A77uros

Voisi helposti kuvitella, että sunnuntaina ei liikenteessä olisi kenelläkään kauhea kiire. Kuinka väärässä taas olinkaan.

Ensimmäinen idioottimainen käytös oli bussikuskilla, joka painosti pitkän matkaa edellä ajavaa henkilöautoa ajamaan ylinopeutta roikkumalla lähes takapuskurissa kiinni. Kyseessä on vähintäänkin liikenneturvallisuuden vaarantaminen, ihan käytännösäkin eikä vain paperilla. Entä jos jollain suojatiellä olisi ollut jalankulkija? Henkilöauton kuljettaja olisi ollut lain perusteella velvollinen antamaan jalankulkijalle tietä. Mutta bussikuski ei oman käytöksensä takia ehtisi jarruttaa, vaan törmäisi henkilöautoon ja työntäisi tämän jalankulkijan päälle. Henkilövahinkojen sattuessa kyseessä on aina poliisiasia, ja bussikuski voisi sakkojen lisäksi saada ajokieltoa. Se tarkoittaisi suoraan ansionmenetyksiä, kun ajokiellossa ollessa ei voisi harjoittaa bussikuskin ammattia. Luulisi ammattiautoilijalla olevan enemmän järkeä päässään, ettei liikenteessä käyttäytyisi kuin idiootti.

Toinen havainto taas oli se, että joidenkin on päästävä pysäkiltä lähtevän bussin edelle keinolla millä hyvänsä. Lain mukaan kaupunkialueella pysäkiltä lähtevälle bussille pitää antaa tietä. Jotkut henkilöauton kuljettajat katsovat, että "vielä hän" ehtii mennä, eikä anna tietä. Tällä kertaa ohittaja oli niin myöhässä, että hän ohitti bussia vielä liikennevaloristeyksessä vasemmalle kääntyvien kaistalla. Kaiken idioottimaisen käytöksen lisäksi liikennevalotunnistin rekisteröi vasemmalle kääntyvien kaistalla auton, joten se vaihtoi vastaantulijoille punaisen ja vasemmalle kääntyvien kaistalle vihreän. Tästä syystä kolme vastakkaisesta suunnasta tullutta autoilijaa joutui pysähtymään punaisiin valoihin olemattoman kääntyjän takia.

Joillekin polttomoottoriauto ja ajokortti tuntuvat olevan "ihmisoikeus", johon ei saa kajota. Mutta sitten tässä joukossa on näitä idiootteja, jotka eivät käytöksellään ansaitsisi kumpaakaan.

Ensi kesänä Suomen maanteitä asvaltoidaan jälleen kerran ja autoilijat ovat raivoissaan, kun työmaa osuu omalle kohdalle: ensin täytyy odottaa ja sitten körötellä alhaista nopeutta. Turhan harve kykenee raivoltaan tajuamaan, että se asvaltointityömaan alhainen nopeus on ihan perustellusta syystä. Jos asvaltointityömaat jurppivat, kannattaa lukea seuraava ajatuksella läpi.

Asvaltointi tapahtuu yleensä kaista kerrallaan. Asvaltoinnille varattuna on siis koko kaistan leveys, ja se on täysin eri asia kuin henkilöauton ja edes rekan kohtaaminen maantiellä, se vastaa ylileveän erikoiskuljetuksen kohtaamista. Eikä tämä vielä riitä, sillä kaistojen väliin jäävä sauma pitää myös viimeistellä. Se tarkoittaa, että vähintään yksi asvalttimies (tai -nainen) työskentelee sillä kaistalla, josta autoilijat ajavat ohi. Tilaa on siis tavallista vähemmän. Tästä syystä asvalttityömaan ohi ei todellakaan pidä ajaa 80 km/h, vaan alhaista nopeusrajoitusta on kunnioitettava ja oltava valmis hidastamaan!

Jokainen voi kaverin kanssa hiljaisella maantiellä kokeilla, miltä tuntuu seistä ajoradalla, kun kaveri ajaa 80 km/h vierestä sivupeili hihaa hipoen. Silloin luultavasti tajuaa, miltä asvalttimiehistä ylinopeutta ajavat autot tuntuvat. Mutta minä en ota vastuuta, jos kokeilussa sattuu onnettomuus, sillä vastaavalla tunaroinnilla teloisi myös sen asvalttimiehen, ja se on aina poliisiasia.

