Lisää unenpöpperörunoja (28.5)

Kerrostaloidylli

Pikkulapsen kirkunaa
iltakahdeksalta.
Kuvittelen unenpöpperössä
sen tulevan puskista,
kun se tajuaa kuolevansa.
Rentoudun lisää,
luomieni sisällä
alkaa Hitler pelata
pasianssia huvilan kuistilla.
Kohta unelmointini tantereen läpi vyöryy
erilaisia moottorisahamalleja pilvin pimein.
Alan hiljaa hyväillä itseäni hyväilemistäni.

--

Kusta itseään silmiin ja todeta että sataapa kovaa

Minulla se on.
Totaalinen kyky ruikeksia kuseskella itseään silmään.
Se jos mikä on liiallisen romantikismiikan peruspilareita.
Sitä olen minä tullut harjoittaneeksi
tässä kevään mitassa
mitä mielettömimmässä määräsuhteissa.
Täytäntöönpantavaksi minut on laitettava häpeäpaaluporstuaan
oman sieluni pelitantereilla.
Mitä vittua oikein menin ajattelemaan
kun tulin ajatelleeksi kauniita asioita
si.. ei, enää en mainitse si, ei,
en.