Monkey Business on tän joulun BÄNDI. Ja yksi parhaista joululevyistä IKINÄ on niiden tekemä. Mää niin tykkään :)
***
No joo, lukeehan siellä ne yhdet biisit ja nimestä arvaa äkkiä sen toisen. Mutta kuunnelkaa, kansalaiset, kuunnelkaa. Nää on hyviä.
***
Tai ainakin se taipuu vaarallisen paljon, niin että käsissä tuntuu miten se ihan kohta katkeaa. Hmm... Vaihdan pinnan tilalle viivottimen. Muovisen. Sitä on vaarallisempi taivutella. Sattuu enemmän katketessa. Ja samalta tuntuu just nyt.
Tänään piti olla kiva päivä, toipuessa eilisestä ja fiilistellessä kaikkea mukavaa. Ja alunperin piti olla edes äitee seurana arvostelemassa pukuja. Vanhukset lähtikin kylään, tulevat huomenna. Saman tien sitä olisi itsekin voinut suunnistaa takaisin Helsinkiin. Pikkuveljellä on nimppari, mutta se on istunut koneella koko päivän. Pariin otteeseen oon houkutellut sitä katsomaan leffaa, toista leffaa, syömäseuraksi. Isoveli tuli roudauksen jälkeen tänne syömään. Nyt se on pari (kohta kolme) tuntia kuorsannut olohuoneen sohvalla. Sen piti lähteä pubiin, mut ei se vissiin lähde. Mä en jaksa lähteä sen kanssa, kun ei o puhuttavaa sille. Joskus on, tänään ei.
valivalivalivalivalivalivasalsdoaienaiounawpeiotawbe. Valivali.
Ahistaa se tulos, joka tulee postissa viikolla. Haluaisin kovin mieluusti tietää sen jo.
Viimeinen työviikko muutenkin stressaa. Kolme konserttia. Tosin on niistä ennenkin selvitty.
Kyllä tälläkin kertaa.
Tuttava oli laittanut profiiliinsa tällaisen tekstin:
"Suurimmat esteet onnellisuudelle ovat syyllisyys menneestä ja huoli tulevasta."
Minä ainakin allekirjoitan tuon. Omaa elämääni ajatellen vähintäänkin. Jatkuvasti sitä miettii, mitä kaikkea olisi halunnut tehdä toisin. Ja miten työ- ja muut kuviot jatkossa järjestyvät. Mjoo. Onhan toi aika itsestäänselvyys, mutta pidän kuitenkin fiksuna lauseena, joka kannattaa muistaa.
Välillä on vaan vaikea olla tyytyväinen siihen, mitä nyt on. Niin oma itse (henkisesti und fyysisesti) kuin materiaali itsen ympärillä.
***
Viikko sitten oli tarkoitus soittaa hakutoimistoon ja kinuta tietoa, milloin tulee tieto valituista. Jänistin viikon verran ja nyt on tullut soitettua noin kymmenen kertaa sinne. Äsken joku lopulta vastasikin. Että pitää soittaa suoraan sille, joka heillä vastaa erikoistumisopinnoista. No ylläripylläri - ko. henkilö ei ainakaan ekalla yrityksellä vastannut. Yhteen asti se toimisto on auki. Että vielä ehtii.
Kaikista karmivinta olisi kuulla nyt puhelimessa, etten ole päässyt. Kaikkein hienointa olisi kuulla nyt puhelimessa, että olen päässyt. Sellaista sopivaa olisi kuulla nyt puhelimessa, että postia lähetetään kaikille hakijoille ensi viikolla. Ja että tiedon välittämisessä on kestänyt näin kauan, kun toinen valintakoepäivä pianisteille oli vasta viime perjantai (niinkuin se olikin).
Saas nähdä.
***
Kävin eilen kenkäkaupassa. Sovitin melkein kymmeniä saappaita. Yhdet kivat - yli 100 euroa - nou kän duu. Toiset kivat - ainakin 8 senttiä korkoa - haluanko olla super-amatsooni?
On tää vaikeeta joskus. *hymähtelyä*
Oli tarkoitus nukkua kymmeneen. Kahdeksalta tuli kuitenkin tekstari, joka aiheutti loppu-unien pilaantumisen. Ehkä vähäpätöinen juttu, mutta mua se tympii.
Ensi torstaina on tarkoitus pitää eräs tilaisuus yläkoulun tilassa, jonka pari viikkoa sitten varmistin tilasta vastaavalta henkilöltä. Nyt tuo henkilö ilmoitti, että "seinän takana" on lukiolaisten puurojuhla nyt sitten samana päivänä. Tiedustelin onko meidän tila sitten sen takia varattu. Ei kuulemma ole, mutta jos meitä häiritsee se meteli niistä juhlista...