Eli seuraavan kerran, kun ajat asvaltointityömaan ohi, noudata nopeusrajoitusta ja varaudu hidastamaan, älä ole se itsekäs ylinopeutta ajava idiootti. Äläkä pakota edessä olevaa ajamaan ylinopeutta. Sinä kohtaat sen asvaltointityömaan vain kerran, mutta asvalttimiehet kohtaavat työpäivän aikana jokaisen ylinopeutta ajaneen ja työmaan turvallisuuden vaarantaneen idiootin.

Pääkaupunkiseutulaisilla on tunnetusti pitkä ja nopea askel. Valitettavasti se johtaa turhan usein inhottavaan lieveilmiöön: isä tai äiti kävelee pitkällä ja nopealla askeleella, lapsi ei pysy kävellen perässä, vaan joutuu ottamaan juoksuaskelia pysyäkseen mukana, rinnalle päästyään lapsi yrittää kävellä, mutta ei pysy perässä ja tarvitsee taas juoksuaskelia. Kaipaisinkin kiireisimmiltä vanhemmilta empatiaa ja järjen käyttöä.

Kävelyvauhti riippuu kahdesta asiasta: askelpituudesta ja kuinka nopeasti askel tikkaa. Lapset ovat lyhyempiä kuin aikuiset, joten lapsilla on myös lyhyemmät jalat. Lyhyemmillä jaloilla ei oteta luontaisesti yhtä pitkiä askeleita, joten samaan kävelyvauhtiin vaaditaan nopeampi askelrytmi. Jos aikuinen kävelee pitkällä askeleella ja nopeassa rytmissä, lapsi ei yksinkertaisesti pysy fysiikkansa takia perässä kuin juosten. Joillekin aikuisille tämä tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa tajuta, joten kiirehtivää lasta vielä hoputetaan ja moititaan hitaudesta.

Joten äidit ja isät, kävelkää sellaista nopeutta, johon lapsennekin pystyy. Miettikää omalla kohdallanne, kauanko teillä hermo kestää juosta 2,10 m pitkän koripalloilijan perässä, kun kävellen ei pysy mukana? Miten nopeasti pyydätte tätä hidastamaan? Entä jos tämä ei hidasta?

Sanotaan, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Valitettavasti tämä pitää paikkansa, kun isompi ryhmä liikkuu jalan tai pyörällä kevyen liikenteen väylällä. Usein halutaan olla rinnakkain, koska puhuminen toisten kanssa on tällöin helpompaa kuin peräkkäin kulkiessa. Mutta kenellekään ei tule mieleen, mitä se tarkoittaa ryhmän ja muiden liikkujien kannalta, jos ryhmä valtaa koko väylän.

Jos ryhmä liikkuu koko kevyen liikenteen väylän leveydeltä, se joutuu väistämään JOKAISTA edestä ja takaa tulevaa liikkujaa, kun tilaa kohtaamisille ei muuten tule. Tällöin on turha ihmetellä, miksi liikkuminen on niin vaikeaa, kun jatkuva väisteleminen on ihan ryhmän omaa syytä. Varsinkin takaa tulevat pyöräilijät ovat vihaisia, koska nopeus täytyy aina pudottaa kävelyvauhtiin ennen kuin ryhmä tajuaa väistää. Ja se oma ryhmä ei ole ainoa, joka pyöräilijän reitille osuu, vaan jokaisen muunkin ryhmän takia pyöräilijä joutuu hidastamaan.

Eli: kun liikutte isompana ryhmänä, jättäkää muille tilaa ohittaa teidät, se on paljon helpompaa sekä ryhmän että muiden liikkujien kannalta.

Ilmeisesti bensiini ja diesel ovat edelleen liian halpoja polttoaineita, kun niitä on varaa tuhlata typerällä ja aggressiivisella ajotavalla. Tässä esimerkki tältä päivältä.

Risteyksessä oikealle kääntymisen jälkeen oli lyhyt suora ennen liikennevaloja, nopeusrajoitus 30 km/h. Pakettiauto kiihdytti rajusti kääntymisen jälkeen ylinopeuteen ja heti perään jarrutti voimakkaasti pysähtyäkseen punaisiin valoihin odottamaan muiden autojen perään. Liikennevalot olivat koko ajan punaiset, joten liian pitkällä ja rajulla kiihdytyksellä ei säästänyt aikaa, ainoastaan tuhlasi polttoainetta. Jos ajotapa on tämä, niin on turha valittaa bensan ja dieselin kalleutta, kun suuri polttoaineen kulutus on oma vika.

