Mitähän HÄNELTÄKIN mahtaa puuttua..

Katselin viime viikolla alkanutta mainiota "Klikkaa mua" -sarjaa, joka on aiheensa puolesta tietysti minusta/minulle erittäin mielenkiintoinen ja kutkuttava sekä kätkätyttävä. Joku tv-kriitikontapainen kitisijä intti, että toi aihe (nettideittailun ihmeellinen maailma) ei ENÄÄ mukamas olisi ajankohtainen, kun "kukaan" ei enää kuvittele, että siellä nettideittipalstoilla pyörisi vain epätoivoisia ruikuttajaluusereita tai vonkaajia... Jaajaa... saattaahan joku vieläkin niinkin kuvitella, eikä välttämättä ole edes väärässä. MUTTA se on vain yksi pieni osa totuutta. Kaikenlaiset ihmiset suhailevat netissä, kuka milläkin motiivilla.

Tämäntyyppisten näytteiden lähettäjät voisivat hyvinkin olla mukana ko. tv-sarjan jossakin jaksossa tapaajina:

"Mies, joka sinulle nyt vastaa, on hyväkäytöksinen ja kohtelias herrasmies. Lisäksi olemukseeni kuuluu siisteys, huumorintaju ja olen myös ulospäin suuntautuva. Tupakointi ei kuulu tapoihini. Pukeudun hyvin työssä sekä myös vapaa-ajalla. Elän tasapainoista elämää, talous kunnossa, hyvä työpaikka. Ihmisissä arvostan rehellisyyttä, luotettavuutta ja avoimuutta. Minulle on myös tärkeää toisen ihmisen huomioiminen ja arvostaminen."

Kiljuuko JOKU innostuksesta tuota kuvausta lukiessaan? Tapauskohtaista varmaankin, mutta markkinointikirjeeltähän tuo vaikuttaa. Silloin kantsis tietysti funtsia KENELLE ja miksi suuntaa sitä markkinointiaan. Olen mielestäni omassa esittelynäytteessäni esitellyt ainakin muutamia sellaisia seikkoja, joiden perusteella noin tasapainoisen ihmisen seurassa voisin joko jähmettyä kauhusta tai tylsistyä puolikankeaksi. Hiukan ihmettelen miksi hän minua lähestyy; vai onko kyseessä monistustapaus = sama viesti lähetetään monille, joiden profiileista/ilmoituksista ei kenties ole luettu otsikkoa enempää.

Minä en pukeudu hyvin enkä ole tasapainoinen eikä ole talous kunnossa - mutta SE ei sinänsä ole ratkaisevinta. Lähestymistavan kliinisyys jotenkin hirvittää. Mitään inhimillistä säröä ei tunnu löytyvän. Ja minä olen NÄITÄ tapauksia aikanaan kyllä tavannutkin. Niistä kohtaamisista saisi aikaan näpäkällä käsikirjoituksella sellaista draamakomediaa, ettei joku ehkä uskois todeksi ollenkaan. Otetaan nyt ihan vaan yhtenä esimerkkinä "talous kunnossa" -tyypistä sekin ekonomitaustainen heppu, joka kahvilassa marssi tiskille, osti itselleen jotakin, ja paineli samantien pöytään. Siitä saattoi huomata, että hän on tarkan talouden mies. Kukaan tapaaja kun ei sitä ennen (eikä sen jälkeenkään) harrastanut NOIN tasa-arvoista käytöstä. Kliinisesti hän kaffekupin ääressä esitteli mieliasentojaan ja -tekniikoitaan ääneen sen näköisenä, ettei tänne nyt sentään SADAN KILSAN päästä ole tultu pelkästään jorisemaan joutavia. Kirjanpitoonsa hän sai merkata sille päivälle kyllä pitkän miikan bensakulujen muodossa, joille ei irronnut minkäänlaista vastinetta.

Ja siitähän taas tuleekin mieleeni heppu, joka aivan taivahan tosissaan kirjoitti "Kyllä minä pidän vähimmäisvaatimuksena suihinottoa, jos lähden täältä melkein sadan kilometrin päästä sinne asti tulemaan". Että sillä lailla. On se NIIN ihmeellinen ja monitahoinen ja tutkimaton se nettimaailma ettei aina meinaa todeksi uskoa..

Kirjoitettaessa soi Salainen paheeni paljastuu: Adiemus