A77uros

Kameravalvotuilla teillä törmää turhan usein aggressiiviseen tempoilevaan ajotapaan: jos nopeusrajoitus on esimerkiksi 80 km/h, kameratolppien välillä ajetaan yli 90 km/h, ja kameratolpan lähestyessä jarrutetaan (nimenomaan jarrutetaan) nopeudeksi noin 70 km/h. Sitten lehtien yleisöosastolla valitetaan, miten kameravalvonta tekee ajamisesta hankalaa.

Totta, kyllähän se on hankalaa, jos siitä itse tekee itselleen hankalaa. Jos taas asettaa vakionopeussäätimen niin, että todellinen nopeus (mittarivirhe huomioituna) on 80-83 km/h, voi ajaa tasaista nopeutta (jopa lievää ylinopeutta) sekä kameroiden kohdalla että niiden välillä ilman pelkoa sakoista (liikennevirhemaksuista). Tällöin laskee sekä ajoneuvon kulutus että oma verenpaine. Se aikasäästö, minkä suuremmalla ylinopeudella saavuttaa, menee perillä siihen, että odottaa verenpaineen laskevan normaaliksi aggressiivisemman ajamisen jäljiltä.

En tietenkään kannusta ketään ajamaan ylinopeutta, mutta väitteet siitä, että ajamalla kameratolppaan 83 km/h nopeusrajoituksen ollessa 80 km/h saisi varmasti sakot, ovat kaliumkarbonaattia eli potaskaa. Kirjallista huomautusta en uskalla poissulkea, mutta ylinopeussakkoon vaaditaan hieman enemmän. On siis aivan turhaa pudottaa kameratolpalla nopeudeksi noin 70 km/h vain sen kameran takia.

Kun autoilee maanteillä kotiseutunsa ulkopuolella, ei voi tietää ennakolta, missä nopeusrajoitukset muuttuvat, vaan vasta kyseisen nopeusrajoitusmerkin nähdessään.

Minulle onkin herännyt toive, että nopeusrajoitusten muutokset sijoitettaisiin selvemmin ennakoivaa ja taloudellista ajotapaa suosivasti: alentuva nopeusrajoitus sijoitettaisiin ylämäkeen, jolloin pelkkä jalan nosto kaasulta muuttaa nopeuden sopivaksi, ja kasvava nopeusrajoitus olisi alamäessä, jolloin kiihdyttäminen vie vähemmän energiaa. Myös tasamaa käy näihin tilanteisiin, mutta nopeusrajoituksen aleneminen alamäessä johtaa kahteen huonoon vaihtoehtoon: jos vain nostaa jalan kaasulta ja antaa moottorijarrutuksen hoitaa hidastuksen, syyllistyy ylinopeuteen uuden nopeusrajoituksen alueella, jos taas jarruttamalla passaa nopeuden oikeaksi, tuhlaa turhaan energiaa. Polttomoottoriautolla jokainen jarrutus tarkoittaa sitä, että kitkan avulla muutetaan lämmöksi harakoille liike-energiaa, joka on ensin huonon hyötysuhteen polttomoottorilla ja fossiilisilla polttoaineilla tuotettu. Nopeusrajoitusmuutosten huono sijoittelu koskee erityisesti raskasta kalustoa, jolla muodostuu selväksi haitaksi myös se, jos nopeusrajoitus kasvaa ylämäessä. Mutta nämä asiat tulevat kyllä esille myös henkilöautolla, jos yhtään pyrkii taloudelliseen ajotapaan.

Nopeusrajoitusmuutosten oikealla sijoittelulla on mahdollista säästää energiaa, mutta aina se ei vain ole mahdollista. Mutta jos nopeusrajoitus alenee kaikesta huolimatta alamäessä, mäen päällä voisi olla nopeusrajoituksen ennakkovaroitus, jolloin passaus uuteen nopeusrajoitukseen olisi mahdollista tehdä ennakoivasti ja taloudellista ajotapaa hyödyntäen.