Entä mitä olisi pitänyt tehdä? Kiihdyttää vain siihen asti, että moottorijarrutuksella rullailemalla olisi valoihin tullessa jo lähes pysähtynyt ilman jarruttamista. Ja muutenkin olisi pitänyt yrittää passailla niin, että valoissa ei olisi tarvinnut pysähtyä, sillä liikkeellelähtö vie paljon polttoainetta. Ja kun valoissa oli autoja, jotka odottivat vihreää, oli todennäköistä, että itse pääsee pian ajamaan valoista pysähtymättä, jos vain vähän passailee nopeutta.

Miksi siis turhaan kiihdyttää rajusti ja heti perään jarruttaa terävästi ja pysähtyä? Pitääkö tästä vetää johtopäätös, että kuljettaja on tyhmä?

Lisäys:
Liikenteessä esiintyy joillain sitkeästi harhaluulo, että nopein olisi se, joka on ensimmäisenä liikennevaloissa odottamassa. Todellisuudessa nopein on yleensä se, jolla on suurin nopeus valojen vaihtuessa vihreäksi. Miksi siis antaa tasoitusta lähtemällä liikkeelle paikaltaan, kun kaikki tietävät, että lentävä lähtö on nopeampi? Eli taloudellinen ja ennakoiva ajotapa säästää myös aikaa, vaikka joidenkin on vaikea sitä uskoa.

Ja vertauksena: ei formuloissakaan nopein ole se, joka ajaa mutkaan suurimmalla nopeudella. Nopein on se, jolla on suurin nopeus mutkasta ulos tultaessa.

Yhdysvaltain entinen presidentti Donald Trump kuvittelee suuressa viisaudessaan tekevänsä mahtavia päätöksiä. Valitettavasti tämä on sitä samaa valheiden kuplaa, jossa hän tuntuu muutenkin elävän. Todellisuudessa hänellä suuria vaikeuksia hahmottaa päätöstensä seurauksia. Tässä yksi esimerkki, joka muistaakseni jäi onneksi pelkäksi yritykseksi.

Trumpia kyrsi se fakta, että moni yhdysvaltalainen ajoi saksalaisella autolla, mutta hyvin harva saksalainen ajoi jenkkiautolla. Hän halusi korjausta tähän epäsuhtaan. Toisaalta yhdysvaltain autoteollisuus oli ongelmissa kansainvälisesti sovittujen uusien autojen kiristyvien päästömääräyksien takia. Niinpä Trump olisi halunnut tehdä palveluksen Yhdysvaltain autoteollisuudelle ja irrottaa Yhdysvallat päästösopimuksesta, jolloin uudet jenkkiautot olisivat saaneet kuluttaa enemmän kuin sopimuksessa olisi vaadittu.

Mutta Trump ei lainkaan ymmärtänyt, mitä tästä seuraisi. Kun päästömääräykset eivät kiristyisi, Yhdysvaltain autotehtaat eivät panostaisi vähemmän kuluttaviin ajoneuvoihin, koska ei olisi pakko. Kun muualla vaadittaisiin sopimusten mukaisia vähäpäästöisiä autoja, polttomoottorilla varustettujen jenkkiautojen myynti ulkomailla loppuisi kokonaan. Toisaalta osa yhdysvaltalaisista ottaa ilmastonmuutoksen tosissaan (toisin kuin Trump kuvittelee), joten he eivät halua ostaa paljon kuluttavaa jenkkiautoa. Jos valinta ei osu Teslaan, tämä joukko ostaa ulkomaisen vähemmän kuluttavan auton.

Eli: Trumpin "suuren ja viisaan" päätöksen perusteella yhdysvaltalaisten polttomoottoriautojen myynti olisi loppunut ulkomailla ja vähentynyt Yhdysvalloissa. Varsinainen palvelus Yhdysvaltain taloudelle ja autoteollisuudelle!

