Nestearska ajattelee

Luulin aamulla meneväni sopimaan työn aikatauluista, mutta tilaisuus olikin työhaastattelu. Ei sitten ollut cv, todistukset tai yhtään oikeastaan mikään mukana. Varsinkaan ne 10 vuoden takaiset saksan taidot.

Kattellaan.

Joku stressipeikko pari vuotta sitten lykkäs ekan kerran huuleen pienen rakkulan ja kroppaan kuumetta. Sen jälkeen härppes on poksahtanut paikalle ehkä pari kertaa vuodessa, millon missäkin yhteydessä. Eli ei esimerkiksi välttämättä stressin takia tai hormonikierrosta johtuen. Edellisestä kerrasta oli taas pitkä aika, mutta kas - toissapäivänähän se sitten ilmaantui taas. Tököttiä on laitettu, mutta kestää se silti aikansa hävitä. Ärsyttää, inhottaa, ällöttää.

Hellapoliisin sivuilla on hirveästi reseptejä ja tää on niistä toinen, jota olen testannut. Tosin sovelsin jonkin verran, kun kaapissa ei taaskaan ollut ihan just täysin samoja kaikkia aineita. Alkuperäinen resepti löytyy sivustolta Marja-rahkatortun nimellä. Tässä on se mun sovellettu versio.

Pohja:

150 margariinia
1 dl sokeria
1 kananmuna
1,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl grahamjauhoja
2 tl leivinjauhetta

* Vaahdota rasva ja sokeri.
* Lisää muna joukkoon & sekoita.
* Sekoita kuivat aineet erikseen ja lisää taikinan joukkoon.
* Sotkettuasi taikinan tasaiseksi lätki taikina n. 24 cm halkaisijaltaan olevan piirakkavuoan pohjalle ja tasoita siten, että reunoillakin on vähän taikinaa. Taikina on sen verran tahmaista, että kannattaa ripotella jauhoja pinnalle ja sitten taputella käsin. (Lisäilin välillä vähän jauhoa, kun meinas silti tarttua sormiin.)
* Paista 200 asteessa n. 10 minuuttia uunin alimmalla tasolla.

Täyte:

3-4 dl marjoja
(Jos käytät pakastettuja & sulatettuja marjoja, sekoita ennen levittämistä marjojen joukkoon reilu rkl perunajauhoja)

100 g rasvatonta rahkaa
2 tl vaniljasokeria
1 dl kermaa
0,75 dl sokeria
1 kananmuna

* Levitä marjat esipaistetun pohjan päälle. (Mulla se pohja kohosi älyttömästi, täytti melkein koko vuoan -> taputtelin lusikalla keskeltä litteämmäksi.)
* Sekoita muut täytteen aineet keskenään ja kaada marjojen päälle tasaisesti.
* Paista 200 asteessa ensin vaikka vartti alimmalla tasolla, sitten toinen vartti keskitasolla.

Muita huomioita:

* Veikkaan, että leivinjauhetta voisi laittaa vähän vähemmänkin.
* Todennäköisesti piirakkaa täytteineen voi paistaa suoraan siinä keskitasollakin. Alkuperäinen ohje ei mainitse tasosta siinä vaiheessa mitään, mutta se pohja kärähtää korpuksi, jos vaan alhaalla paisteleepi. (Joillekin toi oli ehkä itsestäänselvyys, mutta mulle ei :D)
* Maistui hetken jäähtyneenä tosi hyvältä, vähän enemmän jäähtyneenä todennäköisesti vielä paremmalta :P Täytyy joskus sitten rikkaana hetkenä hommata alkuperäiset aineet ja kokeilla muillakin marjoilla.

Tiedossa on synkistelyä niin rahan kuin ihmistenkin takia, joidenkin päivien ajan. Täytyy koittaa pitää sanat kurissa.

Puoli yhdentoista maissa tultiin perille ja ihasteltiin paikkoja. Klo 11 oli lounas, ihanan mausteista tomaattisoppaa (seassa oli myös vähän pastaa) ja tuoretta leipää. Kahvit/teet ja suklaaleivonnaista jälkkäriksi.

Kokoustettiin eri muodoissa n. kahdestatoista kolmeen. Puna- ja valkoviiniä oli tarjolla sen jälkeen, myös sitä suklaaleivonnaista ja marjapiirakkaa. Jälkimmäistä piti maistaa, mutta onnistuin heittämään sen ulkona maahan. Pienellä risulla ja hiekalla koristeltuna kyseinen tuotos ei vaikuttanut enää ihan Niin hyvältä :D

Kolmesta viiteen kaikkien yhteistä palaveria ja jutustelua. Lisää viiniä paitsi mulle, koska oli väsymyksestä valmiina pöhnä.

