A77uros

Jos voisin valita, haluaisin olla biseksuaali. Mutta ei, olen umpiheteroksi syntynyt, eikä minulla ole viisasten kiveä, jolla muuttaa seksuaalista suuntautumistani.

Olen ymmärtänyt asian niin, että homo-, hetero- tai biseksuaalisuus on syntymässä saatu ominaisuus, eikä sitä niin vain muuteta, paitsi teeskentelemällä ja valehtelemalla. Tästä näkökulmasta lähtien Päivi Räsänen vaatii homofobiaa saarnatessaan kohtuuttomuuksia, kun hän haluaa homojen "parantuvan sairaudestaan". Mutta homoushan on ominaisuus eikä "sairaus", ja miksi siitä edes pitäisi "parantua"?

En tiedä enkä muista, mihin Raamatun kohtaan Päivi Räsänen homofobiansa perustaa, mutta hän lukee Raamattua turhan valikoivasti ja omaksi edukseen. Raamattuhan on ihmisten kirjoittama ja ristiriitainen teos, ja ihmiset ovat kiistelleet, mitä Raamattuun otetaan (meillä voisi olla vaikkapa Juudaksen evankeliumi). Mutta esimerkiksi rakkauden kaksoiskäskyn loppuosassa sanotaan, että "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi". Mihin Päivi Räsäseltä on jäänyt Jeesuksen saarnaama lähimmäisenrakkaus? Homofobiaa saarnatessaan Räsänen nähdäkseni syyllistyy toiseen seuraavista:
-rikkoo rakkauden kaksoiskäskyä TAI
-anastaa Jumalan toimivaltaa luokitellessaan, ketkä ovat lähimmäisiä ja ketkä eivät.

Päivi Räsäsen ja muiden homofobisten pitäisi kokeeksi esittää viikko homoseksuaalia. Se lienee heille vaikeaa ellei mahdotonta, mutta vain sillä tavalla he ymmärtäisivät, miltä homoseksuaalin tuntuu teeskennellä heteroa. Sillä sitä he homofobiassaan vaativat: että homoseksuaali teeskentelee jotain sellaista, mitä hän ei ole.

Keskustapuolueella tuntuu olevan pakonomainen tarve saada läpi maakuntauudistus. Jo Juha Sipilä uhkasi uhmaikäisen kakaran lailla hajottaa hallituksensa, jos keskusta ei saisi soteuudistuksessa 18 maakuntaansa. Esimerkiksi kokoomuksen ehdottama viisi maakuntaa ei kelvannut keskustalle. No, koko soteuudistus karahti silloin karille ja maakuntauudistus jäi saamatta. Nyt keskusta on jälleen hallituksessa ja maakuntauudistus tuntuu olevan pakko saada. Tosin keskusta on taipumassa kompromissiin, koska Uusimaa olisi tarkoitus jakaa pienempiin osiin.

Mutta miksi keskusta ajaa pakkomielteisesti 18 maakuntaa? Keskustan mallissahan olisi jättimäinen yli miljoonan asukkaan Uusimaa, mutta toisaalta paljon pieniä maakuntia, Pohjanmaitakin olisi peräti neljä kappaletta. Monessa pienessä maakunnassa olisi vähemmän asukkaita kuin vaikkapa yksinään Vantaalla. Mikä logiikka tässä on?

Tässä on minun tulkintani: Niillä alueilla, joissa keskustan kannatus on suurimmillaan, maakunnat olisivat väestömäärältään pieniä. Mielellään optimoituna niin, että maaseutumaisten kuntien keskustan kannatus ylittää keskuskaupungin tai -kaupukien muiden puolueiden kannatuksen. Toisaalta siellä, missä keskusta ei pärjää, kuten Uudellamaalla tai Turun ja Tampereen ympärillä, maakunnat olisivat väestömäärältään suuria. Tältä pohjalta maakuntavaaleissa syntyisi lukumääräisesti paljon pieniä keskustajohtoisia maakuntia ja vähän maakuntia, joissa suurin puolue olisi muu kuin keskusta. Keskustajohtoisia maakuntia syntyisi siis enemmän kuin keskustan valtakunnallisesta kannatuksesta voisi olettaa. Tähän vedoten keskusta sitten vaatisi itselleen hallitsevan puolueen asemaa. Mutta jos maakuntien valta painotettaisiin asukasluvun mukaan, keskusta jäisi kauas valtapuolueen asemasta, mutta tästähän keskusta ei sanoisi mitään.

Eli, teoriani mukaan keskusta pyrkisi 18 maakunnan mallilla vain maksimoimaan valtansa, siitä syntyy koko pakkomielle maakuntauudistukselle. Keskustalta tätä on kuitenkin turha kysyä, myöntämisen sijaan tulee vain jotain hienoja visioita ja muuta poliittista jargonia.