Vossikkapuistossa

20.6 tein yhden runon vielä silloin remontteerattomassa puistossa, joka silloin oli tosi boheemikas rentuhko pleissi, puskien ympäröimä, ihan mellevä paikka kippailla kaljaa tms jos niikseen tuli, nyt sellanen jäykän kankea kököhkö jossa ehkä fiinit tädit voi käydä istuskelemassa jos jalkoja väsyttää. Seuraavan kerran kun kuljin sen ohi, se siis oli revitty maan tasalle.

Pari suklaapatukkaa turkoosilla penkillä pehmeästi tuullessa, kun pulut tepastelee hiljalleen nurmea, hiekkaa, hahtuvapallojen seassa, naukkailen kiiwimehua, jossain takana joku sirklaa jotain, koira haukahtaa betonien seasta kerran, kenkien alla tumppeja, jälkien hajanaisia painautumia, serpentiinipötkö hautautuneena, vierelläni unohdettu vaaleansininen havaijipaita.

Olen vähitellen huomannut tuosta suht paljon yhtäläisyyksiä joidenkin Jipun sanoitusten kanssa.

Ruma mies:
- Mies laskee puluja talojen katoilta.

Kukkakaupan kulmalla:
- Suutelen etupenkkiä, suutelen etupenkkiä.
- joku itki taas koiraansa, sitä kuollutta koiraansa.
- Naapurissa mies hakkaa vaimoaan hawaji-paidassa.

Joku (no minä ainakin ennen nukkumaanmenoa) voisi vielä huomauttaa että "löysi kuolleen siilin vaatekaapistaan" <-> naukkailen kiiwimehua. Eli pieni pörröinen pyöreä hedelmä josta on tehty mehua, juodaan suorakuution muotoisesta tilasta. "Se takapihan _kiven_ alle haudattiin. Villasukkiin tarttui multaa ja ruohoa." Villa <-> hahtuvapallo, haudattiin <-> hautautuneena. Jne jne.

En oikein usko että koskaan on missään suomalaisessa laulussa mainittu mitään seuraavia (huippu kyllä olisi kuulla jos):
- hahtuvapallo
- kiiwimehu
- sirklaus
- haukahtaa
- serpentiinipötkö

No joo oikeesti mun piti vaan ottaa tuo runo käyntikortista että sen tilalle mahtus jotain muuta, mutta joskus vaan venyy asiat.