Nestearska ajattelee

Katti yritti taas pureskella häntäänsä. Rapsutin ovelana sohvan reunaa, niin tuo sitten hämääntyi. Huomio siirtyi hännästä muualle. Teki vaan käännöksen niin nopeasti, että kuului otsikossa mainittu ääni.

Päätä särkee. Siivousta on vältelty ansiokkaasti tänään jo monta tuntia. TOSIN siivosin kyllä päivittäisen annoksen, eli elukan laatikon. Kunhan meneillään oleva teemukillinen on tyhjennetty, suoritan roskat. Sen jälkeen heilun imurin kanssa vaikka paavi tulisi kylään. Tai no, ehkä motivaatiota koettelisi pahemmin joku hottis mies... Hmmm.... 8)

Teetä lipittäessä voisi esimerkiksi viikata tuolin selkänojalta noi paidat kaappiin. Eikä välttämättä vaan kirjoittaa blogia. Eh... Joo. Niinpäniin.

Ny toimeksi. As if.

Vaikka päivän annos onkin pieni, nautin siitä. Tilakysymys on (toivottavasti) saatu järjestettyä, joten ainakin tämän viikon voi olla rauhassa.

Ulkona paistaa aurinko. Siis jossain pilvien toisella puolen.

Heräilin pitkin yötä. Kovasti janotti. Viideltä kissa järjesti vaihteeksi melunäytöksen, joka valvotti puolisen tuntia. Sitten taas nukuttiin. Vähän tärisyttää, mutta ei satu päähän eikä tee pahaa :D Odotan vaan töidenteon iloja...

Hyvin harvat ihmiset on ihmeellisiä.

Elämä on hyvin harvoin ihmeellistä.

Kuumeessa siis. Tee ei houkuttele, kuuma mehu sen sijaan kyllä. Ainoo vaan, ettei mulla ole juuri nyt mehua. Piti viimeksi kotikotoa ottaa mukaan juuri tehtyä. Vaan kun en muistanut.

Jos pukisi toppahousut ja -takin ja pipon ja lapaset ja villasukat ja kumisaappaat, voisi käydä kaupassa. Harkitsen.

Sillä välin muistan mainita, että eiliset pippalot Kaupungintalolla oli oikein hienot. Hyvää ruokaa ja juomaa. Hra kaupunginjohtaja kätteli jämäkästi, tosin vaimonsa (tms.) vielä paremmin. Kakut olivat isot, mutta mua ei kyllä miellyttänyt se kreemi päällyskoristeissa yhtään. Mansikka ja mustikat sen sijaan kovasti.

Soitin äiteelle eilen. Kuulosti kamalan väsyneeltä ja olikin sitä. Oli ollut to silmälääkärissä. Välillä näkyvät kaksoiskuvat kuulemma liittyvät migreeniin. Oli löytynyt lisäksi molemmista silmistä jotain pilkkuja - harmaakaihin oireita. Että voi pysyä tilanne samana vaikka 20 vuotta tai sitten voi mennä nopeastikin pahemmaksi. Onhan siihen se leikkaus olemassa, mutta ei tollanen uutinen silti ilahduta. Äidillä on kuulokin normaalia huonompi... Sanoi sitten vaan, että hänestä tuli hetkessä vanha.

Eilen oli myös enovainaan syntymäpäivä. Kuolinpäivä on syyskuun eka, tulee tasan vuosi täyteen poismenosta. Ja meikäläisen back-to-hki-muutosta. Kaikki tapahtuu aina kerralla, hyvät ja huonot asiat.

Iskä oli eilen käynyt katsomassa äitiään sairaalassa. Kuulemma entistä väsyneempi. Toivottavasti jaksaisi sinnitellä vielä sen aikaa, kun iskä menee ensi viikolla työreissuun.

Nyt se on todellakin virallista:

Olen vaalennettu xDDD

Hmm. Itseasiassa aika hauska kontrasti, kun vertaa viime syyskuussa otettuun kuvaan -> oletuskuvana blogissa ja käyntikortissa.

Olen tyhmä.

Niin... Luulin olevani yhdessä jutussa ainutlaatuinen, mutta arvattavissa toki oli, että asia ei näin ole. Jap jap jaa.

Soitin tänään kampaamoon ja sain ajan huomiselle. Tuntematon suuruus käsittelee mun pään ja mua ahdistaa, kun en tiedä kuka se on. Toivottavasti ko. henkilöllä on Paljon Ideoita toivottoman tapauksen suhteen.