Tilanne oli tällainen: autoilija lähestyi tasa-arvoista T-risteystä vasemmasta haarasta, alueella nopeusrajoitus 30 km/h, näkyvyys erinomainen, autoilijan kannalta suojatiet ennen risteystä ja oikealle kääntymisen jälkeen. Itse lähestyin kävellen näistä suojateistä ensimmäistä. Pyrin määrätietoisesti suojatielle, koska autoilijan väistämisvelvollisuudessa ei pitänyt olla mitään epäselvää. En kuitenkaan astunut autoiljan ajolinjalle, koska en yksinkertaisesti luota autoilijoihin. Se olikin viisasta, sillä sen sijaan, että autoilija olisi antanut tietä, hän ohjasi keskemmälle tietä ja ajoi jarruttamatta suojatien yli. Kohotin kädet sivulle sen merkiksi, että mistä nyt oikein on kyse?

Autoilijalta paloi totaalisesti hermot, joten hän pysähtyi keskelle risteystä, nousi autosta ja alkoi huutaa naama punaisena solvauksia: "Etkö *kirosana* voinut odottaa sen verran, että pääsen ajamaan ensin, vaan oli pakko tunkea eteen!" Sain kuulla, että minulla ei ole ajokorttia, en tunne liikennesääntöjä, en osaa käytöstapoja ja niin edelleen. Kehotin autoilijaa menemään autokouluun, jotta suojatiesäännöt tulisivat hänellekin selviksi. Vastauksena oli lisää huutoa ja solvauksia.

Kaikkein tyhmintä tilanteessa on se, että jos autoilija olisi alun perin antanut tietä ja jatkanut sitten matkaansa, hän olisi säästänyt aikaa verrattuna siihen, että nousee autosta ja huutaa toista minuuttia solvauksia jalankulkijalle. Tajusiko hän edes, että sivullisetkin todistivat hänen omia puutteitaan liikennesääntöjen tuntemuksessa ja käytöstavoissa? Ei anna kovin sivistynyttä kuvaa, jos ei itse noudata liikennesääntöjä ja alkaa raivota muille, kun nämä eivät noudata "hänen liikennesääntöjään".

Lopuksi vielä vinkki jalankulkijoille: Kun haluat ylittää suojatien, lähesty sitä määrätietoisesti ja pyri astumaan sille, vaikka autoja olisi tulossa. Se viestittää autoilijalle, että olet aidosti ylittämässä suojatien ja että hänen pitäisi väistää. Mutta: älä koskaan astu suojatiellä autoilijan ajolinjalle, ennen kuin olet varma, että autoilija todella väistää. Ja muista tämä jokaisen ylitettävän kaistan kohdalla erikseen. Autoilijoiden joukossa on valitettavasti myös sellaisia, jotka ajavat yli.

Kauppakeskus Sello Espoon Leppävaarassa on hyvien julkisten liikenneyhteyksien varrella: on bussiterminaali, Leppävaaran juna-asema sekä Kehä I:n ja Turuntien bussipysäkit. Tarkempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että aivan kuin kauppakeskuksen ja bussiterminaalin olisivat suunnitelleet aivan eri tahot, jotka ovat viettäneet keskenään mykkäkoulua. Tässä kolme esimerkkiä huonosta suunnittelusta:

Ensinnäkin, jos tulee Prismasta, Citymarketista tai muualta länsiosista Ratsusolaan ja haluaa A-junaan tai länteen suuntaavien bussien pysäkeille, niin Ratsusolaa pitkin pohjoiseen kulkeminen on vielä loogista. Mutta suunnatessa bussiterminaalin poikki länsisuunnan pysäkeille tai A-junan laiturille bussien vinoparkki monimutkaistaa liikkumista: ensin pitää mennä vähän matkaa itään ensimmäiselle suojatielle, mutta sitten pitääkin mennä luoteeseen päästäkseen toiselle suojatielle, ja lopuksi uudestaan itään (A-juna ja valtaosa pysäkeistä). Tämä z-kirjaimen muotoinen reitti ei palvele yhtäkään jalankulkijaa ja johtaa siihen, että porukka oikaisee helposti bussien välistä.

