Pelko (26.6)

Aina sama maalaus, aina samalla seinällä,
aina ihan se sama, sillä samalla seinällä,
tai jos värit haalistuukin ja kangas kupristuu,
niin sen verran hitaanlaisesti
ettei sitä voisi mitenkään huomata.
Ja ne samat kehykset.
Televisiossakin aina samat sarjat, samoilta kanavilta,
tismalleen samoina aikoina, ei muutoksia,
ja aina samat elokuvat, tai ehkä joskus eri,
mutta samat juonet, lähes tyystin samat dialogit,
pienoisin näyttelijävariaatioin.
Tapetit samat, verhot samat, ikkunat samat,
huoneet samat katto sama lattia sama,
ovet ja ovenkarmit samanlaisia ja samoja, samoja.
Kappale se sama soimassa joka kerta, aina
samasta radiosta, samalla volyymillä,
samalla lailla seinistä kaikuen hievahduksen,
se yksi ja sama levytys, enintään joskus uusi viiru levyn pinnalla,
tai sitten muuten vaan satunnainen rapsahdus.
Samoja nuotteja samoihin korviin jotka kokisi ne samoin,
nyt kuin silloin.
Aina samat säät, ehkä eri määrät pisaroita tai paistetta välillä,
mutta samoihin kohtiin, samalta kuulostaen kuin muulloinkin.
Aina samat ruoat, hiukan eri järjestyksessä,
lämpöisyydessä minimaalisia vaihteluita,
lautaset samat, lautanen sama.
Se sama vuodenaika, sama planeetta,
sama kohta sitä planeettaa,
sama suunta,
ja sama tai vain huonompi vauhti kulloinkin.
Tai jos ei aivan noin niin
se että siltä
ainakin tuntuisi.

--

Tuo on vähän niinkuin minun versio eräästä lempisitaatistani:

rakkaus kovettuu ennen pitkää
joukoksi tyhjiä sanoja
rakkaus haalenee iltapäivään
tulee täyteen pieniä reikiä
rakkaus kävelee kaupan takaa
täydet muovipussit kourissaan
rakkaus raahaa imuria
yli kuluneitten kynnysten
- CMX: Ei koskaan