A77uros

On aika palauttaa mieliin Timo Soinin vanha menettelyvirhe, johon hän sortui ollessaan ulkoministerinä Juha Sipilän hallituksessa. Ulkoministerinä ollessaan Soini osallistui Amerikan mantereella vieraillessaan aborttia vastustavaan mielenosoitukseen. Tästä jäi kuva, että Suomi vastustaa aborttia, vaikka oikeasti Suomi virallisesti hyväksyy abortin.

Asiaa käytiin läpi jopa eduskunnassa, mutta kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten (ennen hajoamistaan) sovinistiryhmittymä onnistui puolueiden ryhmäkurin avulla vapauttamaan Soinin syytteistä. Soini itse vetosi lakonisesti, että jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä. Se on totta, että Soinilla on oikeus ummehtuneeseen ja naisvihamieliseen aborttia vastustavaan kantaansa, mutta yhtä seikkaa hän ei ilmeisesti tahallaan halunnut tajuta: ulkoministeri on ulkoministeri 24/7, eli ulkoministerin teot tulkitaan maailmalla Suomen viralliseksi kannaksi.

Soinin menettelyvirhe oli se, että hän ei selkeästi ilmaissut aborttia vastustavaan mielenosoitukseen osallistuessaan olevansa paikalla yksityishenkilönä oman vakaumuksensa takia eikä Suomen virallisena edustajana. Ja jos tätä ei mielenosoituksessa ollessaan olisi pystynyt selkeästi ilmaisemaan, ei ulkoministerinä olisi ollut asiaa kyseiseen mielenosoitukseen. Soini siis törkeästi käytti ulkoministerin statustaan ajakseen omaa uskonnollista vakaumustaan. Tämä on teko, jota en Soinille ole antanut anteeksi. En myöskään hyväksy kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten ryhmäkurin käyttöä omantunnon asiassa, koska abortin hyväksyvät liberaalit joutuivat puolustamaan äänestyksessä abortin vastustajaa, joka oli syyllistynyt menettelyvirheeseen.

Eli Soinin virhe oli se, ettei hän ilmaissut olevansa aborttia vastustavassa mielenosoituksessa yksityishenkilönä eikä Suomen virallisena edustajana.

Mietitäänpä vielä, millainen olisi soinilainen Suomi: Laillinen abortti olisi kielletty kaikissa tapauksissa, joten hedelmällisessä iässä olevat naiset olisivat pakotettuja käyttämään aina ehkäisyä (pillerit, kierukka yms.) raiskauksen pelossa. Vaikka todennäköisyys tulla raiskatuksi ei kasvaisi, seuraukset olisivat entistä pahempia: ilman aborttia raiskauksessa raskaaksi tulleelle naiselle ei jäisi muita vaihtoehtoja kuin synnyttää lapsi. Ei kovin hyvät elämän pelikortit sille lapselle, jonka isä onkin joku puskaraiskaaja eikä äidin kumppani. Kuulostaa julmalta, mutta tätä abortin vastustaminen pahimmillaan tarkoittaa.

Kaikki ihmiset tekevät joskus virheitä, myös liikenteessä. Lisäksi luonto järjestää välillä yllätyksiä. Tästä syystä autokoulut opettavat, että ajaessa oman auton ympärille pitää järjestää pelivaraa, niin eteen, sivuille kuin taaksekin. Pitämällä pelivaraa on enemmän aikaa reagoida yllättäviin tilanteisiin, ja jos onnettomuutta ei kaikesta huolimatta pysty estämään, niin pelivara auttaa vähentämään syntyviä vahinkoja.

Joillakin autoilijoilla on idioottimainen tapa vaatia edellä ajavalta lisää vauhtia ajamalla lähes takapuskuriin kiinni. Jos edellä ajava miettii yhtään liikenneturvallisuutta, mitä hän tekee? Lisää vauhtia? Väärin, hän hidastaa. Jos joku ajaa lähes takapuskurissa kiinni, se tarkoittaa, että takana ei ole lainkaan pelivaraa, joten sitä pitää järjestää lisää eteen. Toisin sanoen pitää ajaa hiljempaa, jotta oman auton edessä ajava häipyy kauemmas ja jotta eteen tulevista yllätyksistä selviää ilman hätäjarrutusta. Nimittäin, mitä hyötyä on välttää hätäjarrutuksella esimerkiksi hirvikolari, jos takana tuleva ajaa perään?

