A77uros

DDT, PCB ja CFC:t ovat ympäristölle haitallisia aineita ja myrkkyjä, mutta listalle tekisi mieli lisätä pikaruokaketju KFC (aiemmin Kentucky Fried Chicken) ylimielisen ja asennevammaisen mainostamisen takia esim. kauppakeskus Sellossa. KFC nuoleskelee äänimainoksella tuttavallisesti asiakkaita tyyliin "...esimerkiksi *****-ateria VAIN 8,90 €, ja kahvit kaupan päälle totta kai! Suuntaa siis KFC:hen ja nauti ateriaksi..." (Lähes sanatarkka sitaatti äänimainoksesta.)

Rivien välistä mainos samalla vihjaa, että "oletko vähän tyhmä, kun et heti tule KFC:hen syömään". Mainoksessa on samanlainen ylimielinen asennevamma kuin jos minulle miehenä puhelinmyyjä ehdottaisi minun puolesta päättäen "...joten eiköhän me sinullekin panna Me Naiset etuhintaan tulemaan..."

Tämä KFC:n äänimainos pyörii kauppakeskus Sellossa jatkuvasti, eikä se edes osu maaliin. Toisaalla Sellossa nautin tänään pikkunälkään toastin ja kahvin hintaan 4,90 €, ja suodatinkahvissa santsikuppi kuului hintaan. Tämä sopi minulle hyvin, mutta aterioinnin aikana KFC:n mainos haukkui minua jatkuvasti tyhmäksi.

KFC ilmeisesti haluaisi, että olisin ylisuuria roskaruoka-annoksia syövä, yli satakiloinen ja rapakuntoinen läski? Ja sitten rivien välistä vihjailee tyhmäksi, kun en noudata heidän mantraansa?

Niin kauan kuin KFC mainostaa noin idioottimaisesti, tekisi mieli liittää KFC ympäristölle haitallisten aineiden DDT, PCB, CFC:t yms. joukkoon. Tällä kertaa mainos aiheuttaakin boikotin...

Tökkään itseäni tikulla silmään ja muistelen vanhoja...

Pääministerinä aiemmin ollut keskustan Juha Sipilä hoki mantraansa "tulos tai ulos", ja kehui sen olevan vastuullisin ja suoraselkäisin tapa tehdä politiikkaa. Eli jos vastuussa oleva tekijä ei saa aikaan tuloksia, vaihdetaan tekijää. Tämä periaate voi toimiakin, jos tekee yhtä projektia kerrallaan.

Mutta Suomen hallituksella on yhtä aikaa monta eri lakialoitetta tekeillä. Tällöin "tulos tai ulos" muuttuu selkärangattoman nilviäisen vastuunpakoiluksi: jos esimerkiksi on 20 aloitetta tekeillä ja yksi epäonnistuu, tulos tai ulos -periaatteella lentää silloin ulos. Mutta samalla ne loput 19 asiaa jäävät hunningolle ja raukeavat tekijän lopettaessa. Se, jos yhden epäonnistumisen takia lyö kaiken läskiksi, ei ole suoraselkäistä ja vastuullista toimintaa vaan selkärangattoman vastuunpakoilua.

Ja juuri näin Sipilä teki: kun kävi selväksi, että yhteenkoplattuja sote- ja maakuntauudistuksia ei saada Sipilän hallituksen aikana tehtyä, Sipilä hajotti hallituksensa ja lähti vaalikentille keräämään kannatusta. Jäljelle jäänyt Sipilän toimitusministeristö oli rampa ankka hoitaen vain juoksevia asioita, kaikki kesken olleet Sipilän hallituksen lakialoitteet raukesivat.

Jos lyö yhden epäonnistumisen myötä kaikki muutkin asiat läskiksi ja vielä kehuu sitä suoraselkäiseksi toiminnaksi, niin siinä kyllä selkärangaton nilviäinen puhuu aika paksua potaskaa. Ei kannata uskoa sinisilmäisesti kaikkea kuulemaansa.

