A77uros

Monille oma polttomoottorilla toimiva henkilöauto tuntuu olevan ikiaikainen saavutettu etu, jota ei saa kritisoida. Jos joku kyseenalaistaa polttomoottorihenkilöauton, heti ollaan sokeina puolustamassa, että näpit irti minun autostani. Kokoomuslaisilla on statussymbolit, keskustalaiset vetoavat harvaan asutukseen ja pitkiin välimatkoihin, perussuomalaisilla kenties näitä kumpaakin, viattomia eivät ole demareita äänestävät duunaritkaan. Kannattaisi kuitenkin pysähtyä miettimään, miten surkeaa kapinetta sitä oikein kiihkeästi puolustaakaan.

Uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoitteesta huolimatta bensa ja diesel ovat valtaosin edelleen fossiilisia polttoaineita. Niihin käytetyn raakaöljyn muodostuminen on kestänyt miljoonia ja miljoonia vuosia. Jokainen kaasupolkimen painallus on siis ainutkertainen tapahtuma, kestää ikuisuuden saada se kerran poltettu polttoaine takaisin. Auton ratin takana tämä fakta tuntuu monelta unohtuvan.

Polttomoottoria pidetään itsestäänselvyytenä, mutta silti moni ei esimerkiksi tiedä polttomoottorin huonoa hyötysuhdetta: bensakoneen hyötysuhde on parhaimmillaan 30-40%, dieselillä 40-50%, paino sanalla parhaimmillaan. Polttomoottorin hyötysuhde on nimittäin parhaimmillaan lähes täydellä kuormituksella maksimitehon kierrosluvun tietämillä, eli sen muutaman sekunnin, kun kiihdyttää korkeilla kierroksilla kaasu pohjassa vaihteita kelaten, kunnes nopeusrajoitus tulee vastaan. Kevyellä pintakaasulla körötellessä hyötysuhde voi jäädä alle 10 prosenttiin. Huomattakoon, että tietysti kaasu pohjassa kulutus on suurempaa kuin pintakaasulla ajaessa, vaikka palamisprosessi on parhaimmillaan ensimmäisessä vaihtoehdossa. Kaikki nykypäivän henkilöautot ovat kuitenkin niin tehokkaita, että polttomoottorin parhainta hyötysuhdealuetta on vaikea hyödyntää vaan valtaosa ajosta tapahtuu huonommalla hyötysuhteella.

Eli: parhaimmillaankin polttoaineen energiasta alle puolet menee auton liikuttamiseen, valtaosa menee hukkalämpönä harakoille. Tämä hukkalämpö ei itse ole ongelma, vaan se, että myös tämä hukkalämmön tuottaminen tuottaa hiilidioksidipäästöjä, ei pelkästään auton liikuttaminen. Jos 7,7 miljardilla ihmisellä on miljardi polttomoottorilaitetta ja 100 vuoden aikana on poltettu merkittävä osa fossiilista polttoaineista, tämä polttomoottorin surkea hyötysuhde alkaa jo vaikuttaa maapallon mittakaavassakin. Jos keskilämpötila ei ole vielä noussut hälyttävästi, niin miksi ilmastoa lämmittävän hiilidioksidin osuus ilmakehässä vain kasvaa ja kasvaa?

Moni arvostaa sitä, että talvipakkasilla auton sisätilat saa lämpimiksi, mutta ei tajua, että tämä lämpö syntyy polttomoottorin huonon hyötysuhteen takia. Osa autotoimittajistakin voi talvitesteissä kehua uuden dieselauton suhteellisen pientä kulutusta moottorin ollessa lämmin, mutta valittaa, etteivät auton sisätilat lämpene millään. Ei siis tajuta sitä, että hidas sisätilojen lämpiäminen kertoo itse asiassa polttomoottorin paremmasta hyötysuhteesta. Joka tapauksessa kyseessä on kuitenkin bensa- tai dieselkäyttöinen "lämmitin", joka ne auton sisätilat lämmittää. Moniko lämmittäisi oman kotinsa bensalla tai dieselillä? Lähinnä polttoöljyä (verohelpotettu diesel) käyttävät öljylämmittäjät.