Seuraavan kerran kun yllätät itsesi ajamasta toisen takapuskurissa vauhtia vaatien, käytä järkeäsi ja ota etäisyyttä! Se on kaikkien osapuolten kannalta paljon helpompaa ja turvallisempaa.

Vuosittain perittävän ajoneuvoveron osana on voimanlähteeseen perustuva käyttövoimavero. Sitä peritään kaikista muista kuin pelkkää bensiinimoottoria käyttävistä autoista. Sitä ei siis peritä pelkästään dieselautosta, vaan myös bensahybridit, dieselhybridit, kaasuautot ja täyssähköautot kuuluvat veron piiriin.

Vero on täysin idioottimainen, koska se vapauttaa maksusta bensiinimoottorin, jolla on kaikkein huonoin hyötysuhde ja suurimmat hiilidioksidipäästöt. Kaikki bensiinimoottoria paremmat ratkaisut taas ovat veron piirissä. Huomattakoon, että dieselmoottori kärsii jonkin verran muista kuin hiilidioksidipäästöistä, mutta hyötysuhteeltaan ja kulutukseltaan se on bensiinimoottoria parempi.

Ilmastonmuutokseen ja päästöihin liittyvän tiedon lisääntyessä pitäisi olla, että saastuttaja maksaa, eikä niin, että pahin saastuttaja palkitaan. Käyttövoimavero onkin ummehtunut tuulahdus 1900-luvulla esiintyneistä yksityisautoilua jumalalliseen asemaan nostavista visioista. Jos nämä visiot olisivat toteutuneet, Helsingin keskustaa halkoisi moottoritie, kauppaan pääsisi vain omalla autolla eikä kävely tai pyöräily olisi turvallista missään.

Jos aidosti halutaan ehkäistä ilmastonmuutosta, ajoneuvon käyttövoimavero pitäisi poistaa mahdollisimman pian, ja siirtyä enemmän saastuttaja maksaa -ajatteluun. Samalla pitäisi tukea kuluttajien investointeja vähemmän kuluttaviin ajoneuvoihin. Jos joku sitten haluaa pitäytyä vanhassa, yli 8 l/100km kuluttavassa bensalla käyvässä henkilöautossaan, ajamisen kalleus olisi ihan omaa syytä.

Palkkaneuvotteluissa on ainakin jossain vaiheessa ollut haaveena vientialojen palkka-ankkuri, eli vientiteollisuuden tilanne määrittelee katon palkankorotuksille. Työnantajien uusin haave on kuitenkin täydellinen paikallinen sopiminen, eli palkasta sovitaan yksin työnantajan ja työntekijän kesken. Sillä haetaan yrityksille ja työnantajille lisää valtaa, jotta tarvittaessa voidaan sanella työntekijöille palkat ja työehdot hyväksy tai irtisanoudu -mallilla. Liian hyvät palkat kun haittaavat poskettomien osinkojen maksamista, ja yrityksille on tärkeintä pitää omistajat tyytyväisenä, työntekijät ovat vain pakollinen paha.

Mutta palataan aiheeseen. Palkkaneuvotteluihin on haaveiltu vientialojen palkka-ankkuria, jolloin vientiteollisuus neuvottelee ensin, miten suuriin palkankorotuksiin on varaa. Muut alat sitten voivat saada korkeintaan saman korotuksen. Kuulostaa ehkä järkevältä, mutta oikeasti se on täysin sovinistinen ja tuloeroja (palkkatulot) kasvattava malli.

Koska miesvaltainen vientiteollisuus luo palkka-ankkurin, jota muut eivät saa ylittää, vientiteollisuus saa aina maksimikorotuksen. Naisvaltaiset matalapalkkaiset palvelualat saavat korkeintaan saman korotuksen, epäonnistuneissa neuvotteluissa taas vähemmän. Palkka-ankkuri siis tarkoittaa, että tuloerot eivät voi koskaan pienentyä, ainoastaan kasvaa. Koska kohtalaisen hyväpalkkaiset miesvaltaiset vientialat hyötyvät ja matalapalkkaiset naisvaltaiset palvelualat häviävät, palkka-ankkuri on täysin sovinistinen ja tuloeroja kasvattava epäoikeudenmukainen malli.

Jos ei ole sovinisti, kannattaa suhtautua suurin varauksin ehdotuksille vientialojen määrittämästä palkka-ankkurista.