Toinen esimerkki on ulostulo Sellon koilliskulmasta katutasoon, kun suuntana on Kehä I:n pysäkit. Ensimmmäisenä tulee vastaan kaide, jonka on tarkoitus estää oikaiseminen taksitolpan läpi. Suojatielle päästäkseen onkin ensin mentävä länteen, jotta pääsee asemalaiturin puolelle ja suuntaamaan itään Kehä I:n pysäkeille. Toinen vaihtoehto on kiertää liikennevalojen kautta, mutta ne ovat ajoitukseltaan sellaiset, että lähes aina joutuu punaisiin valoihin, molemmista kadunylityksistä ehtii vain jos joutuu aluksi odottamaan vihreää. Jos kauppakeskus ja bussiterminaali olisi suunniteltu yhdessä, suojatie olisi suoraan sisäänkäynnin edessä, eikä tarvittaisi kaidetta estämään porukkaa kulkemasta luontaisinta reittiä pitkin.

Kolmas esimerkki on kauppakeskuksen ja bussiterminaalin välissä oleva jalankulkuväylä. Se kulkee kauppakeskuksen korkean seinän alla, ja ritiläinen seinä on täynnä liikkeiden nimikylttejä. Niinpä seinään ja kyltteihin kertynä lumi, loska ja vesi sataa suoraan jalankulkijoiden niskaan. Väylä pitäisikin olla koko pituudeltaan katettu, niin kuin koillisen sisäänkäynnin edessä on tehty.

Tehtyjä suunnitteluvirheitä voi olla valmistumisen jälkeen vaikea korjata, joten peräänkuulutankin parempaa suunnittelua. Ensinnäkin bussiterminaali on matkustajia eikä busseja varten. Ja katusuunnittelijan pitäisi tietää, mihin kauppakeskuksen oviaukot ovat tulossa, ja kauppakeskuksen suunnittelijan pitäisi tietää, mihin bussiterminaalin jalankulkuväylät ovat tulossa.

Joissakin kulttuureissa tuntuu olevan tärkeää saada pariskunnalle poikavauva. Tähän en ota kantaa, mutta sitä en oikein ymmärrä, miksi syyttävä sormi osoittaa sitten äitiin, jos syntyy vain tyttöjä. Yllättäen Japanissakin keisarinna prinsessa-aikanaan masentui ja vetäytyi julkisuudesta kansan hiljaisen painostuksen alla, kun ei syntynyt poikalasta, joka perisi aikanaan kruunun.

Mutta ei vaatisi kauhean paljon ihmisbiologian opiskelua, jotta saisi tietää, että lapsen sukupuoli on vain ja ainoastaan isän vika. Itse opin tämän jo peruskoulussa, ja lukiossa asia tuli vielä uudestaan. Näin homma menee: Ihmisellä on 23 kromosomiparia, joista yksi pari on sukupuolikromosomit. Naisella tämä pari on XX ja miehellä XY. Sukusoluissa on pareista vain toinen puolisko, eli munasolussa on X tai X ja siittiössä X tai Y. Jos sikiön kehityksessä kaikki menee normaalisti, lapsen sukupuolen määrittää se, saattuuko munasolun hedelmöittämään X- vai Y-siittiö, eli syntyykö yhdistelmä XX vai XY. Ja ymmärtääkseni munasolu ei osaa erotella X- ja Y-siittiöitä, vaan päästää etulinjassa tulleen elinvoimaisimman siittiön hedelmöittämään itsensä.

Tämän enempää ei tarvitse tietää ymmärtääkseen, että on turha syyttää äitiä, jos syntyy tyttö eikä haluttu poika, oikea syyllinen lapsen sukupuoleen on vain ja ainoastaan isä.