Hashtagit. Nuo sosiaalisen median syöpäläiset.

Twitter esitteli digitaaliselle medialle ja koko maailmalle ensimmäistä kertaa hashtagit tehdäkseen verkostoitumisesta käyttäjille helpompaa. Ymmärrettävää ja twitterin ilmeeseen muutenkin mielestäni sopiva työkalu, mutta mitäs sitten tapahtuukaan, kun et juurikaan löydä internetistä sosialisointipalvelua, jossa ne eivät olisi esillä?

Kysymys kuuluukin, miksi se on levinnyt kuin rutto aikanaan ja miksi niitä pitää survoa joka ikisen median jokaikiseen lauseeseen ja kuvaan? Tätä kysymystä päässä pyöriteltyäni tulin siihen lopputulokseen, että kyseessä on vain lääke huomionkipeyteen.. ainakin useimmilla. Hashtageilla on luonnollisesti tarkoitus saavuttaa normaalia enemmän ihmisiä, mutta mikä jumalaton tarve ihmisillä on saavuttaa omalla pärställään enemmän silmäpareja, tai tässä tapauksessa tykkäyksiä. Onko kyseessä vakavanlainen itsetunto-ongelma vai onko siinä oikeasti jotain perää? Jos minulta kysyttäisiin, valitsisin sen enempää miettimättä ensimmäisen vaihtoehdon

Työskentelen itse markkinoinnin parissa ja myönnän käyttäneeni muutamia kertoja hashtageja myyntitarkoituksessa, jolloin se on mielestäni ihan ymmärrettävää, sillä tienaan työlläni rahat elämiseen ja vastuullani on pitkälti myynnin ylläpito/kehitys. En sano että se on oikein vain sen takia, koska minä käytän niitä, vaan koska se on bisnestä. Se on elintasoni ylläpidon kannalta elintärkeä asia, mutta mitä tavalliset tallaajat hyötyvät niiden käytöstä? Myös muusikot, artistit ja kaikenmaailman taiteilijat käyttävät niitä esimerkiksi facebookissa, koska heille näkyvyys on oikeasti tärkeä asia.

Välttääkseni väärinymmärryksiä sanottakoon, että tarkoituksenani ei ole paasata siitä, mikä on oikein ja väärin, vaan ennemminkin kyseenalaistaa risuaitojen tarpeellisuutta keskivertokansalaisen elämässä.

You ain't no Madonna
No you ain't no pop queen
You're just a primadonna suckin' off the paparazzi

Visualisoidakseni sitä, mitä itse nään nykypäivän sosiaalisessa mediassa niin tässä pieni esimerkki: "Käyttäjä X julkaisee instagramissa otetun kuvan ja kuvatekstin laatu on tätä luokkaa: #joka #ikinen #sana #on #hash #tägätty #koska #se #on #niin #helkkarin #siistiä #ja #kaikin #puolin #mieluista #luettavaa #ihan #vaan #näin #esimerkiksi #. Eikö olekin ärsyttävää lukea tuollaista ripulia ja ennenkaikkea, mitä helvettiä sillä saavutetaan? Onko oikeasti niin pirun tärkeää saada se 100:n tuntemattoman ihmisen tykkäys sinne kummittelemaan? Tunteeko ihmiset täten itsensä jotenkin arvokkaammaksi, toisin sanoen eikö heille yksinkertaisesti riitä se oman kaverilistan tuoma huomio?

Toivon hartaasti ja pitkään, että tämä ilmiö menisi loppujen lopuksi samaan kategoriaan kuin poikabändit; aikansa niitä jaksetaan hehkuttaa, mutta muutaman vuoden kuluttua kukaan ei muista niitä.

Kiitos ja anteeksi

Kirjoitettaessa soi Hinder - Striptease