Pääkaupunkiseudulla on tottunut siihen, että jos ihmisten halutaan toimivan halutulla tavalla, siihen on selkeitä opasteita. Tämä on ymmärrettävää, koska suuressa massassa liian moni ei asiaa tiedä, ja käy hankalaksi neuvoa se erikseen jokaiselle.

Pienillä paikkakunnilla asia on toisinaan valitettavasti toisin. Aina välillä törmää harhaluuloon, että "kun minä tiedän, niin kaikki muutkin tietävät". Tämä johtaa siihen, että asioita ei merkitä selkeästi, kun kuvitellaan kaikkien tietävän ne muutenkin. Sitten kuitenkin ollaan ilkkumassa tietämättömäksi, jos joku vierailija ei tiedä asiaa, josta ei missään kerrota. Tämä on valitettavaa sisäänpäinlämpiävyyttä, jossa ei osata tulkita asiaa kuin omasta suppeasta näkökulmasta. Tässä pari esimerkkiä.

Pienen kerrostalon pihassa on asukkaille kohtisuorat parkkiruudut, ja erilliset vieraspaikat on merkitty epävirallisella kyltillä. Kyltti ei kuitenkaan kerro, miten päin pitäisi pysäköidä tai montako vieraspaikkaa oikeastaan on. Myöskään asvaltissa ei ole jäljellä mitään viivoja. Tästä satunnaisen vierailijan pitäisi kuitenkin tietää, että vastoin kaikkia oletuksia paikalla on vinopysäköinti. Talon asukkaat eivät näe merkintöjen puutteessa mitään ongelmaa, mutta ovat kyllä huomauttamassa, kun ensimmäistä kertaa käyvä pysäköi tiedon puutteessa väärin. Vierailija ei kyllä koe itseään kovin tervetulleeksi, jos odotetaan tiettyä pysäköintitapaa, mutta ei vaivauduta tekemään opasteita tai merkintöjä, joista asia kävisi selväksi.

Toinen esimerkkitapaus on onneksi korjattu. Vein asukkaan puolesta kartonkijätettä roska-astiaan. Roskakatoksessa oli pieni ruskea biojäteastia ja kolme isoa harmaata astiaa ilman nimiä. Kun olin tottunut siihen, että eri lajin astioilla on omat värit ja lisäksi nimet, luulin että erillistä kartonkikeräysastiaa ei ole ja panin kartongin ensimmäiseen astiaan. Kun kerroin asukkaalle tästä, sain rivien välistä kuulla olevani tyhmä, se oikeanpuoleisin harmaa roska-astia olikin kartonkikeräykselle. Uusintakäynnillä ko. astiasta löytyi hankalasta kohdasta repeytynyt tarra, jossa luki SKART. Tuon repeytyneen tekstin perusteella pitäisi siis tietää, että yksi sekäjätteen harmaan värinen astia onkin keräyskartongille. Tässäkään tapauksessa asukkaat eivät nähneet mitään ongelmaa, mutta ko. ongelma on onneksi myöhemmin korjattu joko asukkaiden tai roskayhtiön toimesta.

Haastaisinkin ajattelemaan asioita myös toisten näkökulmasta. Ei kukaan vierailija lue sinun ajatuksiasi ja sen perusteella osaa toimia oikein, jos asioita ei oikeasti ole merkitty kunnolla.

Säännöllisesti äänestäneenä voin sanoa, että Suomessa ei ole täydellistä puoluetta, kaikilla puolueilla on hyviä ja huonoja puolia. Käytännössä äänestäminen onkin pienimmän pahan valitsemista. Ja jos jättää äänestämättä, se auttaa vain suurempaa pahaa. Esimerkiksi jos pitää vihreistä sen ilmastotavoitteiden takia ja inhoaa perussuomalaisia yksityisautoilukiihkon takia, jokainen äänestämättä jättänyt vihreiden kannattaja pelaa perussuomalaisten ja muiden puolueiden pussiin, koska silloin he pääsevät pienemmällä äänimäärällä läpi.