Eli kun seuraavan kerran tekee mieli huutaa, että "näpit irti minun autostani", kannattaa miettiä, onko se auto oikeastaan ansainnut puolustustaan. Mielenkiintoista on myös se, että valitetaan polttoaineen kalleutta, mutta sitten ajetaan kohti punaisia liikennevaloja ylinopeutta, jarrutetaan voimakkaasti viime tipassa ja pysähdyttyä huomataan, että valot ovatkin jo vihreät. Tällainen polttoainetta tuhlaava ajotapa kertoo enemmänkin siitä, että fossiilinen polttoaine on edelleen liian halpaa.

Saimaalla asustaa noin 420-430 saimaannorppaa, lajinsa ainoat edustajat, saimaannorppia kun ei ole missään muualla. Ihmisiä taas on maapallolla noin 7,7 miljardia, ja ihmisasukkaita on kaikkien maailman järvien rannoilla. Silti Saimaan rannoilla asuu sitkeitä jääräpäitä, jotka eivät näe tässä mitään hälyttävää ja joiden mielestä heidän etunsa menevät saimaannorpan edelle.

Tarkoitan tällä verkkokalastusta. Saimaalla norpan elinalueilla on verkkokalastuskielto keväästä kesäkuun loppuun, koska kuutit menevät mielellään syömään verkkoon takertuneita kaloja, sotkeutuvat sitten itse verkkoon ja hukkuvat. Mutta kun kielto päättyy heinäkuun alussa, jääräpäiden on pakko saada verkot veteen, ja joka vuosi norppia hukkuu verkkoihin. Mielestäni Saimaalle norpan elinalueille kuuluisi ympärivuotinen verkkokalastuskielto, mutta esimerkiksi keskustalainen maa- ja metsätalousministeri asettaa nämä verkkokalastajat etusijalle, eikä halua enää enempää rajoittaa verkkokalastusta Saimaalla. Hänen mielestä rajoituksia ei tarvita, koska viime vuosina saimaannorppakanta on lisääntynyt. Hänen mielestään siis 420-430 saimaannorppayksilöä koko maapallolla on riittävästi?

En muista kyseistä vuotta 2010-luvulla, mutta yhtenä kesänä heinäkuussa verkkokalastuskiellon päätyttyä neljä norppaa hukkui kuukauden aikana verkkoihin. Ei ehkä kuulosta pahalta, mutta sanotaanpa asia toisin: lähes yksi prosentti saimaannorppapopulaatiosta kuoli kuukaudessa ihmisten itsekkäiden toimien takia. Mikä haloo siitä nousisi, jos yksi prosentti ihmiskunnasta (noin 77 miljoonaa) kuolisi ihmisten toimien takia? Siihen tarvittaisiin jo kolmas maailmansota.

Ymmärtääkseni ammattikalastajat käyttävät jo norppaystävällistä nuottausta tai troolausta, ongelma on se harrastelijakalastajien itsepäinen joukko, joilla on pakkomielle saada ne verkot veteen. Koska näiden jääräpäiden mielestä heidän ikiaikainen verkkokalastusoikeutensa on tärkeämpää kuin saimaannorppakannan elinvoimaisuus, Saimaalle olisi saatava ympärivuotinen verkkokalastuskielto.

Keskusta väittää kirkasotsaisesti toimivansa luonnon puolesta. Tämä on harhaanjohtavaa viherpesua, oikeasti ainoa luonnonsuojelupuolue on vihreät. Keskusta on luontotalouspuolue, eli se hoitaa luontoa sillä ajatuksella, että luonto tuottaisi omistajilleen mahdollisimman paljon rahaa. Ei keskustaa kiinnosta esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden säilyminen, jos se on ristiriidassa luonnosta saatavan tuoton kanssa.

