SDP:n rökälepommin syvin keveys vol 2

Rubenin showssa päivää ennen vaaleja Eero Heinäluoma kertoi ettei hän näe syytä viittilöidä käsillään ja laskea sormiensa lukumäärää kuten monet muut poliitikot. Kuitenkin kädet lytyssä istuminen ei saa aikaan aktiivista ja innostunutta kuvaa. Miksi pitää olla niin inhorehellinen? Lempikirjakseen hän mainitsi jonkun josta tuskin juuri kukaan on koskaan kuullut (Ruuthin Naimisiin). Ja vaikka olisikin kuullut, kyseessä olisi 99% todnäk jo valmiiksi SDP:n äänestäjä. Tuli vähän paha olo kun poliitikko kerrankin ei vähän vääntänyt totuutta ja pokkana sanonut että Täällä pohjan tähden alla tai Tuntematon sotilas. Nyyh.

Heinäluoman huonoin puoli poliitikkona on se että hänestä kajastuu rautaisen kivenkovan 100% poliitikon olemus. Mieleen iskoutuu kuva Heinäluomasta syntymässä, ja ennen kuin napanuoraa kerkeää kukaan katkaista, vauva jo latelee tyyliin "Ehdottomasti keskeinen kysymys seuraavalla vaalikaudella tulee olemaan perusturvakorotusten integroiminen indeksiin jotta taattaisiin hyvät tulevaisuuden näkymät niin lapsiperheille, opiskelijoille, kuin eläkeläisillekin, unohtamatta duunareita".

Mutta mitä säteilee Jyrki Katainen? Vaaliväittelyjä katsellessa vähän vitutti melkeimpä etten sattunut pienempänä asumaan samassa pihapiirissä. Olisi ollut niin fantastista mennä Kataisten oveen pimpottamaan että "Voitko olla". Sitten ois keulittu Jopoilla ympäri Siilinjärven raittia ja imeskelty tikkareita auringon paisteessa. Vaihdeltu hiekkalaatikon ääressä Tinttejä ja postimerkkejä, ammuskeltu nallipyssyillä. Vieläkin voin melkein sieluni silmin kuvitella miten Jyrki käppäilee takapihalleen etsimään koppakuoriaisia ja muuta mitä voisi tutkia mikroskoopilla. Sitten koko illan paneutuu siihen silmät intoa puhkuen, kunnes auringon laskettua istahtaa koneelle ja mailaa jollekin puolueväkensä ihmiselle jonkun uuden ehdotuksen tai idean miten maailmasta ja Suomesta voisi tehdä paremman paikan. Seuraavana päivänä flambeeraa pihvejä sydänkuvioisessa esiliinassa, lieskat lähes nuolee kattoa, Jyrki huudahtaa "Mageeta!" Jälkkäriksi heittelee lettuja innokas pilke katseessaan, jotkut melkein tipahtaa lattialle mutta ei kuitenkaan. Runsas läjä mansikkahilloa joka lautaselle. Ruoan jälkeen kurvataan autolla ostelemaan lapsille pastellin värisiä pehmoleluja. Tällaisia siveltimenvetoja sisältyy Kataisen imagoon.

Entä sitten Matti Vanhasen imago? Pääministeriksi jouduttuaan se oli harvinaisen huono. Eiköhän melkein kaikkien mielestä kyseessä ollut mauttomin, värittömin, harmain, puupökkelömäisin ja kirveellä veistetyin poliitikko mitä olisi voinut kuvitella. Juuri mitään tunteita tai ajatuksia ei oikein kukaan osannut liittää häneen. Entäs nyt? Halonhakkuu ajankohtaisohjelmissa kerta toisensa perään flanellipaidassa, nettitreffit ja uuniperunat on tehneet Vanhasesta koko Euroopan coolimman ja sexyimmän ja tavoitelluimman pelimiesäijän. Daniel Craig on kavahtanut jo satoja kertoja. Pian voi koittaa ilta jolloin valkokankaalta tapitellaan Matti Vanhasen esittämää roolihenkilöä joka astelee tummassa puvussa nojaamaan baaritiskiin ja tokaisee "Kevytmaito, shaken not stirred".

Kun Kokoomuksella on Batman&Robin, Keskustalla Bond, niin SDP:llä vain Heinäluoma. Siinä missä monen muun poliitikon voisi kuvitella alkavan (jos ei jo ole) trendikkääksi, moderniksi, metroseksuaaliksi, vaaleanpunaista kauluspaitaa pitäväksi, niin ei Heinäluoman. Ajan henki on jotenkin häntä vastaan. Tylyä. Eli, ei ne pelkät ajatukset tai osaaminen riitä. Jos Suomessa pidettäisiin pressanvaalit Heidi Hautalan ja Hanna Pakarisen välillä, tai kansanäänestys siitä tuleeko Seppo Kääriäisestä vai Lordista pääministeri... Tunteita herättävimmät voittaisi.

Paavo Lipponenkin oli kerran mielikuvissa hitaasti ja jäyhästi uima-altaan reunusta käpöttävä keski-ikäinen mies joka puhuu hitaasti ja jäyhästi. Sitten tuli Päivi, seuraaminen Pariisiin, Linnan tanssit, ruusut ja riisit. Katse täynnä kesää ja ääni valtoimenaan perhosten kutinaa.

Entä sitten notkeus jolla SDP kohtasi ongelmat? Ei se riitä että kun moka on jo tapahtunut, joku sanoo jossain blogissa että olisi jonkun pitänyt olla vähän nöyrempi. Leena Luhtasen suuri tragedia oli ettei hänen miehensä etunimi ole Olli. Keskustalla on riveissään sellainen verbaalivähättelyn virtuoosi ettei mitään rajaa. "No taitaa olla vielä Ollin oppivuodet vähän kesken, eli pitää varmaan pitää vähän iltakoulua, ja nyt vietetään kyllä ilta sanan ja hellan ääressä, että kyllä se tästä. En kyllä nyt leivo sille pullaa ainakaan viikkoon." Se "ukkopaha" kuulosti vain siltä että ajetaan takaa Tanjan tyyliä ja sorrutaan kardinaalisesti.

Ja vielä se että Matti Ahteen ehdotus nettipokerin kieltämiseksi oli yhtä järkevä kuin minkä tahansa 100000 ihmisen harrastuksen ja 20000 ihmisen pääelinkeinon kieltämisen ehdottaminen.

Yhä tulee herättyä keskellä yötä, kylmä hiki otsalla, vapisten ja mietittyä vaaleja. Epävarmoin askelin kävelen varjojen keskellä jääkaapille, ja katson sen oveen jääkarhumagneetilla kiinnitettyä Jyrki Kataisen lehtileikettä. Tuo hymy, ja se aurinkoinen katse, ja positiivinen pilke kulmakarvoissa ja poskipäissä poistaa kaiken huolen häivän siitä ettenkö saisi taas makeat unet, kunhan ensin otan kylmää maitoa ja ison pullasiivun, ja painelen takaisin lämpimään sänkyyni nukkumaan.

Kirjoitettaessa soi Celine Dion: My Heart Will Go On