Mutta kerrataanpa hieman vaalimatematiikkaa:
1) Jokainen vaalipiiri on oma taistonsa ja vain oman vaalipiirin tulokseen voi vaikuttaa. Tulevissa kuntavaaleissa vaalipiiri on oma kunta, kun taas eduskuntavaaleissa vaalipiirit muistuttavat maakuntia tietyin poikkeuksin (esim. Uudellamaalla on kaksi vaalipiiriä, Helsinki ja Uusimaa). Eli oma vaalipiiri ei ole niin suuri kuin mitä valtakunnalliset puoluegallupit antavat ymmärtää. Siksi sillä omalla annetulla äänellä voi olla merkitystä.
2) Vaaleissa äänestetään henkilöitä, mutta annettu ääni hyödyttää eniten puoluetta. Ehdokkaan saamaa äänimäärää käytetään vain rankkaamaan ehdokkaat järjestykseen puolueen sisällä. Kun puolueiden kesken rankataan vaalipiiristä läpi päässeitä, katsotaan vertailukuja. Vertailuluvut tulevat niin, että puolueen eniten ääniä saanut saa vertailuluvuksi puolueen kokonaisäänimäärän (kyseisessä vaalipiirissä), toiseksi tullut saa vertailuluvuksi puolet puolueen äänimäärästä, kolmas kolmasosan, neljäs neljäsosan ja niin edelleen. Tämä tarkoittaa, että tasaisen kova kannatus koko puolueen ehdokkaissa tai yksi kova ääniharava auttaa saamaan monta ehdokasta läpi, mutta yksinäisenä ehdokkaana on vaikea päästä läpi.

Otetaan esimerkki, milloin omalla äänellä voi olla suuri merkitys: jos puolueen sisällä on kolmantena äänimäärällä 1100 ja neljäntenä äänimäärällä 1099, ero vertailuvuissa on kuitenkin suuri, koska kolmantena oleva saa siis kolmasosan puolueen äänistä ja neljäs neljäsosan. Jo kaksi ääntä lisää neljännelle kääntää asetelman ympäri ja hän saakin vertailuluvuksi kolmasosan puolueen äänistä. Ja voi hyvin olla, että kolmasosalla puolueen äänistä menee läpi, mutta neljäsosalla ei.

Näin siis vaalimatematiikka menee. Sopivan ehdokkaan löytämiseksi kannattaa käyttää vaalikoneita, mutta tietty kritiikki säilyttäen. Jos esimerkiksi inhoaa jonkun puolueen oletettua ääniharavaa (siis omassa vaalipiirissä), ei kannata äänestää muutakaan kyseisen puolueen ehdokasta, koska annettu ääni hyödyttää tätä inhottua ehdokasta. Kannattaa siis katsoa ensisijaisesti sopiva puolue, jonka ehdokkaalle äänensä antaa.

Jos on vaikeuksia löytää sopivaa puoluetta ja ehdokasta, alussa mainittu pienin paha ja suurempien pahojen poisrankkaaminen auttaa. Esimerkiksi jos on huolissaan ilmastonmuutoksesta, ei kannata äänestää perussuomalaisia, joka tuntuu kiistävän koko ilmastonmuutoksen. Jos taas rikkaana haluaa minimoida osinkotuloistaan maksetun veron, ei kannata äänestää vasemmistoliittoa. Pienituloisena palkkatyöläisenä taas ei kannata äänestää hyväosaisia suosivaa kokoomusta. Jos kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia ja muita liberaaleja arvoja, ei kannata äänestää konservatiivisia kristillisdemokraatteja. Ja niin edelleen.

Eli kliseisesti sanottuna, kannattaa äänestää, kaikesta huolimatta. Antamatta jätetty ääni kun auttaa muita kuin kannattamaasi puoluetta, ja sillä varmistaa, että ainakaan silloin ei ole ketään ajamassa sinulle tärkeitä asioita.

Suomessa yksi alkoholiannos on 12 grammaa absoluuttista alkoholia, ja sen saa esimerkiksi pienestä kolmosoluesta, lasillisesta viiniä tai 4 cl:sta viinaa. Mutta alkoholihan on prosentteja ja litran osia, ei grammoja, kuinka nuo grammamäärät eri annoksille saadaan?

Lopulta kyse on vain siitä, että on ollut peruskoulun matematiikan ja kemian tunneilla hereillä: alkoholi grammoina = juoman väkevyys x juoman määrä x etanolin tiheys. Prosenteista kannattaa muistaa, että 1% on sama kuin 0,01, ja juoman määrä kannattaa muuttaa litroiksi. Ihmisille kelpaava alkoholi on etanolia ja sen tiheys taas on noin 790 g/l. Näin ollen esimerkiksi pienellä kolmosoluella (4,7%, 33cl) saadaan 0,047 x 0,33l x 790g/l = 12,25g (eli noin 1 alkoholiannos).