Haagan liikenneympyrä Helsingissä taitaa olla Suomen suurin ja monimutkaisin liikenneympyrä. Niinpä satunnaisessa käyttäjässä se voi herättää huolta, kuinka siinä oikein pitää ajaa. Oikeasti se on monimutkainen vain suunnittelultaan, ajaminen sen läpi on hyvin yksinkertaista. Kannattaa vain sisäistää seuraavat kolme ohjetta:

1) Liikenneympyrää lähestyessäsi seuraa opasteita ja valitse opasteiden mukainen kaista. Eli jos esimerkiksi haluat Vihdintielle, valitse Vihdintielle vievä kaista.

2) Aja liikenneympyrän läpi yhtä ja samaa kaistaa, se ihan oikeasti heittää sinut ulos ympyrästä oikeassa suunnassa. Suurin virhe on alkaa vaihtelemaan kaistoja kesken liikenneympyrässä ajon, jos on tullut ympyrään opasteiden mukaan.

3) Noudata liikennevaloja. Liikenneympyrään päästyäsi vihreä aalto johdattaa valtaosassa ajokerroista ympyrän läpi.

Muuta ei tarvita. Haagan liikenneympyrässä on viisi eri liittymää, mutta logiikka on helpompi selittää neliliittymäisen ympyrän avulla. Näin se menee: Perusohje on se, että liikenneympyrään tullessa oikea kaista heittää sinut lopulta ulos ympyrästä oikealta, keskikaista johdattaa suoraan ja vasen kaista heittää ulos vasemmalta.

Tällaisen liikenneympyrän juju on siinä, että aina jokaisen liittymän kohdalla uloin kaista poistuu ympyrästä ja tilalle tulee uusi sisin kaista. Tällöin ympyrän vanhat kaistat siirtyvät aina pykälää ulommaksi jokaisen liittymän kohdalla, ilman kaistanvaihtoja.

Eli oikean kaistan valitsemalla lentää ulos ympyrästä jo oikealle vievässä liittymässä. Keskikaistan valitsemalla on aluksi keskikaistalla, mutta oikealta tulevan liittymän myötä uloin kaista poistuu ja uusi sisin kaista ilmestyy tilalle. Siis ilman kaistanvaihtoja oletkin uloimmalla kaistalla ja joudut ulos ympyrästä suoraan menevien liittymässä.

Vasemman kaistan valitsemalla päätyy aluksi sisimmälle kaistalle, mutta oikealta tulevan liittymän myötä tulee uusi sisin kaista ja oletkin keskikaistalla. Suoraan ajavien liittymän kohdalla sama toistuu ja keskikaista vaihtuu uloimmaksi kaistaksi, ja vasemman liittymän kohdalla lennät ulos liikenneympyrästä.

Eli idea Haagan liikenneympyrässä on valita opasteiden perusteella oikean suunnan mukainen kaista ja pysyä sillä kaistalla koko liikenneympyrän läpi, liikenneympyrän logiikka hoitaa loput ja heittää sinut ulos oikeassa suunnassa. Enempää ei kuljettajalta vaadita, kaikki muu toiminta on turhaa ja vain ruuhkauttaa liikenneympyrää sekä aiheuttaa vaaratilanteita.

Jos haluaa sisäistää ideaa paremmin, kannattaa kokeilla piirtää kolmikaistainen neljän liittymän liikenneympyrä kynällä paperille edellisen kuvauksen perusteella. Alku tulee olemaan hankalaa, mutta jos piirroksen saa toimimaan oikein joka suunnasta, logiikka tuntuu todella yksinkertaiselta. Itse olen kokeillut tätä vanhalla Dos-pelillä nimeltään Stunts, jossa voi itse rakentaa yksinkertaisia ajoratoja.

Jossain vaiheessa suomeen yritettiin juurruttaa termiä Väli-Suomi. Sillä tarkoitetaan keskistä Suomea koko leveydeltään Etelä- ja Pohjois-Suomen välissä. Se siis eroaa Keski-Suomesta, joka tarkoittaa keskistä Suomea niin Etelä- ja Pohjois-Suomen kuin Länsi- ja Itä-Suomen välillä. Eli osa Pohjanmaata ja Pohjois-Karjala kuuluvat Väli-Suomeen mutta ei Keski-Suomeen.