Suomessa on menneinä vuosikymmeninä kuivatettu ojittamalla valtavat määrät soita: raivattu surkeiksi turvepelloiksi viljelyä varten, kasvamaan metsää, jotta saisi tuloja tukkipuusta, sekä turvesoiksi turpeenpolttoa varten. Se taas ei ole esimerkiksi kiinnostanut, että ojittamisen myötä soilta irtoaa enemmän kiintoainesta, joka valuu vesien mukana alapuolisiin vesistöihin. Päin vastoin on käytetty hirveästi paukkuja sen todisteluun, että järvien samentuminen ei johtuisi ojittamisesta. Keskusta on myös kykenemätön vähentämään turpeenpolttoa, vaikka energiayksikköä kohti turve synnyttää enemmän päästöjä kuin kivihiili. Näin siksi, että turpeen energiantuotantoon liittyvät tahot äänestävät keskustaa, joten keskusta pelkääkin äänestäjiensä siirtymistä esimerkiksi perussuomalaisiin, joka kiistää sitkeästi koko ilmastonmuutoksen.

Keskustan metsänhoito on sitä, että metsä kasvaa mahdollisimman paljon tukkipuuta, jotta metsänomistajat voivat kääriä hyvät tulot aukkohakkuun myötä. Sitten paikalle istutetaan yhden puulajin puupelto, joka on sijoitus tulevaisuuden tukintuottoon. Toki ensin tulee vastaan harvennus, jolla saadaan energia- ja kuitupuuta hakevoimaloihin ja sellutehtaisiin. Luonnontilainen metsä on keskustan mielestä ihmiskättä kaipaava hoitamaton ryteikkö, jota pitäisi harventaa tukkipuun kasvun maksimoiseksi. Tavoitteena on aukkohakkuu ja uusi yhden lajin puupelto, eli keskustalaiselle mieleinen talousmetsä. Keskustalainen myös vahtii metsänsä tilaa: jos joku puu pääsee lahoamaan, se korjataan kiireesti pois, etteivät lahottajasienet pääse iskemään arvokkaaseen tukkipuuhun. Ja sitten ripustellaan kesämökeille linnunpönttöjä, kun kolopesijöille ei ole missään lahopuuta. Uhanalainen liito-orava taas on keskustalaisen kauhistus, koska se saattaa estää aukkohakkuun ja tulot tukkipuusta.

Eli keskustalta kannattaa vaatia aitoa ympäristönsuojelua, kuten luonnon monimuotoisuuden turvaamista ja uhanalaisten lajien suojelua, turpeenpolton rajua vähentämistä ja metsien hiilinielujen kasvattamista ilmastonmuutoksen torjumiseksi tai vaikkapa suoluonnon ennallistamista. Siinä talous ensin -ajatuksella luontoa "hoivaava" puolue saa kiemurella tosissaan, kun puolueesta luotu mielikuva ja puolueen todelliset arvot eivät kohtaakaan. Ylipäätään kannattaa muistaa, että kaikki luontoon liittyvä talous tarkoittaa ihmisten rahantuoton maksimointia.

Mainittakoon vielä, että vihreät ei ole puoluerankingissani ykkösenä, vaikka sijoittuukin keskustaa paremmin. Näen vain vihreiden tavoin luonnossa muutakin arvoa kuin pelkän talouden, mitä keskusta ei tunnu käsittävän.

Kokoomus on aina tukenut niitä, joilla menee ennestään hyvin. Tosin valtaa maksimoidakseen kokoomus pyrkii hämärtämään tätä arvomaailmaansa, jotta saisi kosiskeltua myös ei-porvarillisia ääniä. Mutta la 6.2.2021 Hesarin haastattelussa Kai Mykkänen ei enää jaksanut teeskennellä tätä äänestäjien kosiskelua, vaan kertoi kokoomuksen todellisesta arvomaailmasta.

