Päivän kela liittyy sairauteen, ja siihen mitä se on. Tässä useita eri sairaaloita viimepäivinä kierrellessäni keikkahommissa olen ollu huomaavinani yhtäläisyyksiä sairaissa ihmisissä, riippumatta siitä onko vaiva neurologista, psyykkistä vai ihan somaattista elimellisellä tasolla. Ihmettelenkin nyt, onko sairaus inhimillinen piirre, eli onko sairaus sairaudettomuuden puutetta.
Miksi ihminen usein sairaalassa ollessaan regressoituu? Tai miksi ensimmäisenä "terveyden häiriössä" opitut normit unohtuvat ja ihminen palaa sellaiseen alkukaintaiseen ärsyke-reaktio tyyppiseen hedonistiseen tilaan jossa toimitaan vain "tyhjällä pohjalla" ilman mitään mahdollisuutta rakentavaan ajatteluun. Näitä ajattelin.