Nestearska ajattelee

Klassinen baletti.

Tästä tuli ammattikin. And I own one just like this.

Lukeminen jatkuu edelleen.

I enjoy handicrafts.

Nordic walking on hienompi nimi :D

Jumbbailu.

Tätäkin (halvemmassa ja pystymuodossa vaan) saa harrastella edelleen.

Minkä ikäisiä noi tyypit on? 17-18-vuotiaita?? Voi jesus... Yksi niistä äsken pohti, mihin haluaisi lomalle. Ei Irlantiin tai sillain, mut Roomaan. Joo, Rooma olis kiva. Toinen kysyy, onko Rooma niinkun maa. Toinen pohtii, että ei, mut Italia on. Kai. Tai siis se on kai niinkun osavaltio. Joo, Italia olis ihana, kun se italialainen ruoka on niin ihanaa. Ja italialaiset pojat on ihania!

xD xD xD

Ot-ketjuun tästä jo puhuinkin, mutta naurattaa edelleen, joten jääköön tännekin arkistoon.

Veli tuli eilen junalla Hämeestä Helsinkiin. Samassa vaunussa oli pari pissistä, ikäluokkaa 14-16.v. Tytöillä oli digikamerat ja pohtivat siinä sitten pikselien määrää. Eka tytöistä toteaa, että hänellä ainakin on 512. Toiset kysyvät, että mistä tämä sen tietää. No kun siinä lukee, että 512 mb, niin se mb on niinkun megabikselit. Jatkopohdinnat johtavat seuraavaan: Jos siinä lukee että gb, niin se on niinkun gigabikseli, eli ainakin 1000 megabikseliä! Ihan sikana!

Mä haluun kans sellasen kameran.

***

Tein muhvinssei. Pistin taikinaan mariannerouhetta. Kämpässä on aika mukava tuoksu nyt :) Ja huomiselle ja ehkä jopa sunnuntaillekin hyväskää syömistä :P

Feispuukissa on kaikkia hienoja ryhmiä. Ajattelin erään eilisen keskustelun jälkeen perustaa sinne yhden uuden - tosin ajatus tuskin toteutuu. Ryhmä olisi sellaisille ihmisille, jotka ovat lapsuudessaan joutuneet syömään erästä kammottavaa vaaleanpunaista lääkettä. Mahtoiko olla penisilliiniä? En muista. Mutta PAHAA se oli. Nykyään esimerkiksi yskänlääkkeet ovat nautinnollisia siihen verrattuna. Tai mitkä lääkkeet vaan. Siitä vaaleanpunaisesta jäi TRAUMA.

Äitee heitti mut tänään töistä junalle ja toi eväät <3 Ruispalan välissä oli salaattia, kalkkunaleikkelettä, juustoa ja paistettu kananmuna - nam! Eväisiin kuului muutakin (esim. pietarilaisia nimikkokaramelleja), mutta leipä oli vaikuttavin osa.

Äiti myös kyseli mun kuulumisia. Tietää nämä työnhakemisjutut ja oli tietysti huolissaan. Kysyi esimerkiksi, että olenko masentunut. En mä kehdannut sanoa, miten paljon haastattelujen sivusuunmeno on harmittanut ja minkä verran olen muutenkin itkeskellyt viime aikoina. Raha-asioihin vastasin, että on mulla ja pärjään mä. Niinpä niin. En halua äidin huolehtivan enempää, kun tiedän miten paljon ahdistusta nuorimman veljen kouluhommat aiheuttaa.

Taisin töissä olla vähän kamala. Väsytti ja otti päähän se tila-asia. Varsinkin kun juttelin nykyisen paikan siivoojan kanssa, joka tiesi kertoa miten ne kunnan päätökset todellisuudessa on tehty. Jo viime vuoden puolella on päätetty, että meidän toiminta siirretään ala-asteelle ja että ne yläkerrankin huoneet vuokrataan sosiaali- tai sivistystoimen tyypeille, kun niillä tulossa joku remontti. Että suurin syy meidän häätöön on kyvyttömyys maksaa kyseisistä huoneista samaa vuokraa kuin kansalaisopisto tähän saakka.

Ja me ollaan koko kevät ajettu asiaamme. Että antakaa meidän nyt jäädä siihen, että lafkan toiminnalla säilyisi edes pieni mielekkyyden pohja. Ja kunnanhallitus on suuruudessaan aikaa sitten sopinut keskenään, miten tässä toimitaan ja vedättäneet meitä.

Parasta on tietysti se auditorio/konserttisali ja sen käyttö. Siellä on koko pitäjän ainoa "julkinen" flyygeli. Esimerkiksi ala-asteella johon olemme menossa, on vain 2-3 paskapianoa, jotka eivät pysy vireessä. No. Kunnan piti ostaa ko. flyygeli kansalaisopistolta ja esittivätkin näin toimittavan. Sain käsiini tänään kevään hallituspöytäkirjat ja kas, viimeisimmässä päätöstä oli käsitelty - mikä olikaan lopputulos? Päätöstä ei tehty jonkin "muutoksen" takia. Eli ei ne nyt sitten hankikaan sitä. Kai.