Kokoomus on huolissaan Suomen velkaantumisesta, kun valtion tulot ja menot eivät ole tasapainossa. Tämä on ihan ymmärrettävää, mutta lääkkeeksi kokoomus tarjoaa perin oikeistolaisia keinoja. Eli sosiaalietuuksia, kuten työttömyystukea, sairauskorvauksia, asumistukea, toimeentulotukea, kansaneläkettä ynnä muita, pitää leikata. Näin saadaan Suomen menoja pienennettyä. Mutta ei kokoomusta kiinnosta, tuleeko näiden sosiaalitukien varaan joutunut enää toimeen, vai joutuuko tämä pyytämään eutanasiaa rahojen loputtua. Kokoomuksen mielestä sosiaaliturvan piiriin joutuminen on henkilön oma vika.

Toisaalta kokoomus haluaa keventää veroja. Tätä perustellaan talouden dynaamisilla vaikutuksilla, eli veronkevennykset lisäävät yrittäjyyttä ja sitä kautta valtion tuloja. Mutta sitä kokoomus ei halua mainostaa, että dynaamiset vaikutukset eivät riitä kattamaan veronkevennyksistä syntynyttä verotulojen vähentymistä. Tämä sotii sitä vastaan, että kokoomus on huolissaan valtion velkaantumisesta. Todellinen syy veronkevennyksille on se, että se hyödyttää hyväosaisia, kun palkka- ja osinkotuloista sekä sijoitusrahastojen tuotoista tarvitsee maksaa vähemmän veroja. Björn Wahlroosin paradoksi on nimittäin se, että vaikka rahaa tulvii ovista ja ikkunoista, siitä ei voi nauttia hetkeäkään, kun koko ajan mielessä kalvaa se, kuinka paljon jää saamatta verottajan takia.

Eli kokoomus on käänteinen Robin Hood: otetaan köyhiltä ja annetaan rikkaille. Nimeltään tämä varainsiirto on yrittäjyyteen kannustaminen.

Jos olet kokoomuksen kannattaja, toivo hartaasti, ettet joudu työttömäksi, sairastu vakavasti tai vaikkapa joudu auto-onnettomuuteen, joka vie työkykysi. Tällöin kokoomus toivottaa: hyvästi luuseri, oma vikasi.

Tämä kirjoitus koskee polttomoottoriautoja, ei siis hybridejä tai sähköautoja. En tiedä, vieläkö sitä esiintyy runsaammin, että kehuskellaan polttoaineen säästämisellä, kun rullaillaan mahdollisimman paljon vaihde vapaalla tai kytkin pohjassa. Näiltä "kehuskelijoilta" unohtuu kuitenkin eräs olennainen seikka.

Kun autolla rullaa vaihde vapaalla tai kytkin pohjassa, ajovastukset ovat minimissään, joten ideana se voi kuulostaa hyvänä. Tällöin moottori täytyy kuitenkin pitää erikseen käynnissä, eli se kuluttaa polttoainetta saman verran kuin tyhjäkäynnillä.

Kun autolla rullaa vaihde päällä eli käyttää moottorijarrutusta, moottori pysyy käynnissä ainoastaan vetävien pyörien pyörimisen ansiosta. Tällöin moottori ei saa lainkaan polttoainetta eli kulutus on pyöreä 0 l/100km. Vasta kun moottorin kierrosluku hidastuu tyhjäkäynnin tuntumaan, elektroniikka alkaa syöttää polttoainetta, jotta kierrosluku ei putoa käynnissä pysymisen rajan alle.

Vaikka moottorijarrutuksessa on enemmän ajovastuksia kuin vapaalla rullatessa, polttoaineen nollakulutuksen takia kannattaa suosia moottorijarrutusta eli rullausta vaihde päällä. Varsinkin jos vapaalla rullauksen seurauksena joutuu jarruttamaan, niin voidaan sanoa että sori, tuhlasit polttoainetta, olisit käyttänyt moottorijarrutusta.

Eli väitteeni on: unohtakaa vaihde vapaalla rullaaminen, pyrkikää mahdollisimman pitkiin nollakulutusjaksoihin moottorijarrutuksella. Näin ymmärtääkseni autokoulussakin opetetaan.