Koronarokotukset ovat edenneet viimeinkin nuoriin, ja kouluihin onkin perustettu rokotuspisteitä. Tästä syystä jotkut ovat kuitenkin päättäneet pyrkiä kouluihin julistamaan koronarokotevastaista sanomaansa. Ihmettelen tätä julistusintoa, sillä siinä menee metsään sekä menetelmä että päämäärä.

1) Menetelmä:
Suomessa on vapaus valita, ottaako koronarokotuksen vai ei. Mutta se, että tavallisesti kouluihin täysin liittymättömät henkilöt pyrkivät varta vasten koululle julistamaan koronarokotevastaisia mielipiteitään, ei ole oikein. Kyseessä ei ole enää neutraali tiedonlevitys vaan painostaminen, jossa oman vakaumuksen perusteella pyritään toisilta viemään oikeus valita vapaasti, ottaako rokotteen vai ei, ainoaksi vastaukseksi halutaan ei.

2) Päämäärä:
Koko rokotevastaisuus on toisaalta hieman kyseenalaista, eikö rokote pyri ehkäisemään vakavaa sairautta eikä aiheuttamaan sitä?

Kun oma henkilöauto tuntuu joillekin olevan niin rakas, käytän sitä vertailuna. Moniko kehuu autonsa moottorin olevan hyvässä kunnossa, koska auton lohkolämmitintä ei ole juurikaan käytetty? Mutta tosi asiassa kylmäkäynnistyshän se moottoria julmasti kuluttaa eikä lohkolämmitin. Päin vastoin lohkolämmitintä käyttämällä juuri ehkäistään, ettei niitä kuluttavia kylmäkäynnistyksiä tulisi.

Samalla tavalla koronarokotteella on tarkoitus ehkäistä sairastumista vakavaan koronavirustautiin, ei aiheuttaa vakavaa sairastumista. Rokote voi aiheuttaa tilapäistä oireilua, mutta rokotteesta saatavat hyödyt ovat moninkertaisia haittoihin nähden. Rokotevastaisten mielipiteistä kuitenkin saa kuvan, että koronarokote olisi itse sairaus ja koronavirustauti mitätön flunssa.

Jos ei aio ottaa koronavirusrokotetta, pitäisi olla painavat syyt, eikä luulotauti kuulu niihin. Ongelma on siinä, että ilman riittävää rokotekattavuutta tauti jää jylläämään keskuuteemme ja ne, jotka eivät aidosti voi ottaa koronarokotetta, ovat vaarassa saada tartunnan.

Tämä on kokemukseni suomalaisen pikkupaikkakunnan juna-asemalta tänä kesänä. Olin aseman alikulkutunnelissa aikeenani nousta portaat ylös asemalaiturille, jonne junani oli pian tulossa. Pahaksi onnekseni viereiselle raiteelle oli juuri tullut juna, ja sen matkustajat vyöryivät portaita alas niiden koko leveydeltä. Kaikille tuntui olevan tärkeintä, että MINUN pitää päästä nämä portaat alas. Yritin kulkea vastavirtaan miten pystyin, mutta menon katkaisi vastaantulija, joka huusi että "Väistä!" Mutta minne väistät, kun tämä minäminä-idioottien massa puskee koko portaiden leveydeltä? Yhden edestä toisen eteen? Sain heittäytyä todella itsekkääksi, että pääsin tämän ihmislauman läpi asemalaiturille.

En ole tiennytkään, että Suomessakin esiintyy tällaista typerää laumakäytöstä. Kuvitteliko tämä ihmisjoukko tosiaan, että heidän tullessaan portaat muuttuvat yksisuuntaisiksi ja että portaita ylös kulkevat odottavat kiltisti vuoroaan portaiden alla? Pääkaupunkiseudulla on ruuhkatilanteissakin pystynyt portaita kulkemaan molempiin suuntiin, mutta pikkupaikkakunnalla tämä portaiden kaksisuuntaisuus ja toisten huomioiminen ei ilmeisesti päde.

Matkailu- ja ravintola-alan nokkamies Timo Lappi on varsinainen kestovalittaja. Aina kun päättäjät muuttavat koronarajoituksia niin Timo Lappi valittaa: Jos rajoituksia kiristetään, Lappi valittaa, kuinka ne syrjivät matkailu- ja ravintola-alaa. Jos taas rajoituksia kevennetään, Lappi valittaa, että matkailu- ja ravintola-alan rajoituksia ei kevennetä tarpeeksi. Tätä tapahtuu joka ikinen kerta, kun koronarajoituksia muutetaan.

