Me, anti-Cougar/Jaguar

Lukeminen kannattaa taatusti aina. Siksi yksikään ns. akkainlehtiin sijoitettu eurokaan ei ole haaskuuta. Lähinnä haaskuuta on niiden lehdyköiden ostelu, joissa on perhekeskeinen, sisustus- ja kokkauspainotteinen sisältö. Ja toisaalta runsaat muoti- ja meikkiesittelytkin. Mutta kuvaus on yleensä toteutettu niin tyylikkäästi, että voihan niitä ihailla. Sama tottakai ruokakuvienkin kohdalla. Siitä vaan köökin seinille muutama herkullisen mehevä kuva, eikä tartte reseptejä edes kokeilla :)) Helppoa & hauskaa, jotka ovat molemmat tunnussanojani, ehdottomasti.
***
Asiaan tai epäasiaan. Puolipöyristyneenä luin eräästä aikakauslehdestä naisihmisestä, joka lähti toteuttamaan kypsemmällä iällä uteliaisuuttaan ja seksuaalistakin vapauttaan kiitelemällä ansiokkaasti nettikentillä. Miten yllättävää, että ns. rakkautta sieltä ei löytynytkään, antoisaa vaihtuvaa seksiä kyllä. Voisi kyllä epäillä ovatko nämä mukareality-jutut aina OIKEIDEN ihmisten kertomuksia vaiko toimittajien toiveajattelua tms. Paha mennä sanomaan.

"Minulla on tietyt treffivaatteet. Olen saanut miehiltä palautetta, että tihkun niissä seksiä. Miehet tykkäävät, kun paita paljastaa rintojen välisen vaon. Miehet tykkäävät myös helmistä. Ukkomiehet toivovat stay-upeja. Minusta onkin tullut niiden suurkuluttaja." JEE. MAHTAVAA.

"Yksi tyyppi tosin antoi minulle kotitehtäväksi painoindeksin laskemisen. Ei kuulemma tykännyt vatsastani. Silloin itketti. Onhan minulla muutama kilo liikaa, mutta olen oppinut kuvailemaan itseäni nettisanoilla muodokas, kurvikas ja pehmeä. Miehet tykkäävät siitä."
***
Voihan kilinvitut sentään, jos ja kun tämä paljon meuhkattu puumameininki on TOTA. Varmaan toi nettimaastoihin lähteminen edustaa joillekuille sitten rohkeuden huippua, ja sinne pitää mennä arvioituttamaan markkina-arvoaan panokohteena tai haluttavana seksipuumana. Itse olen tavannut miehiä, jotka eivät perusta helmistä tai helmoista. Kysyttäessä kertovat, että "ei niillä vaatteilla niin väliä, koska ihokontakti on nautittavampi ilman". Hmm. Mutta noin 8 vuotta sitten itse elin jonkinlaista nettitapaamisten kuuminta buumia. Ja tottamaar, osa tapaamistani tyypeistä oli minua jopa 20 vuotta nuorempia. Puumatrendien kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Yksinkertaisesti vaan tuoretta naamaria on joskus mukavampi katsella kuin ylikypsää.

Oli ikä mikä hyvänsä, eroottiseen (tai minkään sortin fyysiseen) lähikontaktiin EI päädytty, jos ei sitä kuuluisaa vaikeasti määriteltävää mutta selvästi tunnistettavaa kipinöintiä ole ilmassa. Ikäskuin lähtötason oletuksena (minulle) ei voisi olla "Jos ei nyt IHAN mahdoton tapaus ole, niin sitten vaan naimaan ja kartuttamaan seksikokemusten kirjoa." Tämä artikkelin nainenkin oli PÄÄTTÄNYT ennen viittäkymppiä kokeilla kahta asiaa: puumanaiseilua ja kimppakivaa. Minä en varsinaisesti päättänyt mitään, vaan lähdin katselemaan mitä tulee vastaan. Siltä reitiltä seuloutui sitten ajan mittaan kyllä pitkähkö lista niitä juttuja mitä EN halua hakea tahi kokea.

Isoin yllätysisku vasten kasvoja oli ystävyyden, luottamuksen ja rakkauden löytyminen. Ennemminhän olis luullut tulevan sitä kertakäyttöseksiä ja näitä satunnaissuhteita. Tottakai tuli myös sitä epäsynkkaa, että toinen olis halunnut satunnaista, ja toinen satumaista, mutta jatkuvampaa hurmiota. Revi nyt siitä sitten molempia osapuolia tyydyttävää synteesiä.

Nykytilanne (tai sen puute, koska ei ole tilannetta niinkauan kuin ei saa toiseen yhteyttä millään välineellä!) harmittais niin hemmetisti epäreiluudessaan ja raastavuudessaan - että siitä jälleen kerran olis "kivaa" vääntää omassa mielessä elämää suurempaa draamaa. En jaksa.

Ai niin. Olen mennyt näille nettitreffeille (kuluneissa) pitkissä kalsareissa ja parsituissa verkkareissa ja tukka märkänä jne. Liiallinen valmistautuminen olisi merkinnyt hervotonta hermoilua. Olen aina antanut painokkaan ennakkovaroituksen LUONNOLLISUUDESTA.

Kirjoitettaessa soi eikun radio