Ja varoitus loogisen johtopäätöksen tekijöille: älkää sammuttako moottoria vapaalla rullauksen ajaksi, sillä ohjaus- ja jarrutehostin lakkaavat pian toimimasta ja auton hallinta käy vaikeaksi. Ja jos virta-avaimen kääntää nolla-asentoon, rattilukko menee päälle.

Suomessa talvirenkailta vaaditaan suurempaa urasyvyyttä kuin kesärenkailta, toisaalta kitkarenkailla on lupa ajaa milloin vain. Niinpä aina säännöllisin väliajoin tulee esille ajatuksia, että ajaisiko kitkarenkaat loppuun kesällä, kun ne eivät enää ole turvalliset talviolosuhteissa. Mutta joka kerta joku asiantuntija on sormi pystyssä sanomassa, että ei kitkarenkailla saa ajaa kesällä. Perusteluna on aina se, että kitkarenkaan pito kuivalla ja märällä asvaltilla on huonompi kuin kesärenkaalla.

No, se on totta, mutta ajatellaanpa asiaa toisin: kitkarenkaan pito kuivalla tai märällä asvaltilla on kesällä sama kuin talvellakin. Miksi kitkarenkaan kesärengasta huonompi asvalttipito ei ole ongelma talvella? Kitkarenkaiden kesäkiellon perusteellahan myös talvella pitäisi ajaa kesärenkailla, kun kelinä on kuiva tai märkä asvaltti? Moniko niin oikeasti tekee?

Kitkarenkaista pitää huomioida se, että ne on optimoitu heikon pidon keleihin, ja siksi ne ovat kesärenkaita pehmeämmät ja ajotuntumaltaan veltommat. Jos hyväksyy tämän, kitkarenkailla voi aivan hyvin ajaa kesälläkin.

Kitkarenkaiden asvalttipidon ulosmittaaminen vaatii sen verran aggressiivisen ajotavan, että se on vastoin kaikkia ennakoivan ja taloudellisen ajotavan oppeja, joita tarvitaan liikenneturvallisuuden ja polttomoottoriauton päästöongelmien takia. Ja jos suistuu asvalttitieltä sen takia, että alla on kitkarenkaat eikä kesärenkaat, niin silloin on paras olla ajamatta talvella lainkaan, se on parasta kaikkien liikenneturvallisuuden kannalta. Poikkeuksena on tietenkin kuluneilla renkailla vesiliirtoon joutuminen, se on sateisella maantiellä urissa ajaessa mahdollista laillisillakin renkailla, oli alla sitten kitka- tai kesärenkaat.

Vuodessa on neljä auringon asemaan liittyvää merkittävää päivää: Joulukuussa on päivä, jolloin auringon lakikorkeus on matalimmillaan ja päivä lyhimmillään pohjoisella pallonpuoliskolla. Kesäkuussa vastaavasti on päivä, jolloin auringon lakikorkeus on maksimissaan ja päivä pisimmillään. Maalis- ja syyskuussa taas ovat muutoksen puolivälin päivät, jolloin päivä ja yö ovat yhtä pitkät.

Mutta milloin onkaan tasaus- ja milloin seisauspäivä? Näihin päiviin liittyy usein sekoilua. Nimiä on turha opetella ulkoa, mutta päiviin liittyvä logiikka on hyvä sisäistää niin silloin ei tarvitse arvailla.

Talvipäivänseisauksessa päivä on lyhimmillään, toisin sanoen päivän lyheneminen vaihtuu päivän pitenemiseen. Suunta siis muuttuu, ja suunnanmuutos tapahtuu aina pysähdyksen kautta. Siksi kyseessä on seisaus. Vastaavasti kesäpäivänseisauksessa päivä on pisimmillään, eli päivän piteneminen vaihtuu lyhenemiseen. Kyseessä on siis toinen seisaus.

