A77uros

Suomessa talvirenkailta vaaditaan suurempaa urasyvyyttä kuin kesärenkailta, toisaalta kitkarenkailla on lupa ajaa milloin vain. Niinpä aina säännöllisin väliajoin tulee esille ajatuksia, että ajaisiko kitkarenkaat loppuun kesällä, kun ne eivät enää ole turvalliset talviolosuhteissa. Mutta joka kerta joku asiantuntija on sormi pystyssä sanomassa, että ei kitkarenkailla saa ajaa kesällä. Perusteluna on aina se, että kitkarenkaan pito kuivalla ja märällä asvaltilla on huonompi kuin kesärenkaalla.

No, se on totta, mutta ajatellaanpa asiaa toisin: kitkarenkaan pito kuivalla tai märällä asvaltilla on kesällä sama kuin talvellakin. Miksi kitkarenkaan kesärengasta huonompi asvalttipito ei ole ongelma talvella? Kitkarenkaiden kesäkiellon perusteellahan myös talvella pitäisi ajaa kesärenkailla, kun kelinä on kuiva tai märkä asvaltti? Moniko niin oikeasti tekee?

Kitkarenkaista pitää huomioida se, että ne on optimoitu heikon pidon keleihin, ja siksi ne ovat kesärenkaita pehmeämmät ja ajotuntumaltaan veltommat. Jos hyväksyy tämän, kitkarenkailla voi aivan hyvin ajaa kesälläkin.

Kitkarenkaiden asvalttipidon ulosmittaaminen vaatii sen verran aggressiivisen ajotavan, että se on vastoin kaikkia ennakoivan ja taloudellisen ajotavan oppeja, joita tarvitaan liikenneturvallisuuden ja polttomoottoriauton päästöongelmien takia. Ja jos suistuu asvalttitieltä sen takia, että alla on kitkarenkaat eikä kesärenkaat, niin silloin on paras olla ajamatta talvella lainkaan, se on parasta kaikkien liikenneturvallisuuden kannalta. Poikkeuksena on tietenkin kuluneilla renkailla vesiliirtoon joutuminen, se on sateisella maantiellä urissa ajaessa mahdollista laillisillakin renkailla, oli alla sitten kitka- tai kesärenkaat.

Vuodessa on neljä auringon asemaan liittyvää merkittävää päivää: Joulukuussa on päivä, jolloin auringon lakikorkeus on matalimmillaan ja päivä lyhimmillään pohjoisella pallonpuoliskolla. Kesäkuussa vastaavasti on päivä, jolloin auringon lakikorkeus on maksimissaan ja päivä pisimmillään. Maalis- ja syyskuussa taas ovat muutoksen puolivälin päivät, jolloin päivä ja yö ovat yhtä pitkät.

Mutta milloin onkaan tasaus- ja milloin seisauspäivä? Näihin päiviin liittyy usein sekoilua. Nimiä on turha opetella ulkoa, mutta päiviin liittyvä logiikka on hyvä sisäistää niin silloin ei tarvitse arvailla.

Talvipäivänseisauksessa päivä on lyhimmillään, toisin sanoen päivän lyheneminen vaihtuu päivän pitenemiseen. Suunta siis muuttuu, ja suunnanmuutos tapahtuu aina pysähdyksen kautta. Siksi kyseessä on seisaus. Vastaavasti kesäpäivänseisauksessa päivä on pisimmillään, eli päivän piteneminen vaihtuu lyhenemiseen. Kyseessä on siis toinen seisaus.

Kevätpäiväntasauksessa päivän piteneminen on puolivälissään, jolloin päivä ja yö ovat yhtä pitkät. Puntit ovat siis tasan ja vaellus jatkaa samaan suuntaan, eli silloin kyseessä on tasaus. Vastaavasti syyspäiväntasauksessa päivän lyheneminen saavuttaa puolivälin, eli päivä ja yö ovat yhtä pitkiä, jolloin on toinen tasauspäivä.

Nämä tiedot kun sisäistää niin tekee seisaus- ja tasauspäivissä vähemmän virheitä. Eli suunnanmuutos tarkoittaa seisausta ja päivän ja yön puntit tasan tasausta.

Tähtitieteellisesti kyse on siitä, että kesäpäivänseisauksessa aurinko paistaa kohtisuoraan maata kohti Kravun kääntöpiirillä. Tämän seisauksen jälkeen leveyspiiri, jossa aurinko paistaa suoraan ylhäältä, alkaa vaeltaa kohti etelää, kunnes syyspäiväntasauksessa ollaan Päiväntasaajalla. Talvipäivänseisauksessa kohtisuoraan paistava aurinko saavuttaa eteläisimmän leveyspiirinsä Kauriin kääntöpiirin. Tämän jälkeen kohtisuora aurinko aloittaa vaelluksen kohti pohjoista, kunnes kevätpäiväntasauksessa ollaan Päiväntasaajalla ja kesäpäivänseisauksessa jälleen Kravun kääntöpiirillä. Kannattaa huomata, että nämä suomenkieliset tasaus- ja seisauspäivät koskevat pohjoista pallonpuoliskoa, eteläisellä pallonpuoliskolla kesä ja talvi vaihtavat paikkansa.

Muistaakseni presidentti Sauli Niinistön ensimmäisellä itsenäisyyspäivän vastaanotolla puoliso Jenni Haukio joi epähuomiossa kahvia lusikka kupissa. Hienostelijat huomasivat tämän ja olivat heti suureen ääneen julistamassa, että "etikettivirhe, miten noloa". No, juhlallisissa tilaisuuksissa lusikka kuuluisi nostaa pois kupista ennen kuin juo kahviaan, niinhän se etiketti taitaa mennä.

Mutta: yksi suurimmista etikettivirheistä on kytätä toisten virheitä ja julistaa niitä suureen ääneen muille. Eli toisten mollaaminen jonkin pienen etikettivirheen vuoksi kertoo ennen kaikkea omasta moukkamaisuudesta ja tyhmyydestä.

Sitä paitsi: minusta Jenni Haukio on presidentin puolisona sellaisessa asemassa, että hän voi halutessaan tehdä tahallaan väärin ja näin esimerkin kautta vaikuttaa siihen, mitä tulevaisuudessa pidetään etikettivirheenä ja mitä ei. Hienohelmat voivat sitten epätoivoisina itkeä ja hokea, että "se tekee väärin", mutta ketään ei oikeasti kiinnosta. Ainoa asia mitä tapahtuu on moittijan oman arvovallan hiljainen mureneminen.

Eli, jos koettaisimme olla syyllistymättä siihen suureen etikettivirheeseen, että kytätään suurennuslasilla muita, tekevätkö nämä epähuomiossa virheitä. Se on se perisuomalaisin etikettivirhe.