Tämä tieto olisi muuten turhaa, mutta karkea nyrkkisääntö on, että maksa polttaa alkoholia gramman tunnissa 10 painokiloa kohti. Näin ollen 75 kg:n henkilön maksa polttaa alkoholia noin 7,5g/h. Usein alkoholia käyttävän maksa tottuu ahkeroimaan, eli maksa polttaa alkoholin nopeammin, mutta rappioalkoholistin hajoamispisteessä oleva maksa taas hitaammin. Mutta keskimäärin 75 kg:n henkilö polttoaika tuolle pienelle kolmosoluelle on 12,25g / 7,5g/h = 1,63h eli noin 1h 40min. Polttoprosessi taas alkaa melko pian alkoholin imeytymisestä verenkiertoon.

Eli, jos illalla juo pullon viiniä (13%, 75cl), saa alkoholia 0,13 x 0,75l x 790g/l = 77,0g, eli noin 77,0 / 12 = 6,4 alkoholiannosta. 75 kg:n henkilön polttoaika on eli selviäminen kestää 77,0g / 7,5g/h = 10,3h. Jos siis on aloittanut viinin juomisen klo 22, alkoholia veressä riittää noin klo 8:20 asti aamulla (karkea arvio), joten silloin ei kannata lähteä omalla autolla töihin.

Mitä tästä opimmekaan? Jos muistaa juomiensa määrät ja alkoholipitoisuudet, voi peruskoulumatematiikalla tehdä arvion, kauanko selviämiseen menee aikaa. Toki voi googlata alkoholilaskurin, sillä sama teoria niissäkin on taustalla.

Huomattakoon vielä, että laskelma antaa vain arvion kauanko alkoholia on veressä. Se ei siis kerro sitä, paljonko promilleja on missäkin vaiheessa, se riippuu monesta muustakin seikasta. Mutta jos laskelma kertoo, että aamullakin on vielä alkoholia veressä, on parasta testata ajokunto alkometrillä ennen auton rattiin tarttumista.

Tämä on vähän vanhempi asia, mutta mielestäni ansaitsee tulla kerratuksi. Ennen viime eduskuntavaaleja sdp:n silloinen puheenjohtaja Antti Rinne lupasi vappupuheessaan korottaa takuueläkettä sadalla eurolla kuukaudessa, siis parantaa kansaneläkkeen varassa olevien tai muuten heikosti toimeentulevien tilannetta. No, Rinne pääsi hetkeksi valtaan, mutta sai lopulta nostettua takuueläkettä vain 50 eurolla kuussa luvatun satasen sijaan.

Kokoomuksen Petteri Orpo tarttui tähän hanakasti ja julisti suureen ääneen, että Rinne on pettänyt lupauksensa ja että tämän pitäisi hävetä. Tämä Orpon ulostulo asettuu kylläkin varsin mielenkiintoiseen valoon, kun katsotaan hänen omia tekojaan. Orpohan oli keskustalaisen Juha Sipilän hallituksessa mukana jäädyttämässä kansan- ja takuueläkkeen indeksikorotukset, eli ko. eläkkeet eivät enää nousseet edes elinkustannusten nousun (inflaation) mukana. Ja tämän jälkeen Orpo kehtaa vielä valittaa petetyistä lupauksista, kun takuueläke nousi vain 50 euroa kuussa Rinteen lupaaman satasen sijaan.

Jos tästä tekee johtopäätöksiä, niin Orpon mielestä eläkkeiden indeksijäädytys oli siis oikeudenmukaisempi toimi kuin takuueläkkeen korotus vain puolella luvatusta määrästä. Eli, ei Orpo edes halua takuueläkkeen nousevan eikä häntä kiinnosta takuueläkettä saavien asiat. Pintaa hieman rapsuttamalla siis paljastuu, että Orpolla on varsin oikeistolaiset hyväosaisia suosivat arvot. Kannattaa muistaa, kun äänestää seuraavan kerran.

Olen kiinnittänyt huomiota, että kaikissa mahdollisissa kuvissa Kiinan presidentti Xi Jinping näyttää aina siltä, kuin olisi tukehtumassa ylpeyteensä. Tämä herättää minussa kysymyksiä, joihin en osaa vastata. Mutta muutamia arvailuja ja vaihtoehtoja pystyn esittämään.