Kevätpäiväntasauksessa päivän piteneminen on puolivälissään, jolloin päivä ja yö ovat yhtä pitkät. Puntit ovat siis tasan ja vaellus jatkaa samaan suuntaan, eli silloin kyseessä on tasaus. Vastaavasti syyspäiväntasauksessa päivän lyheneminen saavuttaa puolivälin, eli päivä ja yö ovat yhtä pitkiä, jolloin on toinen tasauspäivä.

Nämä tiedot kun sisäistää niin tekee seisaus- ja tasauspäivissä vähemmän virheitä. Eli suunnanmuutos tarkoittaa seisausta ja päivän ja yön puntit tasan tasausta.

Tähtitieteellisesti kyse on siitä, että kesäpäivänseisauksessa aurinko paistaa kohtisuoraan maata kohti Kravun kääntöpiirillä. Tämän seisauksen jälkeen leveyspiiri, jossa aurinko paistaa suoraan ylhäältä, alkaa vaeltaa kohti etelää, kunnes syyspäiväntasauksessa ollaan Päiväntasaajalla. Talvipäivänseisauksessa kohtisuoraan paistava aurinko saavuttaa eteläisimmän leveyspiirinsä Kauriin kääntöpiirin. Tämän jälkeen kohtisuora aurinko aloittaa vaelluksen kohti pohjoista, kunnes kevätpäiväntasauksessa ollaan Päiväntasaajalla ja kesäpäivänseisauksessa jälleen Kravun kääntöpiirillä. Kannattaa huomata, että nämä suomenkieliset tasaus- ja seisauspäivät koskevat pohjoista pallonpuoliskoa, eteläisellä pallonpuoliskolla kesä ja talvi vaihtavat paikkansa.

Muistaakseni presidentti Sauli Niinistön ensimmäisellä itsenäisyyspäivän vastaanotolla puoliso Jenni Haukio joi epähuomiossa kahvia lusikka kupissa. Hienostelijat huomasivat tämän ja olivat heti suureen ääneen julistamassa, että "etikettivirhe, miten noloa". No, juhlallisissa tilaisuuksissa lusikka kuuluisi nostaa pois kupista ennen kuin juo kahviaan, niinhän se etiketti taitaa mennä.

Mutta: yksi suurimmista etikettivirheistä on kytätä toisten virheitä ja julistaa niitä suureen ääneen muille. Eli toisten mollaaminen jonkin pienen etikettivirheen vuoksi kertoo ennen kaikkea omasta moukkamaisuudesta ja tyhmyydestä.

Sitä paitsi: minusta Jenni Haukio on presidentin puolisona sellaisessa asemassa, että hän voi halutessaan tehdä tahallaan väärin ja näin esimerkin kautta vaikuttaa siihen, mitä tulevaisuudessa pidetään etikettivirheenä ja mitä ei. Hienohelmat voivat sitten epätoivoisina itkeä ja hokea, että "se tekee väärin", mutta ketään ei oikeasti kiinnosta. Ainoa asia mitä tapahtuu on moittijan oman arvovallan hiljainen mureneminen.

Eli, jos koettaisimme olla syyllistymättä siihen suureen etikettivirheeseen, että kytätään suurennuslasilla muita, tekevätkö nämä epähuomiossa virheitä. Se on se perisuomalaisin etikettivirhe.

Jos voisin valita, haluaisin olla biseksuaali. Mutta ei, olen umpiheteroksi syntynyt, eikä minulla ole viisasten kiveä, jolla muuttaa seksuaalista suuntautumistani.

Olen ymmärtänyt asian niin, että homo-, hetero- tai biseksuaalisuus on syntymässä saatu ominaisuus, eikä sitä niin vain muuteta, paitsi teeskentelemällä ja valehtelemalla. Tästä näkökulmasta lähtien Päivi Räsänen vaatii homofobiaa saarnatessaan kohtuuttomuuksia, kun hän haluaa homojen "parantuvan sairaudestaan". Mutta homoushan on ominaisuus eikä "sairaus", ja miksi siitä edes pitäisi "parantua"?

