Sateessa lionneena

Hellekaudesta lähes suoraan lotisevaan sadekauteen ilman välivaroituksia. Aika ihanaa silti kaivella esiin pitkiä kalsareita ja paksuja lenkkareita ja pyöräilyhanskoja. MUTTA läpimäräksi kastuminen päivittäisenä kokemuksellisena haasteena vaatinee vielä hieman totuttelua (ja lisää KUIVIA vaihtovehkeitä kassiin messiin!). Nyt sitten vaan hyötykäyttöön nekin haaroista puhkireikäisiksi kulutetut verkkarit, joita ei muuten voi enää pitää. Kun pimeässä suhailen laitakaupungilta keskustaan elokuun sateisessa illassa, kukaan ei takuulla kiinnitä huomiota housuihini. Valmiiksi märät ovat inhottavan tuntuiset, vaikka olisi kuivia kalsareitakin alimmaisena. Säätilamurheita. Helteen sijasta valitsen kuitenkin noin 25 kertaa mieluummin sateen.
***
En tiedä onko intuitiota tai telepatiaa tai mitään senkaltaista. Eilisiltana vaan tuli tunne "kohta sieltä se vapauttava viesti singahtaa", ja noin tunnin sisällähän viesti tulikin. Hyvin lakoninen ja lyhykäinen, mutta elonmerkki kuitenkin. Totiset paikat toisaalla ja toisilla - päätellen ilmaisusta 'raastavia välienselvittelyjä'. En paljon raskaampaa ja uuvuttavampaa lajia osaa kuvitella. Sellaisen jäljiltä ihminen varmaan halajaa eniten rauhaa ja lepoa ja hiljaisuutta. Olotila voi olla henkisesti erittäin haavoitettu ja hauras, jotenkin vereslihainen. Tiedän sen. Been there, done that. Enempikin kuin ois väliksi. Sitä en tiedä saanko miten hyvin hillittyä itseäni soittamasta... Hänhän ei mun soittojani kiellä eikä pyydä. Itse pitäisi siis päätellä milloin kannattaa lähestyä.

Kirjoitettaessa soi radio: Kerro pieni tarina (loistava ohjelma, joka loppuu nyt)