Väsyttää. Ja ÄRSYTTÄÄ. Mutta huomennapa on taas uudet mahdollisuudet munata itsensä, jei! Esimerkiksi eräällä vastaanotolla kaupungintalolla.

Yöllisen vuodatuksen voisi poistaakin, mutta olkoon nyt vielä. Olemassa. Heräilin kahdeksalta, vaan nousinko silloin? En :D Puoli tuntia piti lötkötellä sängyssä.

Päivän ohjelmalista kutistui tunnilla, mutta vasta loppupäästä. Tosin huonolla tuurilla sinne tuli vaan tunnin tauko ennen viimeistä puolituntista. Se ottaa jo kyllä sitten päähän.

Ensin olisi suunnistettava kumminkin byrokratian kiemuroihin, minkä jälkeen huoltamolle visiitti. Huomenna toinen, toivottavasti.

Soneran sim-kortti on haettu. Ilmottelen uutta numeroa vähitellen ihmisille. Ihan kiva numero onkin. Joopajoo.

Ekasta työpäivästä on selvitty. Oli ihan ok. Ahdistus Ei poistunut. Odottelen huomiseen.

Käytin erään lahjakortin paikkaan, josta tykkään kovasti. Hankkimani tuote täytti odotukset, täyttää jatkossakin, mutta ei parantanut fiiliksiä. Siis henkisesti, kuten yleensä on tapahtunut.

Samat syyt tympeytymiseen kuin ennenkin. Se, etten ole ottanut itseäni esimerkiksi viime syksynä niskasta ja hankkiutunut kouluun keväällä. Tai siis mennyt pääsykokeisiin. Töitä kyllä hain, niin että sen kannalta ei ole voinut tehdä paljon muuta. Tai no, aina voi lähettää cv:n joka puolelle...

Mistä päästään siihen, että mua VITUTTAA, kun eräs entinen mentori ei ota enää työasioissa yhteyttä kuten ennen, vaan silloin pelkästään kun tahtoo puhua kosmetiikkabisneksestä, jonka on vaimonsa kanssa aloittanut. Ei mua kiinnosta se. Ja siis hra itse ei voi puhelimessa tai sähköpostilla kertoa mistä on kyse, kohteen (kosmetiikka) kuulin yhteiseltä tutulta. Tämä henkilö suhtautui bisnekseen yhtä innottomasti kuin allekirjoittanut. Samaa hommaa kun kipporvaarat - ei mulle.

Serkku on kunnallisvaaliehdokkaana Helsingissä ja kyseli tukiryhmään. Lupasin mennä, vaikka mulla niistä hommista olekaan käsitystä. No. Ehkä mun ei tarvi olla se, joka ottaa isoimman vastuun tällä kertaa.

Näin töissä yhden semi-hottiksen. Miehen siis. Normaalisti olisin kuikuillut perään innokkaana, tänään totesin vaan, että tuskin on mahdollisuuksia. En ajattele sitä oikeastaan kenenkään kohdalla. Lähinnä mietin, että teen vaan ittestäni pellen, vaikka en tekiskään mitään. Hah.

Eilen sai taas parille vanhalle tutulle kertoa, että valmistumisen jälkeen oli 2 vuotta töitä ja sen jälkeen vaan vähentynyt. Että tuen varassa mennään. Ja en ole päässyt Akatemiaan tms. Hieman pistää... rasittamaan. Tänään kun olin lähdössä töistä, teki mieli heittää pilli seinään. Tai myydä se. Vittuakos sillä tekee, kun ei ole intoa mihinkään.

Väyväyväy. Jne.

Tosissaan korpeaa sekin, että kaveri joka sai yhden molempien hakeman viran, sai myös opiskelupaikan. Onhan molemmat kyllä ansaittuja hommia, mutta minkäs sitä kateellisuudelle voi. Muuta kun että nielee sen ja on hiljaa ja nysvää omia juttujaan.

Niin ja ne tanssitunnit. Haluaisin aikuisbalettiin verestämään muistoja, mutta onko siihen rahaa? No eipä ei. Ja kotoa en pyydä, kun just jouduin pyytämään avustusta opintolainan lyhennystä varten. Ja perjantaina menen lainaihmisen puheille, jos voitaisiin pienentää maksuerää. Hävettää jo valmiiksi.

En mä huomenna valita ihan näin paljoa.