Pöytäkirjoissa ei kevään aikana ollut kertaakaan mainintaa koko meidän musiikkikoulusta ja tiloista jne. Mielenkiintoista.

Koko jutussa ei ole mitään järkeä. Tuskin mun selostuksen perusteella ulkopuolisille aukeaa sitä vähää mitä itse siitä tiedän, mutta se ei olekaan tarkoitus nyt. Ärsyttäääääääääääääääääääääääääääää vaan niin pirusti. Meidät pistetään sinne koululle johonkin kellarikerroksesta raivattaviin koppeihin, joissa akustiikka on luokkaa -100. RÄYH.

***

Niin että eka oppilas kun alkoi ämpyillä, että olisko tosi paha jos hän ei tuliskaan tekeen sitä tutkintoo... Sanoin että olisi, koska olen juuri hommannut sinne talon ulkopuoliset lautakuntaihmiset ja että tollasista pitäisi tietää Ajoissa. Njoo. Koitin vähän tasotella tiukkaa linjaani lopputunnin aikana. Muillekin töksäyttelin vähän. Toivottavasti eivät saaneet traumoja.

Oman työn mielekkyys on kyllä välillä haastava juttu.

Nii-in. Ei tullut ajatuksista sen selkeämpiä, vaikka muutaman tunnin nukuin. Mä taidan mennä lyhennysleikkaukseen. Kuka tahtoo poistettavat sentit?

***

Työasiaa. Kunta oli päättänyt, että meidän musakoulu Saa jäädä siihen, missä nyt toimitaan. Mutta: tilanne oli mystisesti muuttunut ja kas, meidät häädetään johonkin vtun ala-asteelle. Kiitos näkemiin sille työpaikalle.

Niinpä niin. Eräs miespuolinen kaveri tuossa taasen loihe lausuman, jonka olen kuullut ennenkin. Että mikä siinä on niin vaikeaa, vai olenko vaan liian kranttu.

Kyseessä ovat tietenkin miehet. Mulla ei sellaista ole. Käskin kaverin määritellä sanat "liian kranttu". Sanoi vaan, että no mitä vaatimuksia mulla on ja millainen mies ei saa olla jne.

Mun Suuria Vaatimuksia ovat:
- pituus (178 vähintään), koska mä olen pitkä (177,5)
- fiksuus (sosiaalisesti ja mielellään jotain koulua käytynä), koska silloin yleensä ymmärtää mun halun opiskella lisää
- ...musikaalisuus? Tää nyt on ehkä itsestäänselvä juttu, mutta oon valmis tinkimään.

Ekana (ja ainoana noista Vaatimuksista) kaveri tarttui tuohon pituus-asiaan. Että mikä siinä on niin kamalaa, jos mies on mua lyhyempi? En minä tiedä. Se tunne vaan, että mä olen isompi. Nooooh. Seurasi kysymys, että mitäs jos se tyyppi on vaikka 175 ja muuten tosi fiksu ja kiva ja kaikkea muutakin. Vastasin, että kyllä siinä nyt on aina jotain muutakin pielessä kuin pituus. En mä Niin pinnallinen ole, vaikka täällä siitäkin on keskusteltu.

Ja bonuksena: on mulla ollut lyhyempi mies ja samanpituinenkin. Olen myös yrittänyt ihastua ihan muihin kuin kouluakäyneisiin / muusikkoihin. Eikä ne jutut ole kaatuneet Mun aloitteesta.

Valivalisäälisäälilässynlässynlää.

Olen mä menneenä talvena ihastunutkin välillä, mutta ne on olleet varattuja tai muuten mahdottomia miekkosia. Tai sitten on ollut vaan niin könkkö olo omasta kropasta, ettei ole huvittanut mennä tyrkylle.

Katsotaan, josko tämä tästä taas menisi johonkin toiseen suuntaan. Tämä pohdiskelu siis.

Get a grip, vumään.

Kohta muuten varmaan sataa vettä tuolla pihan puolella.

Niin että tuo facebook, ihmeiden sivusto. Löytyi eräs tuttava, miekkonen joka välillä kinunnut kaffelle tai johonkin. Ja eräällä toisella foorumilla on seuran perään muutenkin. Noooooooh. Setähän on siis naimisissa. Ihan hyvä, ettei koskaan ole nähty.

Vastaa oman nimesi alkukirjaimella. *Toim.huom. Tämä on kopioitu Tuonikselta*

Olen: Eeva

Haluan: Enemmän

Minulla on: Eilistä makaronia

Vihaan: Elottomuutta

Pelkään: Eristäytymistä

Kuuntelen: Erilaisia ääniä

Pohdin: Estoja ja estottomuutta

Rakastan: Ensimmäistä kosketusta

Minuun koskee: Edelleen kitalaen vasempaan puoleen

Minä en ole: Edustavimmasta päästä juuri nyt

Laulan: Ehkä, jos oikein intoudun

Itken: Enemmän kuin pari vuotta sitten

En ole aina: Ensimmäisenä jonossa

Eläin: EssimessiK <3

***

Tää OLI vaikeaa. Täydentyy myöhemmin :D