Paskanlapiointi vaihtakoon suuntaa

Olen alitajuisesti kippaillut lisää sontaa omaan niskaani. Ei ihme, että komposti ei tuota multaa ja että mulla on itselläni entistä kurjempi olo. Tänään lienee ollut jonkin sortin pohjanoteeraus pitkiin, pitkiin, piiiiitkiiiin aikoihin.

Kiitokset kumppanille kärsivällisyydestä ja jaksamisesta, sekä ystäville huolenpidosta!!!

Kirjoitin Jebalynin blogiin, ettei musta taida olla Howard Sterniksi. Sittemmin tajusin, että hittojako se muille kuuluu, mitä itse kirjoitan omasta elämästäni. Jos joku ymmärtää jotain väärin, se on tasan ja tyystin hänen ongelmansa. Toki hän voi ottaa yhteyttä minuun (suorastaan suotavaa olisi) ja kysyä, miten jokin asia on, miten sen tarkoitin.

Siitä karvani nousevat pystyyn, kun tullaan sanomaan "sinä olet tuollainen" ja "sinä et muuta ajattele kuin tätä ja tätä" — eikä pätkääkään piitata siitä, mitä minä (asioiden alkuperäinen esittäjä) itse niistä ajattelen ja olen ne ensi sijassa edes kirjoittanut.

Jokaisella on totta kai oikeus tulkita asioita omalla tavallaan. Mutta herranjestas, tehkää nyt hyvät ihmiset selkeä pesäero omien tulkintojenne ja absoluuttisten totuutten välille. Kas ne kun harvoin ovat samoja... Tämäkin on omaa mielipidettäni, ei absoluuttista totuutta *hymiö* (Ja kyllä, tiedostan kirjoituksiini sisältyvät ristiriidat, mutta onpahan ajattelemisen aihetta!-)

Osaisinko vihdoinkin päästä eroon siitä sairaalloisesta tarpeesta miellyttää kaikkia ja kaikkialla? Osaisinko vihdoinkin ottaa asiat käsiini omalla tavallani ja olla piittaamatta turhasta loanheitosta (sekä osata erottaa loanheitto rakentavasta ja tarpeellisesta kritiikistä)?

Ja eräskin pointti vielä: oppisinko ilmaisemaan itseäni tiiviimmin? *naur*

Enough with this shit. Ruvetaanpa talikoimaan sitä sontaa taas tuonne kompostorin suuntaan, missä siitä on jotain konkreettista hyötyäkin!

-c-