Mä olen jo muut työt ton meidän tilaisuuden takia siirtänyt ja järjestänyt. Samoin toinen opettaja. Oppilaille ja koteihin on ilmoitettu. Päivää on siis megahankala ruveta vaihtamaan. Mun puolesta on se ja sama, jos siellä jotain möykkää onkin. Meidän juttu kestää virallisesti ehkä reilun puoli tuntia, sen jälkeen glögitellään.
Homma jäi siihen, että tilavastaava lupasi tänään vielä ottaa yhteyttä.
Mun mielestä on aika kiinnostavaa, että nyt vasta muka päätetty milloin se niiden puurojuhla on. Ja että jo ensi viikolla, eikä viimeisellä kouluviikolla. Mutta mitäs se mulle kuuluukaan edes.
Ny suihku ja sitten liikkeelle.
http://www.naistenjoulumessut.fi/
Tuolla on käyty Monena vuonna. Tänäkin siis käydään.
Näin tänään treeneihin mennessä bb-Jarmon. Oli se ihan saman näkönen kun telkkarissa.
Näin tänään kotiin kävellessä Kim Heroldin, joka meni kitaransa kanssa autoon. Se poltti tupakkaa ja sillä oli ihan lyhkäset hiukset.
Ostin tänään Kampin keskuksessa Pentikiltä kaitaliinan. Kun tulin ko. kaupasta ulos, mut näki kaksi iltasanomien tai iltalehden toimitushenkilöä. Tai se toinen puhui ja toinen otti lopuksi pari kuvaa. Sinä päivänä tietenkin, kun mulla ei ole meikkiä ja hiukset on lättänässä. Kippis vaan. Toivottavasti se osuus ei ilmesty tällä viikolla vielä.
Meidän joulukonserttiin tulee tyhmiä biisejä. Ei ihan hirveästi innosta. Huomenna pitää koittaa kinuta alttosoitinta jostain. Ja varmuuden vuoksi transponoida se osa tavis-instrumentille sopivaksi.
Argh.
Mutta Wanhan Sataman joulumessut avataan huomenna, siis ne Naisten sellaiset. Moneskohan vuosi nyt on, kun menen sinne... Kivaa kumminkin :)
Työt meni hyvin. Sain järjestettyä huomisen niin, että pääsen kuuntelemaan kolmen kaverin tutkintokonsertteja :) Olisi ollut vaan yksi oppilas puoli viidestä viiteen, kaksi muuta on Finlandiatalolla itsenäisyystanssiaisissa.
Kirpparilta löytyi kiva liina puisten cd-laatikkojen päälle. Lisäksi kaksi Bavarian suorastaan suloista ruusukahvikuppia asetteineen. Äiti kerää niitä, joten joululahja nro. 1 on hankittu. Hyväkuntoisiakin ovat, joten hyvä mieli. Ainakin mulla.
Vielä pitää viedä kolme kassillista lehtiä keräyslaatikkoon ja pari pussia roskia. Siivoaminen kannattaa.
Ruokakauppakin kutsuu, mutta sitä ennen Will ja Grace loppuun.
Enkä edes valehtele. Olen samaa mieltä otsikkoni kanssa. Siitä huolimatta, että ulkona sataa ja on harmaata - kaikin puolin synkkää siis.
Löysin molemmat palkkakuitit ja kopioin. Enää tuntilistan täyttö ja paperit kuoreen. That's done.
Tiedote tehty ja kuvankin pistin :D Tulostettu tarpeeksi monena kappaleena, värillisinä ihan joulun kunniaksi. Haha.
Kohta töihin.
Hosuhosu.
Muistan ehkä kaksi joulua, jolloin olisi toimittu toisin. Eka niistä poikkeuksista oli mun ollessa 7-vuotias. Mentiin aamusta mummulaan, tultiin myöhään illalla. Toinen niistä oli siitä 10 vuotta myöhemmin. Mentiin aamupäivällä mummulaan ja laulettiin neliäänisesti eteisessä yksi jouluveisu. Se oli papan viiminen joulu, joten tuntuu hyvältä näin jälkeenpäin, että käytiin siellä. Muistaakseni syötiin vaan puuro siellä, mutta voi olla että syötiin varsinainen ruokakin. Saunassa ei käyty.
Mutta se "normaali" joulukuvio on meillä aika tavallinen, luulisin. Siihen liittyy joitain kristillisiä juttuja, vaikka kukaan meidän perheessä ei ole sen kummemmin uskovainen. Niihin juttuihin on kuitenkin tullut kasvettua, joten en varmaan osaisi olla ilmankaan.
