Kuvitellaanpa tilanne: pääkatu, jonka vieressä kulkee kevyen liikenteen väylä, sivukatu, josta esim. pensasaidan tai talon takia huono näkyvyys pääkadulle, siksi Stop-merkki.
Turhan monella tuntuu olevan hukassa, miten sivukadulta pitäisi liittyä pääkadun liikenteeseen. Tehdään korostetun töksähtävä pysäytys ennen Stop-merkkiä kohtaan, josta ei edes näe mitään, sitten ajetaan varomattomasti suojatien päälle odottamaan, että ajoradalle tulee tilaa, ja etuajo-oikeutettu pyöräilijä joutuu väistämään. Terveiset autoilijalle on tässä tilanteessa yksinkertaisesti: amatööri.
Stop-merkin ensisijainen tarkoitus on väistämisvelvollisuus, ja se tavallisesti sijoitetaan risteykseen, jossa on huono näkyvyys. Stop-merkin vaatimus on siis erityinen huolellisuus ja varovaisuus. Toisin sanoen sokeaan kohtaan risteyksessä pitää tulla riittävän hiljaa, jotta voi varmistua, että jokainen etuajo-oikeutettu väylä, myös pyörätie ja jalkakäytävä, on vapaa, ennen kuin ajaa risteykseen. Ja jos ajoradan ja kevyen liikenteen väylän välissä ei ole tilaa, suojatien päälle ei pidä tulla odottamaan ajoradan vapautumista.
Korostetun töksähtävä pysäytys Stop-merkillä on täysin turha, jos väistämisvelvollisena kuitenkin ajaa varomattomasti etuajo-oikeutetun eteen. Silloin rikkoo liikennesääntöjä, koska ei noudata väistämisvelvollisuuttaan. Jos taas matelee riittävän hiljaa ja pystyy varmistamaan kaikki etuajo-oikeutetut väylät tyhjiksi ajamatta toisten eteen, on noudattanut Stop-merkin väistämisvelvollisuutta ja tehnyt sen tarvittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta noudattaen. Jos tässä tilanteessa ajoneuvo ei ole täysin pysähtynyt, vaan madellut hiljaa eteenpäin, on turhaa sivuseikkoihin tarttuvaa nillittämistä valittaa siitä, ettei noudata Stop-merkkiä. Liikenneturvallisuutta vaarantaa pikemminkin se, että pysähdyksestä huolimatta tulee väistämisvelvollisena toisen eteen.