Termi Väli-Suomi kertoo kuitenkin keksijänsä asennevammasta keskistä Suomea kohtaan. Väli-Suomi kun kuulostaa arvottomalta joutomaalta tärkeämpien Etelä- ja Pohjois-Suomen välissä. Kun puhutaan Väli-Suomesta, puhuja kertoo samalla puhuvansa "ei ketään kiinnosta" -Suomesta. Siksi koko termi on epäonnistunut, ja on hyvä, ettei se ole yleistynyt suomen kielen käyttäjien keskuudessa joitakin jääräpäisiä median edustajia lukuunottamatta. Tilalle tarvitaankin neutraalimpi ilmaisu, jos kyseisestä alueesta halutaan puhua.

Vertailun vuoksi: moniko keski-ikäinen haluaa itseänsä kutsuttavan väli-ikäiseksi? Ikään kuin olisit täysin turha, jos et ole nuori tai vanha.

Kuinka monta millilitraa (ml) on yksi kuutiosenttimetri (cm^3)? Kysymys voi panna mietteliääksi niin tehtäviä tekevän koululaisen kuin yksikkömuunnoksia pitkään aikaan tekemättömän aikuisenkin. Jos ei muista suoraan tällaista, turha nostaa käsiä pystyyn tai tehdä huonoja arvauksia. Yksinkertaisesti voi johtaa vastauksen palastelemalla ongelman niin pieniin osiin, että ymmärtää mitä tekee. Tässä johtamisesimerkki pitkän kaavan mukaan...

Muistista tai taulukkokirjasta saa muunnoksen 1 l = 1 dm^3, joten jos muunnos tuotta tuskaa, mennään tämän yhteyden kautta. Millimetri (mm), senttimetri (cm), desimetri (dm), metri (m)... näinhän se kerrannaisyksiköiden litania menee, seuraava on aina kymmenkertainen edelliseen verrattuna. Eli 1 dm = 10 cm, ja kymmenesosa tästä 0,1 dm = 1 cm. Edes tilavuusmittojen muuntoja ei tarvitse hallita, koska aina voi laskea 1 cm^3 = 1 cm x 1 cm x 1cm = 0,1 dm x 0,1 dm x 0,1 dm = 0,001 dm^3.

Nyt siis saamme 0,001 dm^3 = 0,001 l. Ja vetomittojen kerrannaisyksiköt menevät analogisesti pituusmittojen kanssa. Jos kuitenkin suora muunnos litroista (l) millilitroiksi (ml) tuntuu hankalalta, aina voi tehdä 0,001 l = 0,01 dl = 0,1 cl = 1 ml.

Eli yksi kuutiosenttimetri onkin sama kuin yksi millilitra (1 cm^3 = 1 ml). Kaikkea ei tarvitse muistaa ulkoa, riittää kun ymmärtää kuinka tarvittaessa johtaa vastaus. Ja välivaiheita voi käyttää niin paljon kuin itse tarvitsee. Turha siis tehdä itsestä tyhmempää kuin onkaan ja luovuttaa heti ongelman nähtyään, usein riittää kun hieman pysähtyy ajattelemaan tilannetta ajan kanssa.

Pohdiskelin tässä ahdasmielisiä uskonnontulkintoja ja päädyin siihen, että myös toisten uskontoja olisi hyvä kunnioittaa, puolin ja toisin. Muuten päädytään uskontojen välisiin konflikteihin.

Ongelmalliseksi osoittautui esimerkiksi huivipakko, jos sitä vaaditaan islamin nimissä myös ei-muslimilta. Jos harrasta kristittyä naista vaaditaan pitämään huivia islamin takia, silloin tämä joutuu rikkomaan omaa kristinuskoaan ja kymmentä käskyä.

Yksi käskyistä kun kuuluu: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia." Jos tätä tulkitaan yhtä tiukasti kuin ei-muslimilta vaadittua huivia islamin nimissä, huivin käyttö on tulkittavissa Allahin, eli toisen jumalan, palvomiseksi. Eli vaatimalla kristityltä naiselta pukeutumista huiviin, pakotetaan hänet toimimaan kristinuskon ja kymmenen käskyn vastaisesti. Ja näin toimittuaan nainen joutuu rukoilemaan anteeksiantoa Jumalaltaan.