Aamulla pojat hakee kuusen sulamaan kylppäriin tai vaihtoehtoisesti autotalliin. Äiti on kattanut aamupalan valmiiksi, yleensä kahviteemehupulla-linja. Ei kovin paljon, kun puuro on kuitenkin myöhemmin. Kuusi tuodaan sisään ja pojat (iskä, rötköt, nuorin) asettelee sitä aikansa jalkaan. Mä haluan katsoa Lumiukon suorana lähetyksenä, vaikka nykyään se on hyllyssä dvd:näkin. Kahdeltatoista kuunnellaan radiosta (!!!) joulurauhan julistus. Joskus pistetään telkkarikin auki, mutta ääni halutaan radiosta. Oli siihen joku perustelukin, en kylläkään muista mikä x)
Puuroilua on ohjelmassa rauhan jälkeen. Kuusen koristelua. Viime vuosina meikäläinen on ottanut sen ohjelmanumeron haltuunsa. Pojat aina väittää, että nekin haluaa osallistua. Sitten ne ei kuitenkaan osallistu :D Koko homma alkoi siitä muutama vuosi sitten, kun halusin laittaa kuuseen sähkökynttilöiden ja olkitähden lisäksi pelkkiä palloja. (Niitä on tullut kerättyä Muutama.) Sen joulun jälkeen on ollut melkein aina joku ns. teema - väri, pari eri väriä, olkikoristeet tms. Tällä vuodelle harkinnassa on yhdistelmä musta-violetti-ruskea. Niin joo... Kynttilöiden asettelu on vanhimman ja nuorimman veljeksen homma. Ja tähden laittaa iskä.
Äidin kanssa saunotaan ekana. Jutellaan ja otetaan juomat löylyyn mukaan. Jutut jatkuu "pukuhuoneessa" eli kodinhoitohuoneessa, johon laitetaan aina aattosaunaa varten pöytä ja kaksi tuolia kivasti :) Pojat saunoo yleensä kahdessa vuorossa, kun ei neljä isokokoista mahdu yhtäaikaa lauteille. Sillä välin äiti ja mä laitetaan ruokia valmiiksi, laittaudutaan muutenkin. Kattaminen on nykyään mun hommaa. Paitsi pöytäliinan osalta.
Syömingit alkaa viiden maissa suurinpiirtein. Kylmät alta pois, vaikka mä en kaloista ole ehkä kaikkein innostunein. Lämminsavukala menee kyllä, nams :P Graavattu / kylmäsavu, ei kiitos. Tai sillit. Lämpimät ruoat on kaikki aika rok. Äiti tekee laatikot itse, yleensä pakkaseen valmiiksi osan ja sit aattona uuniin hetkeksi. Kinkkua ei ole pariin vuoteen ollut, kun isoveljen kaverilta on saatu jotain hirvielukkaa. Eipä kun peuraa, oli ainakin joskus. Palvattua. Jälkkäri on joka vuosi sama, luumurahka <3
Astioita laitellaan yhdessä pois. Koska me lapset (4 kpl yhteensä siis) ollaan jo Niin isoja (fyysisesti ainakin), joulupukki ei käy enää. Paketit tuodaan kuusen alle vähitellen, odottamaan ja kissan ihmeteltäväksi :) Kunhan on vähän asetuttu ruokailun jälkeen ja kokoonnuttu olkkarin sohville, ruvetaan ihmettelemään että on niitä paketteja kumminkin kertynyt, vaikka puhuttiin että ei nyt tänä vuonna niin montaa laitettaisi. Pikkuveljet toimii jakotykkeinä. Perinne sekin, että jokainen avaa vuorollaan yhden. Ikäjärjestyksessä tietty.
Jaa niin, ruokailun ja lahjashöyn välissä ehtii yleensä katsoa telkkarista disniä.
Loppuilta menee lahjoja ihmetellessä, jonkun lautapelin parissa (tai mah-jongin) usein myös. Teet ja kahvit ja limsat juodaan myöhään, tänäKin vuonna meille hommataan Sibelius-kakku (aivan törkeän hyvää, tietäkää se).
Nukkumaan mennään, kun viitsitään. Ja yleensä mulle tulee siinä nukkumaanmenohetkellä super-yksinäinen olo. Mutta menee nukkumalla ohi.
Joulupäivänä ja tapanina ei tehdä juuri mitään erikoista. Syödään ja ollaan. Joskus on käyty mummulassa, en tiiä miten tänä vuonna. Joskus mulla on jouluyönä soittohommia kirkossa, joskus ei.
Odotan lomaa <3
