”Itsepähän valitsit yrittäjyyden!”

Otsikon kommentin luin tekstistä, jossa yrittäjä kertoi epäkohdista yrittäjyyteen liittyen.

Olen samaa mieltä; yrittäjyys on oma valinta. Yhtälailla kuin on työntekijänäkin toiminen tai työttömänä oleminen.

Riippumatta siitä, mitä on valinnut, on jokaisella joskus hetkiä, jolloin on katkera oman tilanteen vaikeudesta, kateellinen toisen asemasta tai huojentuneen onnellinen omasta valinnasta. Myönnän, että olen kokenut kaikkia noita tunteita. Olen ollut katkera omasta tahdostaan työttömänä pysytelleelle tuttavalleni, joka ei mielestäni ota vastuuta itsestään ja käyttää röyhkeästi hyödyksi tilannetta. Olen ollut kateellinen työntekijänä toimiville tuttavilleni, jotka voivat loman tullen sulkea sähköpostin ja keskittyä vain lomailuun. Olen ollut huojentuneen onnellinen omasta valinnastani, kun tuttavani on kertonut inhoavansa työtään ja tekevänsä sitä vain rahan vuoksi.

Minä olen valinnut yrittäjyyden viimeisen 10 vuoden ajan. Yrittäjyys oli alun perin oma valintani, koska ammattiin valmistumisen kynnyksellä työskentelin tulevassa ammatissani kunnallisella sektorilla ja työmotivaationi kyseenalaistettiin ensimmäisen viikon aikana. Olin kuulemma liian tehokas ja sain muut tällä tavoin huonoon valoon. Ei ollut tapana tehdä töitä niin kuin tein. Hyväksyttävää oli viettää enemmän aikaa tauoilla kuin itse työn parissa. Tällöin valitsin yrittäjyyden. Minulle se tarkoitti tehokkuutta, työhön panostamista ja asiakastyytyväisyyttä. Sellaista työtä, joka sai minut iloiseksi. Yrittäjyyteen en lähtenyt rahan vuoksi. Valitsin yrittäjyyden, jotta työntekoni olisi mielekästä. Ymmärsin, että toimiessani yrittäjänä voin itse vaikuttaa missä, miten ja kenen kanssa teen töitä.

Tässä kohdassa mukaan tuli raha. Raha pyöri hyvinkin paljon mukana kuvioissa ja ajatuksissa - sitä ei tullut tarpeeksi. Käytin työpäiväni aamusta iltaan tekemällä markkinointisuunnitelmia, suunnittelemalla mainoksia ja jakamalla niitä sekä miettimällä, miten yritykseni selviää seuraavasta kuukaudesta ja miten minä selviän seuraavasta kuukaudestani. Tekemäni rahoituslaskelmat olivat hyvin alkeellisia ja käsittivät lähinnä laskelmat siitä, milloin voi ostaa vessapaperia ja kuinka kauan voin tällaista toimintaa jatkaa. Iltoihin muodostui tietty kaava; sohvan nurkassa itkeä tuhertaen ja anoen huomiselle asiakasta. Vuodessa yritystoiminta oli kuitenkin saavuttanut pisteen, että asiakkaita oli tarpeeksi tuomaan minulle, yhdelle hengelle, taloudellisen korvauksen. Sellaisen, jolla pärjää eli maksaa asuntoa ja ostaa ruokaa.

Valitsin jälleen yrittäjyyden, kun perustin seuraavan yrityksen eri toimialalle. Tällöin yrittäjyyden valintaa koeteltiin uudestaan. Yrittäjällä on usein ensimmäisenä tavoitteenaan työllistää itsensä. Mielestäni se on aika kohtelias ajatus yhteiskuntaa kohtaan. Etenkin koska työllistäminen ei tarkoita sitä, että saisi palkkaa vaan sitä, että on työ mitä tehdä. Seuraavana tavoitteena on hyötyä yritystoiminnasta taloudellisesti. Eli saada korvaus tekemälle työlleen, saada palkkaa. Tämän yrityksen kohdalla valitsin tehdä töitä lähes kolme vuotta ennen kuin sain ensimmäisen palkkani. Ensimmäinen palkka tuntui samalta kuin ihka ensimmäinen palkka kesätyöpaikastani 15–vuotiaana. ”En mä vaan tekisi” tai ”hullun hommaa” ovat kommentteja, joita olen saanut kuulla, kun asia on tullut ilmi. Onhan se niin, mutta itse valitsin yrittäjyyden.

Valitsin yrittäjyyden myös silloin, kun sain palkata ensimmäisen, toisen ja kolmannen työntekijäni. Valitsin yrittäjyyden myös silloin, kun päätin itse milloin ja kuinka pitkän loman vietin. Valitsin yrittäjyyden myös lomalla hoitaessani työasioita; osaan sähköposteista on vastattava heti. Vaikka minä olen lomalla, yritys pyörii ja asioita on hoidettava. Olen valinnut sen, että yrittäjänä olen aina vähän töissä, lomallakin.

Koska olen yrittäjä, olen ”valinnut” olevani lainsuojaton. Olen ”valinnut”, että en saa sairaspäivärahaa ensimmäiseen neljään päivään, jos olen kuumeessa. Olen ”valinnut”, että kukaan muu ei tee tehtäviäni sairaslomalla. Olen ”valinnut”, että äitiyslomallakin työskentelin osittain, sillä yritykset olisi pitänyt laittaa nurin, jos olisin valinnut jääväni äitiyslomalle niin kuin sitä olisi tarkoitus viettää. Valitsin äitiysloman ajalla työskentelyn, jotta sain pitää kovalla työllä rakentamani oman työpaikkani. Valitsin yrittäjyyden, jotta lapseni sai olla kotihoidossa ensimmäiset kolme vuotta. Olen ”valinnut” yrittäjyyden, kun haen tavallista luottokorttia ja selvittelen yrityksieni taloudellisen tilanteen taseista ja tuloslaskelmista lähtien viimeisen kolmen vuoden ajalta, kun samaan aikaan yrityksessäni oleva työntekijäni saa tavallisen luottokortin täyttämällä hakemuksen ja laittamalla ruksin kohtaan ”työsuhteessa”.

Olen valinnut yrittäjyyden kun valitsen omat työaikani ja aion olla niin taloudellisesti kuin kokemuksellisesti menestynyt yrittäjä. Olen valinnut sen, että yrittäjyys on mukanani niin nousukiidossa kuin raastavinakin hetkinä. Huonoina hetkinä painetaan kovasti töitä työtunteja laskematta. Silloin kun suurin osa ihmisistä menee illalla nukkumaan, aukeaa minulla tietokone ja päivän toinen työpäivä alkaa. Hyvinä hetkinä nautitaan vapaapäivistä ja taloudellisen tilanteen mahdollistavista asioista.

Valitsisitko sinä yrittäjyyden?

Tiedän… työttömyys tai työntekijänä oleminen ei ole aina oma valinta.

Niin kuin ei muuten ole yrittäjyyskään.

Tiina Lehmuskoski, yrittäjä