Jos kaikki uskonnot kaivautuvat poteroihinsa ahdasmielisillä tulkinnoillaan, päädytään uskontojen väliseen konfliktiin. Tämä on yksi esimerkki, miten kohtuuttomaksi huivin vaatiminen voi muuttua, jos sitä vaaditaan muilta kuin muslimeilta. Tietty maallistuminen ja toisten arvojen kunnioittaminen auttaisi kummasti.

Enkä tässä ota kantaa siihen, onko yleisesti ottaen huivin vaatiminen naisten alistamista.

Kuvitellaanpa tilanne: pääkatu, jonka vieressä kulkee kevyen liikenteen väylä, sivukatu, josta esim. pensasaidan tai talon takia huono näkyvyys pääkadulle, siksi Stop-merkki.

Turhan monella tuntuu olevan hukassa, miten sivukadulta pitäisi liittyä pääkadun liikenteeseen. Tehdään korostetun töksähtävä pysäytys ennen Stop-merkkiä kohtaan, josta ei edes näe mitään, sitten ajetaan varomattomasti suojatien päälle odottamaan, että ajoradalle tulee tilaa, ja etuajo-oikeutettu pyöräilijä joutuu väistämään. Terveiset autoilijalle on tässä tilanteessa yksinkertaisesti: amatööri.

Stop-merkin ensisijainen tarkoitus on väistämisvelvollisuus, ja se tavallisesti sijoitetaan risteykseen, jossa on huono näkyvyys. Stop-merkin vaatimus on siis erityinen huolellisuus ja varovaisuus. Toisin sanoen sokeaan kohtaan risteyksessä pitää tulla riittävän hiljaa, jotta voi varmistua, että jokainen etuajo-oikeutettu väylä, myös pyörätie ja jalkakäytävä, on vapaa, ennen kuin ajaa risteykseen. Ja jos ajoradan ja kevyen liikenteen väylän välissä ei ole tilaa, suojatien päälle ei pidä tulla odottamaan ajoradan vapautumista.

Korostetun töksähtävä pysäytys Stop-merkillä on täysin turha, jos väistämisvelvollisena kuitenkin ajaa varomattomasti etuajo-oikeutetun eteen. Silloin rikkoo liikennesääntöjä, koska ei noudata väistämisvelvollisuuttaan. Jos taas matelee riittävän hiljaa ja pystyy varmistamaan kaikki etuajo-oikeutetut väylät tyhjiksi ajamatta toisten eteen, on noudattanut Stop-merkin väistämisvelvollisuutta ja tehnyt sen tarvittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta noudattaen. Jos tässä tilanteessa ajoneuvo ei ole täysin pysähtynyt, vaan madellut hiljaa eteenpäin, on turhaa sivuseikkoihin tarttuvaa nillittämistä valittaa siitä, ettei noudata Stop-merkkiä. Liikenneturvallisuutta vaarantaa pikemminkin se, että pysähdyksestä huolimatta tulee väistämisvelvollisena toisen eteen.

Metrossa, raitiovaunuissa, junissa ja runkolinjan busseissa kuljetaan ulos ja sisään samoista ovista. Yllättävän monella on kuitenkin joukkoliikenne-etiketti hukassa. Eli ei muisteta seuraavaa: kulkuneuvosta pois jäävät päästetään ensin ulos, vasta sitten uudet matkustajat menevät sisään.

Tämä voi kuulostaa joidenkin mielestä saivartelulta, mutta tälle toimintatavalle on selkeä syy: bussi- ja raitiovaunupysäkeillä sekä asemien laiturialueilla on enemmän tilaa kuin sisällä kulkuneuvossa. Jos uudet matkustajat tunkevat heti kulkuneuvoon sisälle, he blokkaavat pois jääviltä tien ulos ja ulos haluavat blokkaavat sisään tulijoita tien istumaan. Kulkuneuvoon syntyy käytävälle tulppa ja liikkuminen menee tönimiseksi. Kun sisään pyrkivät odottavat kiltisti pysäkillä tai laiturilla, että pois jäävät matkustajat pääsevät ensin ulos, matkustajien vaihtuminen tapahtuu paitsi sujuvammin myös nopeammin.

Seuraavan kerran kun tulet tönityksi julkisesssa liikenteessä, varmista ettet itse ole se tönimisen syy. Eli älä puske kulkuneuvoon sisälle ennen kuin pois jäävät ovat päässeet ulos, se on kaikkien kannalta sujuvinta ja nopeinta.