En tiedä enkä muista, mihin Raamatun kohtaan Päivi Räsänen homofobiansa perustaa, mutta hän lukee Raamattua turhan valikoivasti ja omaksi edukseen. Raamattuhan on ihmisten kirjoittama ja ristiriitainen teos, ja ihmiset ovat kiistelleet, mitä Raamattuun otetaan (meillä voisi olla vaikkapa Juudaksen evankeliumi). Mutta esimerkiksi rakkauden kaksoiskäskyn loppuosassa sanotaan, että "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi". Mihin Päivi Räsäseltä on jäänyt Jeesuksen saarnaama lähimmäisenrakkaus? Homofobiaa saarnatessaan Räsänen nähdäkseni syyllistyy toiseen seuraavista:
-rikkoo rakkauden kaksoiskäskyä TAI
-anastaa Jumalan toimivaltaa luokitellessaan, ketkä ovat lähimmäisiä ja ketkä eivät.

Päivi Räsäsen ja muiden homofobisten pitäisi kokeeksi esittää viikko homoseksuaalia. Se lienee heille vaikeaa ellei mahdotonta, mutta vain sillä tavalla he ymmärtäisivät, miltä homoseksuaalin tuntuu teeskennellä heteroa. Sillä sitä he homofobiassaan vaativat: että homoseksuaali teeskentelee jotain sellaista, mitä hän ei ole.

Keskustapuolueella tuntuu olevan pakonomainen tarve saada läpi maakuntauudistus. Jo Juha Sipilä uhkasi uhmaikäisen kakaran lailla hajottaa hallituksensa, jos keskusta ei saisi soteuudistuksessa 18 maakuntaansa. Esimerkiksi kokoomuksen ehdottama viisi maakuntaa ei kelvannut keskustalle. No, koko soteuudistus karahti silloin karille ja maakuntauudistus jäi saamatta. Nyt keskusta on jälleen hallituksessa ja maakuntauudistus tuntuu olevan pakko saada. Tosin keskusta on taipumassa kompromissiin, koska Uusimaa olisi tarkoitus jakaa pienempiin osiin.

Mutta miksi keskusta ajaa pakkomielteisesti 18 maakuntaa? Keskustan mallissahan olisi jättimäinen yli miljoonan asukkaan Uusimaa, mutta toisaalta paljon pieniä maakuntia, Pohjanmaitakin olisi peräti neljä kappaletta. Monessa pienessä maakunnassa olisi vähemmän asukkaita kuin vaikkapa yksinään Vantaalla. Mikä logiikka tässä on?

Tässä on minun tulkintani: Niillä alueilla, joissa keskustan kannatus on suurimmillaan, maakunnat olisivat väestömäärältään pieniä. Mielellään optimoituna niin, että maaseutumaisten kuntien keskustan kannatus ylittää keskuskaupungin tai -kaupukien muiden puolueiden kannatuksen. Toisaalta siellä, missä keskusta ei pärjää, kuten Uudellamaalla tai Turun ja Tampereen ympärillä, maakunnat olisivat väestömäärältään suuria. Tältä pohjalta maakuntavaaleissa syntyisi lukumääräisesti paljon pieniä keskustajohtoisia maakuntia ja vähän maakuntia, joissa suurin puolue olisi muu kuin keskusta. Keskustajohtoisia maakuntia syntyisi siis enemmän kuin keskustan valtakunnallisesta kannatuksesta voisi olettaa. Tähän vedoten keskusta sitten vaatisi itselleen hallitsevan puolueen asemaa. Mutta jos maakuntien valta painotettaisiin asukasluvun mukaan, keskusta jäisi kauas valtapuolueen asemasta, mutta tästähän keskusta ei sanoisi mitään.

Eli, teoriani mukaan keskusta pyrkisi 18 maakunnan mallilla vain maksimoimaan valtansa, siitä syntyy koko pakkomielle maakuntauudistukselle. Keskustalta tätä on kuitenkin turha kysyä, myöntämisen sijaan tulee vain jotain hienoja visioita ja muuta poliittista jargonia.