A77uros

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on keskusta.

Keskusta, riistävä luontotalouspuolue  1

Keskusta väittää kirkasotsaisesti toimivansa luonnon puolesta. Tämä on harhaanjohtavaa viherpesua, oikeasti ainoa luonnonsuojelupuolue on vihreät. Keskusta on luontotalouspuolue, eli se hoitaa luontoa sillä ajatuksella, että luonto tuottaisi omistajilleen mahdollisimman paljon rahaa. Ei keskustaa kiinnosta esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden säilyminen, jos se on ristiriidassa luonnosta saatavan tuoton kanssa.

Suomessa on menneinä vuosikymmeninä kuivatettu ojittamalla valtavat määrät soita: raivattu surkeiksi turvepelloiksi viljelyä varten, kasvamaan metsää, jotta saisi tuloja tukkipuusta, sekä turvesoiksi turpeenpolttoa varten. Se taas ei ole esimerkiksi kiinnostanut, että ojittamisen myötä soilta irtoaa enemmän kiintoainesta, joka valuu vesien mukana alapuolisiin vesistöihin. Päin vastoin on käytetty hirveästi paukkuja sen todisteluun, että järvien samentuminen ei johtuisi ojittamisesta. Keskusta on myös kykenemätön vähentämään turpeenpolttoa, vaikka energiayksikköä kohti turve synnyttää enemmän päästöjä kuin kivihiili. Näin siksi, että turpeen energiantuotantoon liittyvät tahot äänestävät keskustaa, joten keskusta pelkääkin äänestäjiensä siirtymistä esimerkiksi perussuomalaisiin, joka kiistää sitkeästi koko ilmastonmuutoksen.

Keskustan metsänhoito on sitä, että metsä kasvaa mahdollisimman paljon tukkipuuta, jotta metsänomistajat voivat kääriä hyvät tulot aukkohakkuun myötä. Sitten paikalle istutetaan yhden puulajin puupelto, joka on sijoitus tulevaisuuden tukintuottoon. Toki ensin tulee vastaan harvennus, jolla saadaan energia- ja kuitupuuta hakevoimaloihin ja sellutehtaisiin. Luonnontilainen metsä on keskustan mielestä ihmiskättä kaipaava hoitamaton ryteikkö, jota pitäisi harventaa tukkipuun kasvun maksimoiseksi. Tavoitteena on aukkohakkuu ja uusi yhden lajin puupelto, eli keskustalaiselle mieleinen talousmetsä. Keskustalainen myös vahtii metsänsä tilaa: jos joku puu pääsee lahoamaan, se korjataan kiireesti pois, etteivät lahottajasienet pääse iskemään arvokkaaseen tukkipuuhun. Ja sitten ripustellaan kesämökeille linnunpönttöjä, kun kolopesijöille ei ole missään lahopuuta. Uhanalainen liito-orava taas on keskustalaisen kauhistus, koska se saattaa estää aukkohakkuun ja tulot tukkipuusta.

Eli keskustalta kannattaa vaatia aitoa ympäristönsuojelua, kuten luonnon monimuotoisuuden turvaamista ja uhanalaisten lajien suojelua, turpeenpolton rajua vähentämistä ja metsien hiilinielujen kasvattamista ilmastonmuutoksen torjumiseksi tai vaikkapa suoluonnon ennallistamista. Siinä talous ensin -ajatuksella luontoa "hoivaava" puolue saa kiemurella tosissaan, kun puolueesta luotu mielikuva ja puolueen todelliset arvot eivät kohtaakaan. Ylipäätään kannattaa muistaa, että kaikki luontoon liittyvä talous tarkoittaa ihmisten rahantuoton maksimointia.

Mainittakoon vielä, että vihreät ei ole puoluerankingissani ykkösenä, vaikka sijoittuukin keskustaa paremmin. Näen vain vihreiden tavoin luonnossa muutakin arvoa kuin pelkän talouden, mitä keskusta ei tunnu käsittävän.


Keskustan pakkomielle 18 maakuntaan  1

Keskustapuolueella tuntuu olevan pakonomainen tarve saada läpi maakuntauudistus. Jo Juha Sipilä uhkasi uhmaikäisen kakaran lailla hajottaa hallituksensa, jos keskusta ei saisi soteuudistuksessa 18 maakuntaansa. Esimerkiksi kokoomuksen ehdottama viisi maakuntaa ei kelvannut keskustalle. No, koko soteuudistus karahti silloin karille ja maakuntauudistus jäi saamatta. Nyt keskusta on jälleen hallituksessa ja maakuntauudistus tuntuu olevan pakko saada. Tosin keskusta on taipumassa kompromissiin, koska Uusimaa olisi tarkoitus jakaa pienempiin osiin.

Mutta miksi keskusta ajaa pakkomielteisesti 18 maakuntaa? Keskustan mallissahan olisi jättimäinen yli miljoonan asukkaan Uusimaa, mutta toisaalta paljon pieniä maakuntia, Pohjanmaitakin olisi peräti neljä kappaletta. Monessa pienessä maakunnassa olisi vähemmän asukkaita kuin vaikkapa yksinään Vantaalla. Mikä logiikka tässä on?

Tässä on minun tulkintani: Niillä alueilla, joissa keskustan kannatus on suurimmillaan, maakunnat olisivat väestömäärältään pieniä. Mielellään optimoituna niin, että maaseutumaisten kuntien keskustan kannatus ylittää keskuskaupungin tai -kaupukien muiden puolueiden kannatuksen. Toisaalta siellä, missä keskusta ei pärjää, kuten Uudellamaalla tai Turun ja Tampereen ympärillä, maakunnat olisivat väestömäärältään suuria. Tältä pohjalta maakuntavaaleissa syntyisi lukumääräisesti paljon pieniä keskustajohtoisia maakuntia ja vähän maakuntia, joissa suurin puolue olisi muu kuin keskusta. Keskustajohtoisia maakuntia syntyisi siis enemmän kuin keskustan valtakunnallisesta kannatuksesta voisi olettaa. Tähän vedoten keskusta sitten vaatisi itselleen hallitsevan puolueen asemaa. Mutta jos maakuntien valta painotettaisiin asukasluvun mukaan, keskusta jäisi kauas valtapuolueen asemasta, mutta tästähän keskusta ei sanoisi mitään.

Eli, teoriani mukaan keskusta pyrkisi 18 maakunnan mallilla vain maksimoimaan valtansa, siitä syntyy koko pakkomielle maakuntauudistukselle. Keskustalta tätä on kuitenkin turha kysyä, myöntämisen sijaan tulee vain jotain hienoja visioita ja muuta poliittista jargonia.