Joillekin nykyinen ryöstöhintainen diesel on edelleen liian halpaa, niin typerästi liikenteessä edelleen käyttäydytään. Tänään sain todistaa pakettiauton kuljettajan raivarin, kun bussi tuli pysäkiltä hänen eteensä, täysin liikennesääntöjen mukaisesti.

Kun pakukuski oli jarruttanut bussin takia, hänelle tuli tajuton kiire päästä bussin perään. Niinpä hän pienillä vaihteilla moottoria huudattaen otti bussin kiinni, ajoi protestimielessä aivan bussin takapuskurin tuntumaan ja jarrutti voimakkaasti, ettei ajaisi perään. Lyhyesti sanottuna toiminnassa ei ollut mitään järkeä.

Typerintä tässä on vielä se, että jos tällaiselle kuljettajalle sanoisi, että ajotaidoissa olisi vielä paljon hiomista, hän saisi raivarin, koska pitää itseään maailman parhaimpana kuskina. Mutta katsotaanpa tarkemmin, mikä oikein menee pieleen:
1) provosoituminen ja raivostuminen täysin liikennesääntöjen mukaisesta tilanteesta
2) ennakoivan ajotavan puute, liikenteessä kun ei olla yksin
3) liikenneturvallisuuden vaarantaminen ajamalla liian lähellä
4) taloudellisen ajotavan puute, miksi kiihdyttää liikaa ja sitten heti jarruttaa
Jos kuljettaja olisi ollut autokoulun ajotunnilla, ajo-opettaja olisi puuttunut näihin kaikkeen neljään asiaan.

Pitäisikö tällainen kuski panna päiväksi ammattirahtarin kyytiin rekkaan, jossa on täysi poka päällä? Avaisiko se silmiä, kun täyskiihdytys 0-80 km/h kestää puolitoista minuuttia, jyrkemmässä mäessä vauhti väkisinkin hyytyy ja vauhdin passailu punaisiin liikennevaloihin täytyy aloittaa heti kun liikennevalot näkyvät? Vai aiheuttaako kaikki hitaus ja ennakointi vain uuden raivarin?

Millä hänet saisi tajuamaan, että ennakointi, suuri keskinopeus, taloudellisuus ja turvallisuus kulkevat käsikkäin? Aggressiivisuus ja kostomieliala tekevä tyhjiksi nämä kaikki. Siksi aggressiivisella kuljettajalla on pahoja puutteita ajotaidoissa.

Vanhalla kansalla oli tapana kysellä nokkelia arvoituksia. Toisin sanoen kysyttiin kiertoilmaisun avulla jotain, mitä oli vaikea päätellä, jos ei ollut kuullut arvoitusta aiemmin. Ja periaatteena oli, että vastauksen kuultuaan pystyi sanomaan "niinpä tietysti, kuinka loogista". Mutta ongelma on siinä, että moni muukin vastaus voi toteuttaa logiikan puolesta arvoituksen ehdot, mutta ne vastaukset ovat kaikki vääriä, koska arvoituksen keksijällä oli mielessä jotain muuta.

Otetaan menneisyyden esimerkki maakunnista: Helsingissä hakataan, lastut tänne lentelee. Oikea vastaus on radio/televisio. Alkuvaiheessahan kaikki radio/televisio-ohjelmat tehtiin Helsingissä, josta ne lähetettiin ympäri Suomea. Eli varsin loogista. Ongelmana on, että logiikan puolesta vastaukseksi kävisi myös vaikkapa lainsäädäntötyö: eduskuntahan istuu Helsingissä, mutta lait leviävät koskemaan koko Suomea. Mutta tämä on kaikesta loogisuudestaan huolimatta väärä vastaus.

Arvoitusten esittäminen onkin tästä syystä lähinnä kysyjän heikon itsetunnon pönkittämistä: kysymällä "viisaita" voi nostaa itseään muita älykkäämmäksi, ja vastausta tietämättömän voi julistaa tyhmäksi, vaikka tämä esittäisi toisen täysin loogisen ja arvoituksen ehdot täyttävän vastauksen. Onneksi tämä menneisyyden idiotismi ei ole nykyisin muodissa.