Timo Lapin valittamisesta saa kuvan, että päättäjät tahallaan koronapandemian varjolla yrittäisivät ajaa majoitus- ja ravintola-alan yrittäjiä konkurssiin ja että muut alat ja yksittäiset kansalaiset saisivat tehdä koronasta huolimatta mitä haluavat. Matkailu- ja ravintola-ala on kyllä yksi pahiten koronasta kärsineitä aloja, mutta kyllä muutkin ovat kärsineet rajoituksista. Kuitenkin Timo Lapille tärkeintä tuntuu olevan majoitus- ja ravintola-alan yrittäjien rahanteko, ja koronapandemian aiheuttama kansanterveydellinen ongelma on vain majoitus- ja ravintolan-alan yrittäjien rahanteon este. Mitä väliä, että koronan takia ihmisiä joutuu sairaalaan tai pahimmassa tapauksessa kuolee.

Tällä jatkuvalla valittamisellaan Timo Lappi on saanut aikaan sen, että minun silmissäni hänen uskottavuutensa on nollassa. Vaikka hän jatkossa valittaisi ihan asiallisesta syystä, lyön hänen kirjoitukseensa leiman "aiheeton valitus". Matkailu- ja ravintola-alan on turha hakea koronaongelmiinsa sympatiaa niin kauan kuin järjestön nokkamiehellä mielessä vain yrittäjien rahanteko kansalaisten terveydestä välittämättä.

Tietyillä konservatiivisilla piireillä on suuri halu rangaista murhaajaa tai muuta henkirikoksen tehnyttä kuolemantuomiolla. En keksi tälle muuta selkeää syytä kuin uskovaisuuden, eli sokean uskon tuomitun kuolemanjälkeiseen ikuiseen kadotukseen Helvetin tulessa. Ongelmana on tällöin se, että rangaistuksen teho riippuu pitkälti siitä, pitääkö oma maailmankatsomus paikkansa.

Sokean uskon sijaan kannattaisi miettiä myös sitä vaihtoehtoa, että onko ateistinen maailmankatsomus sittenkin oikeassa. Tällöin kuolema tarkoittaa sitä, että menettää tajuntansa samalla tavalla kuin nukahtaessa, mutta nyt vain lopullisesti. Toki kuoleman hetki voi olla kivulias. Mutta silti se on siinä, ei mitään muuta: kuoleman jälkeen ei kipua, ei kärsimystä, kaikki vain lakkaa tajunnan kadottua, kuin vaipuisi ikuiseen uneen.

Jos tämä pitää paikkansa, on hyvä kysyä, mikä rangaistus esimerkiksi myrkkyruiskeella teloitus enää on? Ensimmäisenä teloitettavalta viedään taju, ja sen jälkeen ihan sama mitä tapahtuu, mitään ei tiedosta eikä tunne kunhan ei tule tajuihinsa. Mikä rangaistus se on? Hirttäminen tai ampuminen on astetta pahempi, niissä pelko kivusta tekee kuoleman odottamisen kammottavaksi. Mutta silloinkin kipu on lyhytaikainen, kuoleman myötä lopulta kaikki lakkaa.

Kuolemantuomio ei välttämättä olekaan pahin rangaistus, paljon pahempaa voi olla joutuminen loppuiäksi vankilaan: sama pieni koppi, sama ankea maisema, samat rajatut rutiinit, ei vapauksia tehdä mitä haluaa, ei vapauksia mennä minne huvittaa, sama ankeus päivästä toiseen, vuodesta toiseen. Pahimmillaan toivottomuus ajaa toivomaan eutanasiaa, eli kuolemasta tuleekin helpotus eikä rangaistus.

Jos uskovaisena kannattaa kuolemantuomiota, kannattaa ensin miettiä asiaa myös muiden uskontokuntien tai ateismin kannalta. Oman uskonnon oikeellisuutta kun ei voi todistaa, se on puhtaasti uskon asia. Julmaksi katsomaltaan rangaistukselta voikin pudota pohja, jos oma maailmankatsomus ei olekaan se oikea.

Kirjoitan tämän luterilaisen seurakunnan jäsenenä, mutta et voi tietää, olenko kristitty vai ateisti, joten älä tee oletuksia.