1) länsimainen lehdistö valitsee tahallaan Xistä kuvia, joissa hän näyttää mahdollisimman ylpistyneeltä ja itseään täynnä olevalta
2) tyypillisissä itämaisissa kasvonpiirteissä etenkin Xillä on jotain sellaista, minkä länsimaalaisena tulkitsen virheellisesti ylpeydeksi
3) asema on oikeasti kihahtanut Xin hattuun ja hän on tukehtua ylpeyteensä suurena Kiinan johtajana
4) inhoni Kiinan johtoa kohtaan saa minut katsomaan värittyneiden lasien läpi, enkä ole puolueeton

Lista syistä, jotka lisäävät inhoani Kiinan johtoa kohtaan, on pitkä, tässä niistä merkittävimmät: omien kansalaisten sairaalloinen valvominen, toisinajattelijoiden vainoaminen, tiibetiläisten ja muiden vähemmistöjen sortaminen (esim. Kiina pitää rauhaa rakastavaa dalai lamaa terroristina), uiguurien sortaminen ja sulkeminen pakkotyöleireille, Taiwanin väittäminen Kiinan maakunnaksi (kansainvälisesti ajateltuna itsenäinen Taiwan ei ole Kiina, eikä Taiwan kuulu Kiinaan), Hongkongille luvatun 50 vuoden autonomian purkaminen alle 25 vuoden jälkeen (kansainvälisen Hongkongin luovutussopimuksen rikkominen), perusteettomat aluevaatimukset ja -valtaukset Etelä-Kiinan merellä, sananvapauden estäminen ja sensuuri (esim. Tiananmenin aukion vuoden 1989 tapahtumien kieltäminen), kansainvälisten patenttien ja tavaramerkkioikeuksien rikkominen ja piraattituotteet... Kiinan johto tuntuu haluavan kaiken, mutta käytöksensä takia se ei kyllä ansaitsisi mitään.

Tätä listaa katsoessa kohta 4) taitaa nousta hallitsevaksi, joten en taida olla oikea henkilö arvioimaan, onko Xi Jinping ylpistynyt vai mistä on kyse.

Lehtien palstoilla esiintyy säännöllisin väliajoin paheksuntaa siihen, että opiskelijat pitävät liikaa välivuosia. Tällöin jatko-opintojen ja työuran alkaminen viivästyvät. Kukaan välivuosista valittava ei kuitenkaan sanallakaan mainitse armeijan tai siviilipalveluksen suorittamista, ja se hiljaisuus herättää heti kysymyksiä. Inhottava fakta on se, että lähes kaikki ikävuoden miehet joutuvat käymään armeijan tai siviilipalveluksen, lisäksi joukko naisia käy vapaaehtoisen asepalveluksen. Lyhin palvelusaika on puoli vuotta, mutta käytännössä valtaosa kansalaisvelvoitettaan suorittavista on vuoden poissa opinnoista tai työelämästä.

Kysymys kuuluukin, mitä armeijan tai siviilipalveluksen suorittaminen teknisesti ottaen on? Välivuosi? Pakollinen hyväksyttävä poissaolo, jota ei lasketa välivuodeksi? Jotain muuta, mitä?

Jos armeijan tai siviilipalveluksen suorittaminen lasketaan välivuodeksi, ollaan mielenkiintoisilla vesillä: silloin opiskelijoiden välivuosista valittavat valittavat myös sitä, että nuori aikuinen ei pakoile lakia vaan suorittaa kansalaisvelvoitteensa. Siis: laki velvoittaa palvelukseen, mutta älä tuhlaa palvelukseen aikaasi? Pitäisikö opiskelijoiden hankkia aikakone, jotta armeijan/siviilipalveluksen suorittamisen jälkeen voi siirtyä takaisin toisen asteen opintojen valmistujaisiin ja jatkaa siitä jatko-opintoihin tai työuralle ilman välivuosia? Vai miten välivuosien välttäminen sitten käytännössä tapahtuu?

Seuraavan kerran kun joku purnaa opiskelijoiden välivuosista, hän voisi täsmentää suhtautumisensa armeijaan/siviilipalvelukseen, sillä muuten kirjoitus voidaan tulkita niin, että kirjoittaja ei hallitse aihettaan ja vaatii opiskelijoilta mahdottomia.