Nestearska ajattelee

huomenta & evankeliumi  4

Heräsin kymmentä vaille kahdeksan nenäni ansiosta. Se oli tukossa.

Nyt väsyttää ja nenä on avoimempi, mutta puheääni ihanan honottava. Taidan perustaa nuhapuhelinlinjan fetisisteille.

Vartin päästä pitää olla naapurissa, mennään Tokyo-kanin ja Menitan kautta Vanhalle.

*niisktrööt*

***

Jouluevankeliumi

Ja tapahtui niinä päivinä, että valtiovarainministeri Kataiselta kävi käsky, että kaikki maailma, mukaan lukien Islanti, oli verolle pantava. Tämä verollepano ei ollut ensimmäinen, mutta tapahtui joka tapauksessa Olli Aallon ollessa vielä Imatran kirkkoherrana ja herrana ylipäänsä. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, paitsi BB-Cheryll, joka meni pantavaksi yläkerran sviittiin. Niin lähti Johanna Tukiainenkin Gambiasta, tuolta malarian mahtimaasta, Banjulin kaupungista, ylös Suomeen, Meilahden sairaalaan, hän kun oli Dolls tanssiryhmän jäsen.

Suomeen tuotiin myös Mari, Jani Sievisen kihlattu, joka oli ollut verolle pantavana jo kotimaassaan siinä määrin, että oli nyt raskaana. Ja Niin tapahtui, että heidän ollessaan Nummelassa palkinto hirsitalossaan , että Marin synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti tytön, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, vähän samaan tapaan kuin Johanna Tukiainen kapaloitiin Meilahdessa.

Ja sillä seudulla oli Seiskan toimittajia vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Tauski Peltonen, ja Tauskin kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti.

Mutta Virpi Kätkä sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: minä olen tänä päivänä heittänyt Tauskin pihalle, täällä Naantalin kaupungissa ja tämä on teille merkkinä: te löydätte Tauskin laiturilta makaamasta.

Ja yhtäkkiä oli Virpin kanssa suuri joukko taivaallista Seiskan väkeä, ja he ylistivät Virpiä ja sanoivat: "Kunnia Virpille, Johannalle, BB-Hennalle, Maajussi Timolle, Kyläkauppias Vesalle ja hänen lapsivaimolleen sekä Matille ja Merville korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan meillä on hyvä tahto!"

Aamen


ennustajaeukko meets rikosilmoitukset  1

Mä tiesin sen. Just tasan tiesin. Kehuskelin ja ihmettelin koko syksyn, oikeastaan 16.12.08 asti, kun ei ole kunnon flunssaa tullut. Oppilaat olleet vuorotellen enemmän tai vähemmän räkätaudissa, samoin kämpän muu asujaimisto ja perheenjäsenet ynnä kaverit.

Sunnuntaina herätessä kurkku oli karhea, eikä se johtunut lauantain Tavastiasta (en laulanut yhdessäkään biisissä mukana). Arvasin, että nuhaa ja muita oireita odotettavissa. Ne saapuivatkin iltaan mennessä, maanantaina semi-asteisina ja tänään täydellä teholla.

Sen verran olin väärässä, että tämä saattaa jopa jouluksi olla ohi. Hyvällä (ja työkavereiden) tuurilla taas jatkuu pari-kolme viikkoa.

***

En ole itse tehnyt rikosilmoitusta viime aikoina eikä kukaan tuttukaan (kai). Mutta kuulin tilanteesta, jossa poliisi oli kehoittanut sellaisen tekemään ja ihmettelin. Jos kaksi ala-asteikäistä (alakoululaista nykykielellä) poikaa tappelee, tarvitaanko siitä tosiaan rikosilmoitus? Lapset olivat käsittääkseni nujakoineet koulussa välitunnilla, eikä kumpaakaan sattunut vakavasti.

Mun aikana tappelijat puhutteli välituntia valvonut opettaja, mahdollisesti oma opettajakin, rehtori... Kai se on vaan uskottava, että maailma muuttuu. Silti tuntuu omituiselta. Tai tarkemmin sanottuna liioittelulta.

***

Tänään oli ja on meikäläisen älä-osta-mitään-päivä. Jos hyvin menee, huomennakin on sellainen. Pitää kitkuttaa, että pärjää kuun loppuun.






se siitä sitte  5

Kirje oli tullut tänään. Se oli ohut.

1. varasijalla.

Koskapa muita vastaavia hakuja ei ole tähän aikaan ollut (muut vaan keväisin), kukaan ei peru.

V*ttu.

***

Koko asiaa ei edes ehdi surra, kun pitää etsiä vaatteet illan keikkaa varten. Puoli viideltä alkaa kenraali. Ei kiinnosta hevonpersettäkään mennä soittamaan. Yleisöä tuskin tulossa kovin runsaasti. Karonkka on ravintolassa - ei fiilistä sinnekään. Muuten varmaan vollottaisin, mutta kun toi veli on tossa, niin en viitti. Täytyy pitää act together ja pysyä pokkana.

Oikeastaan ihan sama.


tämän talven virallinen ka(a)tuminen  1

Ilmoitin jo eilen treeneissä, että todennäköisesti myöhästyn tiistain treeneistä. Kello oli pari minuuttia yli kuuden, kun kipitin superstareilla loskassa ja räntäsateessa kymppiratikan päättäriltä Tarkk'ampujankadulta Vuorimiehenkadulle, sitä alamäkeä. Reippaana tyttönä päätin hölkätä, että ehdin vähemmän myöhässä paikalle.

Ekan kadunpätkän ajan se onnistuikin. Melkein risteyksessä olinkin sitten polvikontaktissa maahan. Eli kaaduin ja komeasti. Yleensä tyylinä on ollut banaaninkuoreenliukastumista muistuttava, jalat alta ja perseelleen-taidonnäyte. Tämä "polvet maahan ja kämmenet kans vähän" oli ihan uusi ulottuvuus. Siitä pääsi äkkiä ylös ja loppumatkan märkiä farkkujenpolvia inhoten.

Käsiin ei onneksi sattunut laisinkaan, nyt alkaa vähän polvissa tuntua. Mustelma on tulossa ainakin vasempaan.

"Parempi katsoa katua, kuin kaatua ja katua, ettei katsonut katua." Tämä ei nyt päde, mutta oma vikani se kaatuminen. Ei pitäisi juosta liukastumisen ollessa lähes varma kohtalo.

Huomenna on joulukonsertti seiskalta. Sen jälkeen syömingit kanttiina vestissä. Mukavata.