Asiantuntijan tunnekylläistä sanomaa (tunteista)

Jälleen kerran lukeminen (puolihuolimatonkin) tuottaa kaivatun tuloksen: silmien eteen avautuu kolumnikirjoitus, jossa työkseen erilaisten yhteisöjen tunnepohjaisia ongelmia (joita yleensä väitetään aivan muusta kuin tunteista johtuviksi!) ratkova ihminen kirjoittaa viisaasti näin:

"Naisvaltaisen työporukan henkilösuhteet olivat kuralla. Työpäivät tahtoivat kulua pikemmin koettujen loukkausten ja pahan mielen vatvomiseen kuin työtehtävien hoitamiseen. Joku siinä lausui ääneen, että TÄMMÖISTÄ TÄMÄ AINA ON NAISTEN KANSSA, NIITÄ KUN OHJAAVAT VAIN TUNTEET.

Olin vuosia yhtä mieltä sanojan kanssa, mutten ole enää. Kokemusteni mukaan kun naisten tunteet vain ilmenevät ERI tavalla kuin miesten tunteilu. Naisilta kulttuurimme on kieltänyt vuosisatoja suoran vihanilmaisun. Tutkimusten mukaan miehet ja naiset ovat kuitenkin yhtä aggressiivisia. Mies vetää vihastuessaan OIKEAN SUORAN (ainakin kuvaannollisesti), ja jokainen ymmärtää heti, että nyt hän on vihainen. Nainen sensijaan käyttää vihansa purkuun kieroja ihmissuhdepelejä, kuten pahan puhumista selän takana, hylkäämistä ja itkeskelyä. Ei siis ihme, että naisvaltaisten työryhmien 'rottasodassa' eivät henkilökemiat toimi."
***
Juttu jatkuukin tuosta tuoden esiin sen mainion pointin, että myös miehiä (ja miehisiä työyhteisöjä) ohjailevat tunteet, vaikka miehet miten ärhäkästi sen kiistäisivät tai vaivautuneina kiemurtelisivat kun suoran toiminnan ja selkeiden ratkaisujen sijaan pitäisi vatvoa tunnetekijöitä. Tuo juttu kyllä osaltaan auttoi minua tajuamaan miksi oma normeista irtoava käytökseni joskus koetaan niin epäilyttävänä tai hämmentävänä. Mulla kun on käytössä erityisesti kielteisen tunnepuhurin iskiessä SEKÄ suureen ääneen tilittäminen että toi oikean suoran mentaliteetti. Usein naisten suista yhteen ääneen vaadittu 'aikuismainen käytös' onkin mitä ilmeisimmin tota naiselle soveltuvana pidettävää aggression piilopurkua juoruillen ja pahaa puhuen ja eristäen ja huoritellen jne. jne. Teinineitien avoin aggressio tulee kaljan & sidukan voimalla kesäöinä VOIMALLA ulos, ja silloin he ottavat miehekkäästi ( ja usein myös konkreettisesti) myös nyrkit käyttöön. Yleensä paikalle rientää pelastava enkelikaveri, joka rohkaisee ja/tai painostaa turhautunutta ystävätärtään siirtymään tyttömäiseen nurkan takana tilittelyyn ja pillittelyyn. Ja seuraava vaihe onkin "mä VIHAAN tota ämmää".

Nuorison sivullisiin aikuisiinkin kohdistuva vihapuhe on usein rajunkuuloista tyyliin "mä tapan sut", "sä kuolet" tai "vihaan tota akkaa saatana" - mutta se pitäis kai aina muistaa suhteuttaa siihen viitekehykseen, että tuntematonta ei oikeasti VOI vihata (voi vain lietsoa omassa päässään tietyn kielteisen tunnetilan ja valikoida sen kohteeksi jonkun ihmisen, joka ärsyttää), ja motiivit tuntemattoman käytösrajoitusten asettajan tapaamiseen ovat kuitenkin kovin heppoiset ja haihtuvatkin nopeasti. Omassa ikäryhmässä tai porukassa tappouhkaus voi olla "normiläppä", tai sitten se voi oikeasti merkitä sitä, että jollakulla on ikävyyksiä odotettavissa.