Yön pimeinä tunteina, kun järjestelen kirjanpitoon meneviä papereita tai pyörin sängyssäni väsyneenä, saamatta unta mietin, että miten kummassa minä olen saattanut itseni tällaiseen liemeen. Yrittäjäksi. Ylpeyttänikö. Kyllä, ylpeyttäni.
Koko entisen elämäni ajan teollisuuden palkkalistoilla työskennellessäni haaveilin yrittäjyydestä. Voi, kun uskaltaisin. Muistelin mummoni tarinoita kauppiasvaarini tiestä Kainuun korvesta Helsingin hektisyyteen, ja mummuni kanssa kukkakaupassa viettämiäni aikoja. Sitten kaikki muuttui. Työnantajani organisoi töitä uudestaan, ja vajaan 30 vuoden työuran jälkeen jäin työttömäksi. Työttömyyden alkuajat menivät vähän kuin shokissa. Joka aamu oli vain noustava ylös ja alettava toimia.
Oliko minun yrittäjäkseni aloittaminen nk. pakkoyrittäjyyttä. Ehkä ei, ehkä kyllä. Akateemisena työttömänä koin todella masentavana TE-keskuksen suhtautumisen minuun, työttömänä akateemisena työnhakijana. Melko usein kuulin myös hokeman, että kyllä tekevälle aina töitä löytyy. No, ei löydy, jos olet nainen ja melkein 50-vuotias. On alentavaa hakea työttömyyskorvausta, ja esitellä TE-toimiston virkailijalle listaa niistä työpaikoista, joihin on lähettänyt hakemuksia, tuloksetta. On myös masentavaa kuulla omilla syntymäpäivillään hyvän ystävänsä päivittelevän, että osaisithan sinä tehdä tuotakin, ihan kuin olisin passiivisena odotellut kotona työnantajien haastatteluun kutsu–soittoja.
Jostainhan sitä rahaa olisi saatava. Päätin perustaa yrityksen. Yrityksen pyörittäminen on yksinäistä työtä. Päätät kaikesta itse, mutta myös teet kaiken itse. Ystävät ja sukulaiset kaikkosivat yrittäjäksi aloittamiseni myötä. Eihän se näin pitänyt olla.
Liikevaihto on riippuvainen suhdanteista, trendeistä ja asiakkaiden halukkuudesta ostaa sinulta tuotteita. Kun asiakkaat häviävät alueelle leviävän työttömyyden ja poliittisten päätösten seurauksena velvoitteet jäävät. Pitää hoitaa verot, lainanlyhennykset, sähkölaskut, vuokrat, yms. kulut. Varastoon pitäisi investoida kokoajan, koska tuotevalikoiman pienentyessä asiakaskunta pienenee entisestään. Mistä otat rahat investointeihin, jos et voi tehdä sitä tulorahoituksen turvin, jos et saa myydyksi tuotteitasi? Lainaamalla ulkopuolisilta rahoitusyhtiöiltä, jos pystyt osoittamaan myyntihistoriaa, maalaamalla loistavia tulevaisuuden visioita ja olemalla optimistinen. Optimismilla ei kuitenkaan pitkälle pötkitä, jos kauppa ei käy. Viranomaisilta on turha hakea apua, eikä varsinkaan miltään kehitysyhtiöiltä, joilta satelee ideoita ja toimenpide-ehdotuksia, mutta ei sitä taloudellista tukea, vaikka heidän kauttaan pitäisi se EU-rahakin levitä pk-yrityksille. Tai leviäähän se rahoitusapu, konsulttipalveluja ostamalla.
Kun yrität pienellä paikkakunnalla, kateus ja pahat puheet saattavat tyrehdyttää kaupankäynnin lähes kokonaan. Tyrehdyttävätkin, koska kaikki kilpailevat samoista asiakkaista, kuluttajista, joiden tarpeet elävät työllisyystilanteen ja tietenkin rahavarojen mukaan.
Et voi olla oma itsesi, vaan sinun on muututtava samanlaiseksi hyeenaksi kuin mitä muutkin paikkakunnalla toimivat yrittäjät. Verkostoituminen on yritystoiminnan a ja o. Osallistut kaiken maailman yrittäjäyhdistystoimintaan, koska kaikki vakuuttavat sinulle, että se on ainoa oikea tapa löytää sinulle sopivia yhteistyökumppaneita. Ei se ole. Jäsenmaksut kyllä kelpaavat, mutta miten tämä osallistuminen lisää sinun kaupankäyntiäsi, yrityksesi tuotteiden myyntiä. Ei mitenkään. Osallistuminen saattaa olla jopa vahingollista liiketoiminnallesi, koska ideoitasi kopioidaan suvereenisti ilman omaatuntoa. Yrittäjänä olet yksin, velvollisuuksinesi. Olet oman onnesi seppä.
Kaikki mahdolliset kuvitelmani yrittämisen ihanuudesta ovat pikkuhiljaa karisseet pitkien työpäivien, paperitöiden, rahoitushuolien, ja sen, että en ehdi yksinyrittäjänä tekemään sitä työtä, mitä yrittäjänä minun pitäisi tehdä, eli myyntityötä, jolla vakuutan asiakkaan osaamisestani ja myymieni tuotteiden laadukkuudesta. Olen oravanpyörässä, josta ulos pääseminen on todella vaikeaa, jos en saa tulorahoitustani kuntoon. En ehdi tekemään sitä myyntityötä 100%, koska muut hommat jäävät sitten tekemättä, kun ei ole tarpeeksi aikaa. Haaveilen toimistotöiden siirtämisestä jonkun muun vastuulle, jotta ehtisin tekemään sitä rakastamaani myyntityötä, keskustelemaan asiakkaiden kanssa heidän toiveistaan ja kuinka minä yrittäjänä voisin täyttää heidän unelmansa. Olen oppinut inhoamaan johtamista, päättämistä, toimistotöitä, kirjanpitoa, varaston hoitamista, … sukkulointia sinne tänne kokoajan miettien, että ehdinkö tekemään kaiken sen, mitä sen päivän aikana pitäisi ehtiä tekemään. Unelmointiinkaan ei ole enää oikeastaan aikaa.
Liisi, uusmaalainen pk-yrittäjä
Seuraathan meitä myös Facebookissa #sori15 ja facebook.com/sori15projekti
