Viikonloppuni (epä)piristäjät...

Senverran jaksaa nettivittuilijoiden luonnekuva kiehtoa, nähdessäni tämmöisen tekstin "hoito laitos sinua varten tai mielisairaalla jos et itse osaa soittaa niin voin kyllä avittaa" jään 2 sekunniksi pohtimaan onko rankan turhauman syynä sekin, ettei ko. henkilö ole oppinut koskaan kunnolla kirjoittamaan. Jos nimittäin OLIS oppinut, niin kännisenäkin saisi aikaiseksi edes jotenkin ymmärrettävän lauseen. Mahtaa se olla monenkin dynaamisena porhaltavan otuksen suuri salattu ja vaiettu suru, että vaikka kuinka osaa huseerata guruna uusimpien teknisten vempaimien kanssa, niin äidinkielen käyttelyn perustaidot ovat huteria tai olemattomia.

Tämä lause sitten taas "Tykkään kyllä henkevistä keskusteluista, mutta mikään uskovainen en ole" .. onnistuu jopa lievästi ärsyttämään. Siinä ihminen SOTKEE kaksi asiaa sekaisin: henkevyyden ja hengellisyyden, joka sekin on eri asia kuin uskonnollisuus tai ns. uskovaisuus. Joo, eipä näitä vajaan rivin mittaisia tyylinäytteitä kukaan PAKOTA lukemaan, joten se on aivan oma vapaa valintani. Kun tiedän kuka olen ja mistä tulen, ei negatiivisilla lausunnoilla tosin ole mitään painoarvoa. Näytöllä välähtävinä teksteinä ne jäävät ohimeneväksi tuuleen huuteluksi. Ihan eri asia on livetilanne. Muistanhan hyvin miten pitkäksi aikaa jätti tosi inhottavan fiiliksen se alkukesän välikohtaus, jossa sain aamuöiseltä kännissä hilluneelta porukalta karkeimmat mahdolliset arviot ja arvostelut päin näköä. Elän heidän kanssaan aivan eri maailmassa - joten oli jonkinasteinen järkytyskin havaita miten piittaamatonta, tylyä ja halveksivaa se hyvännäköisten "menestyjien" asennemaailma ja ilmaisu on.

Jos en menetä hermojani, ei minulle kukaan vittuilija mitään mahda. Mulla on vastassani niin paljon jotain mulkvisteja ankarammat vastustajat: kipu, köyhyys, ahdistus, väsymys. Ja just SIKSI suosisin mieluusti viestinnöissäni ihmisiä, joista sais hitusen myönteistä voimaa ja virtausta...