Tänään oli aikataulutettu 6 tunnin soittosessio. Miinus puolen tunnin alkumyöhästys, kun ei päästy saliin. Miinus 3 vartin ruokatauko ja kaksi 5 minuutin taukoa. Soittaessakin ehti ihan (liian) hyvin ajatella kaikkea muutakin kun sitä venäläistä kamaa.
Paikalla oli nimittäin pitkästä aikaa semmonen eiruma nuorimies. Sanoin ittelleni, ettei sitä saa vilkuilla. Ja se saapui/lähti yhden tytön seurassa. Vielä niinkun bonuksena toi jälkimmäinen asia.
Paino on pudonnut, vaan ei tavoitteen mukaisesti. Peiliin katsoessa naama on välillä ihan ok, mutta kuvissa se on paksukaisen naama. Muuta osaa itsestäni en peilistä oikeastaan tutki. Kuten jossain tuli mainittua, tein uuden profiilin sinne sivustolle ja siirsin samalla tavoitepäivämäärää syyskuuhun.
Ja tän painoasian takia on edelleen sellainen fiilis, että ennen kuin asialle on tapahtunut jotain (itestänihän se on kiinni, niinpä niin), mitään ei voi tapahtua ihmissuhderintamalla. Että niin kauan mä en kelpaa. En itelleni enkä muille (= niille jotka mua kiinnostaa). Parhaan kaverin kanssa en halua puida asiaa, koska se jauhaa aina omasta painostaan. Ja mua risoo, koska se painaa reilut 10 kiloa mua vähemmän (joskus mainitsi vaakalukeman). Pituuseroa on pari senttiä (minä oon se pidempi, ylläripylläri).
Onneksi tiistaina on konsertti, eikä sen jälkeen tartte nähdä missään sitä miekkosta. Ei tuu mietittyä koko asiaa :) Sen sijaan tulee mietittyä yhtä toista, jonka kanssa on viestitty enemmän ja vähemmän ahkerasti. Huvittavaa, että eka sellainen mies tullut vastaan, joka a) ei juo kahvia, b) ei polta, c) tykkää lukea, d) kuuntelee hyvää musaa, e) kattoo hyviäKin leffoja, f) ei hirveästi tykkää sipulista ruoassa, g) käy salilla... Kahdesti on nähty. Eka kerta oli jo vissiin 2 tai 3 vuotta sitten, toka tossa joululoman lopulla. Nyt vasta mua on oikeastaan alkanut edes "vaivata" se. Joskus tässä kuukauden sisään puhuttiin erinäisistä puutetiloista ja muusta. Sanoin, ettei huvita pelkästään panna, koska se ihminen kiinnostaa mua Muutenkin. Kuulemma fiilis on molemminpuolinen.
Niin varmaan. Puhuu lämpimikseen, jos vaikka pääsisi kiksauttamaan.
Olisin pyytäny sitä syömään tai leffaan jo varmaan monet kerrat, vaan kun se ei asu täälläpäinkään. Tavallaan toivon, että se pariutus äkkiä jonkun kanssa, niin ei tarttis haikailla. Ja samalla kumminkin mietin asiaa joka päivä (ja tietenki toivon, että se pariutus mun kanssa - muutenkin kun sängyssä). Ja siitä sitten taas päästään siihen, että mua yököttää oma ulkomuoto. Ja siihenKin, että vaikka oon pikkuhiljaa saanut muokkausurakan alkuun, siinä kestää vielä kauan. Ja siinä ajassa se tosiaan ehtii tehdä vaikka mitä ja vaikka kenen kanssa.
Ja mua ärsyttää ja ahdistaa ja vituttaa ja harmittaa. Jajajaja.
Kuitenkin ulkona on Kevät ja työ-/koulukiireistä huolimatta siitä jaksaa ilahtua joka päivä <3 Mustarastaat on ihania.
