Vaalien vaikutuksesta

Vaalit siis oli mutta tänäkin aamuna meitä tuijottaa iltalehtien kansista Robbie Williamsin vieroitushoidosta karanneet kasvot. Ja ensikin viikolla. Ja muutkaan epäkohdat ja suomalaisille huonoa mieltä tuottavat asiat eivät muutu tai tule muuttumaan, ainakaan vaalien tai vaalituloksen ansiosta.

Loska. Katkeilevat kengännauhat. Tiukassa paikassa sortuvat vetskarit. Baarien vessojen lattiat, tai niiltä jalkoihin tarttuvat vessapaperit joita ei huomaa. Mulkut poket, tai muut ihmiset. Seuraavan aamun krapula. Lähdettiin yhdelle, venyikin kymmeneen. Naapurissa räksyttävä koira. Herääminen naapurin tupakkayskään. Maanantai on maanantai. Maitotölkki hankala avata. Voi mennyt myrtymään. Blogi ei tunnu kiinnostavan ketään. Mainosten huono huumori. Flunssakierre. Lempiohjelman unohdukset. Heruttajat heruttaa. Dobermannit haukkaavat lenkkipoluilla vastaantulijoilta palasen pohkeesta. Suodatinpussi halkeaa keskelle keittiön lattiaa. Joululahjat on about suklaata ja sukkia. Se että joku vonkaa, tai se ettei joku vonkaa. Turpaan saaminen avopuolisolta. Tai se ettei saa. Rakkauden puute. Viinasta tykkäävät vanhemmat. Sademetsät tukehtuu. Jääkarhut yön pimeydessä itkee. Hevoset juoksee junien alle kulman takaa. Lasipöydät räjähtelee vauvojen yllä. Taidenäyttelyjen vieraskirjat vilisee oothomo-kommentteja. Ahistus, ihan kaikesta muusta kuin veroprosentista johtuva. Se että kukaan ei hae tanssimaan. Tai että valitaan kunkkusakeissa viimeisenä. Tai että tekee oman maalin. Tai jää kiinni lunttaamisesta. Tai lunttaa ja saa hyvän numeron ja omatunto painaa. Joka puolella törmää horoskooppeihin, oinas sitä ja oinas tätä, ja kaikkea muutakin vaikka mitä tuputetaan mikä ei lainkaan kiinnostaisi. Terapeutti ei oikeasti 0,1 kyyneleen vertaa välitä mitä sulle kuuluu. Se että jotkut puhuu sontaa selän takana. Tai päin naamaa. Mökeiltä ei Marie-keksejä parempaa löydä. Roskaposteja satelee. Jos ohittaa Fiatin kuski näyttää keskaria. Kirjoituksissa vilahtelee enään-sana ja puheessa niinku. Ryppyjä tulee. Ihraa tulee. Ei enää mahdu entisiin vaatteisiin. Oman jäkisjoukkueen tappioputki. Ilotulite ulisee ala-astelaisen iirikseen. Radiojen soittolistojen kankea musa joka pyörii ympäri kahden tunnin välein. Kuivat välispiikit. Puhelinmyyjät jotka soittaa tuntemattomasta numerosta. Se että kassalla kysytään Plussa-korttia. Kassaneitien ole hyvä ei kuulosta aidolta. Kaupan eteen on linnoittautunut rypäs pissiksiä limppailemaan. Bussipysäkkien tympeät naamat. Kalman hiljaisuus hisseissä. Salkkareihin on tulossa Martina Aitolehti. Se joka esiintyi hyvin ja ei olisi ansainnut pudota, putoaa Idolseista, nyyh nyyh, silti kukaan ei koskaan kerro kuka sitten olisi ansainnut pudota. Kesällä ampiaisia tulee ikkunoista ja ne on meinata pistää. Jostain nurkasta löytyy kammottava hämähäkki. Joskus yksin ollessaan saattaa tulla huono olo ja alkaa ehkä pelottaa joku pieni tai iso asia. Peilistä vilkuileva ihminen on yhä se sama. Ja juhannuksenakin sataa.

Kirjoitettaessa soi Pekka Ruuska: Rafaelin enkeli