Woot!

MT soitti 08:56. En vastannut. Mulla kyllä on niitä makrillikapseleita tai mitä lie maustekaapissa, mutta kiva ku rakkaat pallinaamat muistutitte. Puhelinmarkkinointiyritykset ne vasta saatanasta onkin. Tai ihan saatanan tuolta puolen. Perimmäisen saatanan hornantuuttien syvyyksien ytimestä. Haluaisin soittaa kaikkiin Suomen radioihin ja toivoa ja omistaa teille vähän Glenn Medeirosta. Mutta en ole te. Soittelen Paula Abdulin slovareita yksin yön pimeydessä, ja teen hitaasti keinuvia aaltoja sytkärillä pääni päällä, ja toivon teille kaikille Suomen puhelinmarkkinoijille paljon suloisia ja herttaisia käänteitä uniinne joita par'aikaa olette tapittelemassa vielä tunnin tai pari. Toivottavasti tyynynne ovat erittäin pehmeitä poskianne vasten. Ja vaikkei väri vielä erottuisikaan, niin väri sellainen lila tai kevyen purppura. Tyynyliinojen, ei poskienne.

Kävin lenkkeilemässä 232,3 metriä. Mittasin pituuteni, 177,5 cm. Sormenpäästä sormenpäähän 188,5 cm. Rasvaprosentti 7,7. Painoa 66,7.

Pää leijuu ilmassa ja jalatki leijuu ilmassa. Mahassa on kutinaa ja varpaissakin on kutinaa. Korvat on pilvissä ja sormetki on pilvissä. Kevät on tullut ja kevät on saapunut ja tuloillaan ja saapumaisillaan ja täyteen kukoistukseen pyrskähtämässä ihan tuota pikaa, vain vaivoin pysyen nahoissaan ja ihoissaan ja kotelossaan. Ikkunan takana on ampiaisia ja mehiläisiä ja on muitakin pörriäisiä. Ja lämpöistä kevätilmaa. Jossa jo aavistuksen siemeniä jostakin alati kumpuilevasta joka sykkii maan uumenissa herkeämättä. Uuh, aah, ooh, lääh, nam, läts, poks.

Kattelin yhen dvd:n. Otin siitä sellofaanit pois, ja sitte laitoin sen ohuen lituskan jonka keskellä on reikä soittimeeni. No kyllä sen kuitenkin katsoi. Paljon viittauksia luonto-ohjelmiin. Pakko siteerata.

"PBS, last Tuesday night. The Australian outback. There's this bird called the orindinkie. You've heard of black widow spiders eating their lovers after they mate. That's nothing on the orindinkie. You see, just after mating, the male chills out, takes a nap. That's when the female comes up, rips open its chest... ...and eats its heart. Scientists think she does this to ensure he never mates again... ...giving her offspring a better chance of life. Me? I got my own theory. I think it's because she's just a bitch."

Lyyristä. Stark Raving Mad. Treffielokuva vaahtokarkkien, samppanjan, silkkipaperinenäliinojen, ja varvashieronnan kupeeseen.

Ei vitsi että tekis mieli bilettämään. Hei ei kai oikeesti menny läpi.

Jees. Pääsiäinen tuloillaan ja kanat jo nokkii postiluukkuun ja räpsyttää pörröisiä siipiään. Vielä kun jaksaisi askeltaa mämmiä hakemassa. Tai kyllähän sitä jaksaa mutta ei keskellä yötä. Mämmi on hyvää maidon kanssa. Ja sokerin kanssa. Mutta maidon pitää olla oikean väristä ja sokeria sopiva määrä. Ja lusikallakin on yllättävän valtaisa merkitys makunautinnoissa. Jämät on sitten hyvä syödä suoraan tuohosesta. Onkohan niissä tuohosissa vielä sellasia kuvioita vähän niinku ne ois koivun kuorta.

Kuulin Jipun uusimman singlen viime viikolla radiossa. Olen miettinyt sitä jonkin verran. Jotain muita singlejään mitä googletin, olivat saaneet pitkälti 2 tai 3 tähteä. Eihän ne sellasta jytäkertosäepoppia ole joka jysähtää kaalin tajuntaan mitään kyselemättä, pyytämättä ja yllätyksenä, eikä sitten lähde vaikka miten ravistelis, keskellä yötä vielä kaikuu ympäriinsä. Kappaleet jotka tulee ihmisen sisälle. Verrattuna kappaleisiin joiden sisälle ihminen - ja paino sanalla jonka ensimmäinen kirjain on v ja joka jatkuu oi - voi mennä, tai liukua, tai syöksähtää, tai kieppua. Tai ei kappaleet, vaan laulut. Eikä oikeastaan edes laulut, vaan yksinäisyydet. Tai siis salaisuudet. Joita yksinäiset huutaa unissaan.

Kukkakaupan kulmalla oli ensimmäinen jonka kuulin. Tai, lyricsit luin netistä joskus tammikuussa. Ja vasta vähän aikaa sitten kuulin enemmän korvilla. Mutta jo pelkkä otsikko kertoi mistä laulu kertoo. Kukkakauppa langettaa heti romanttisen sävyn. Vaikka toisaalta ei välttämättä. Sieltä saa myös seppeleitä. Kulmalla taas viestii kohtaamisesta. Vaihtoehdosta. Tai uudesta alusta. Kun kuulin tämän laulun eka kerran, mietin miten kukaan voi koskaan sopia treffejä minnekään muualle kuin kukkakaupan kulmalle. Mikä sen huipumpaa kuin katsella kukkien väriloistoa, sitten ikkunan heijastuksesta jotenkin erottaa että jonkun silhuetti tuli taakse, sitten kääntyä. Mutta se oli kyllä niin kevään vaikutusta, ei tulisi joskus marraskuun alkupuolen jälkimmäisellä kolmanneksella ja sen keskivaiheiden tienoilla tollasia lässytysajatuksia kyllä. Tai en nyt ihan menis lupaamaan.

Kirjoitettaessa soi Aphex Twin: Vodka