Nestearska ajattelee

I'm special. Stop-eating-the-paste-special.

Joo, katoin gilmorea tänäänKin ja eilenKin. Ja aion kattoa huomennaKin.

***

Siitä mukava juttu olla nainen ja vieläpä juuri minä yksilöityneenä. Ei oo eka kerta, kun ennen marjanpoimintaa tulee flunssa. Kolmatta päivää nuha, yskä yrittää olla mutta ei kuitenkaan ole, kuumetta oli vajaan vuorokauden verran. Ja mukavasti viikonloppuun ajoittuu tämä tauteilu, jolloin ei tarvi lähteä yhtään mihinkään, esimerkiksi kaverin synttäreille. Ihan jo siitäkin syystä, ettei vaan ole potkua olemuksessa. Olin suunnitellut lauantaille muutakin, kirpparikierrosta nimittäin. (Ja oli kyllä muitaki suunnitelmia.) Valtterille en ainakaan lähde, siellä loppuu happi terveenäkin. Enkä varmaan mee muuallekaan. Möllötän kotona.

Tekemistä on kyllä. Tikku-ukot pitäisi saattaa vartalolliseen tilaan ja vaatettaa. Ja sen viime vuoden talviseppeleen vois liimailla lopultakin kasaan. Ja vois vaikka Neuloa. (Ärsyttää aina, kun kaveri hokee kutovansa ja kuinka hänen mummunsa tai joku on opettanut käsitöitä ja puhuu kutomisesta. Siinähän puhuu. Mulle on opetettu KOULUSSA, että neulominen on sitä puikoilla soheltamista langan kanssa ja että mattoja jne. kudotaan, esimerkiksi mattopuilla. Tai yleensä justiinsa niillä. Ja TIEDÄN, että on ihmisiä jotka puhuu erilailla ylipäätään kuin minä. Mutta vois se kaveri lopettaa hokemisen, kun minäkään en sille hoe. Täällä vaan avaudun.) (Ja mitä hokemiseen tulee, niin sen mielestä naisetkin käy parturissa. ARGH. Ei naisilla o partaa. Naiset käy kampaajalla. Piste.)

Ei mulla ny muuta.

Tuttava on jäämässä keväällä äitiyslomalle ja tarvitsee sijaista taholle X. Taho ei ole ihan lähellä ja siellä olisi 2 päivää viikossa, eli pitäisi olla yötä sitten paikanpäällä. Vai paikan päällä? ......Kuuuuuuuitenkin. Sanoin, että loppukeväästä en pysty sitä hommaa tekemään, kun on nykyiset työt ja haluan ehtiä ne. No mites syksy? Periaatteessa joo. Mutta Kun. En halua jättää kissaa kahdeksi päiväksi viikossa tänne yksin. Enkä oikein innostu siitäkään, että joudun kinuamaan jonkun kaverin säännöllisesti kissaa ruokkimaan ja sen kanssa olemaan.

Tänään olis ehkä pikkupakko vastata ko. tuttavan postiin. Sekin vielä vaikeuttaa ratkaisun tekemistä, että jos lupaan ottaa syksyksi sen kahden päivän jutun, niin en voi oikein ottaa sitten mitään useamman päivän duunia vastaan, Mikäli sellaisen sattuisin saamaan. (Todennäköisyys sellaisen työn löytymiseen Ja saamiseen on aika pieni, mutta aina voi toivoa.)

Että olis vähän niinku pulma ja tilanne, eli tilmapulanne.

Pää jumittaa. Tai siis ajatukset. Ja niska ja hartiat toki, mutta ne eivät ole pää. Ne vaan avustavat sitä liikkumisessa.

Jouluun on nyt vajaat 2 kuukautta ja mulla alkaa hommat kasaantua. Pitää tän viikon aikana hoitaa mainokset yhdelle taholle, tai ainakin ne kirjelmät. Pari konserttia pitää suunnitella ja yksi infotilaisuus. Tänä viikonloppuna pitää (tai saa) leikkiä sukulais(t)en seuralaista ja sunnuntaina mennä messuille (no tää on kyllä oikeastikin kiva juttu) ja Alleilla (tämäKin). Muita hommia sitten myöhemmin. Ja turha noita nyt on listata, kun ei ne sillä muutu. Ja aina on ihmisiä, joilla on paljon enemmänkin tekemistä, eikä ne edes valita siitä.

Huomenna puoli yhdeksältä meen ite tunnille, pitkästä aikaa. Se on jokseenkin jännittävää. Täytyy tänään vielä treenata Urakalla. Viikon päästä on sitten koitos. Alkaa kämmenet hiota sitä ajatellessa.

Vaan nytpä lähden veljen kanssa isänpäivälahjusta pohtimaan tuonne kaupoille. Se on mukava homma :)