Puoli kuuden maissa päivällinen: uunivihanneksia ja juureksia (mm. violettia kukkakaalia!), vihersalaattia, muusia (löysempää kuin itse teen, mutta Hy-Vää), puolukkahilloa (aika "sileää" tämäkin) ja mikä ehdottomasti hienointa -> metso-korvasieni-muhennoksen tyyppistä ratkaisua! Meille ei kerrottu etukäteen, mitä lihaa syömme, ja mitä muuta seassa mahdollisesti on. Korvasienet tunsi aika helposti, pienistä palasista huolimatta mutkat näki kyllä. Liha oli saman oloista kuin hirvi tai poro, niin väriltään kuin maultaankin. Tosin mä en ole mikään lintuekspertti, eli ehkä siellä sitten oli joku linnulle tyypillinen aromi, kuten joku sanoi... Joka tapauksessa, kun lihan alkuperä vinkkien jälkeen paljastui (Sodankylän tienoilta kotoisin, kuten sienetkin), tuntui ehkä vielä vähän hienommalta koko ruokailu :)

Opin myös sen, että metsoja saa ampua hyvin lyhyen aikaa. Kymmenestä päivästä syksyisin puhuivat. En tarkistanut mistään, mutta kaipa se sinne suuntaan on. Viime vuoden lintuja siis syötiin.

Aika pian veljen silmiä operoidaan. Kaipa tuo hyvin menee, mutta jännitän kyllä vähän silti :)

Alkopa justiinsa illalla aivan saakelisti ahistaa töiden alku. Kyllä se lähtee rullaamaan ihan nätisti, kunhan aikataulut saa sovittua. Mutta kun siinä on niin helvetillinen homma välillä. Tarttee opetella vähän jämäkämmäksi eikä suostua joka ininään. Ihan kaikella kunnioituksella maksavia asiakkaita kohtaan kylläkin.

Ja sitte ahistaa se kämppäjuttu. Meni asiat töiden kanssa miten meni, tää lukuvuosi on viimenen tässä asunnossa. Kolmekymppiset juhlitaan sitten jossain ihan muualla. Ei se ihan hirveästi kai haittaa, mutta on tässä ollut ihan kohtalaisen hyvä olla.

Mulla ei varmaan o varaa mihinkään siedettävään luukkuun Helsingissä. Siis yksinäni. äh.

Mut eilinen pannari oli vielä hyvää, söin loput. Pojat otti eilen lisääkin, eli kai se niidenkin mielestä oli ok.

Hiipivä vitutus, piilotettu aggressio. Näin viime yönä hämmentävän unen ja nyt se häiritsee. Tulee lauottua ihan turhia kommentteja. Tarttee tehä jotain asialle.

Eilen tultiin kissan kanssa melkein puolentoista viikon porukoilla-oleskelun jälkeen kotiin. Kuuma oli, ulkona ja sisällä. Tänään sama homma. On mulla jossain pöytätuuletin, mutta ei siitä ihan hirveästi ole hyötyä. Vois kai sen silti huomenna kaivaa esiin :P

Tavallaan oli hyvä mieli, kun heinäkuussa päätin asua Helsingissä vielä ainakin vuoden. Tänään sitten puistoillessa ehkä mun läheisin ystäväni sanoi jotain, mikä pisti miettimään. Kyseinen henkilö aloittelee nyt toista asuinvuottaan samassa rapussa ja samalla vuokranantajalla kuin me. Onhan nämä aika kalliita pienituloiselle ja opiskelijalle, mutta suhteutettuna sijaintiin Helsingissä ok. Tämä ihminen siis totesi, että täytyy ensi keväänä ruveta etsimään uutta kämppää. Halvempaa. Vähän niinkuin tulevaisuuden ennakointina, kun ei saa enää opintotukea. Onhan se vähän outoa, jos ite edelleen asun tässä ja ei olekaan iltateekaveria tossa ihan lähellä. Tuskin se Helsingistä pois muuttaa vielä, mutta kuitenkin...

Rovaniemen paikkaa pohtiessa ajattelin kyllä, että jos mä tästä kämpästä muutan pois, veljelle tulee asunto-ongelma. Että sillä ei ole varaa yksin asua isohkoa kaksiota, eikä varmaan haluakaan. Ja tuskin hirveetä hinkua ottaa asuinkaveriksi ihan complete strangeriakaan. Nyt sitten ystävän toteamuksen jälkeen aloin miettiä, että niin - veljen pitäisi valmistua ensi keväänä. Viimeistään kai jouluna 2010. Sen verran tiedän mahdollisista tulevaisuudensuunnitelmista, että tähän kaupunkiin ei vissiin ole jäämässä. Eli sitten on meikäläisen asuminen taas tapetilla. Ystävä heitti naurun säestämänä ehdotuksen yhteisestä kämpästä, että olisi tarkat rajat = kummallakin oma huone. Mä totesin vaan, että keittiön suhteen tulis kumminkin tappelua. Ja muun sisustamisen. Enkä mä halua koko aikaa olla kuitenkaan tekemisissä. Ihan senkin takia, että olen jokseenkin kateellinen siitä opiskelupaikasta, joka tällä ihmisellä on. Ja johon olen itse jokseenkin aina halunnut. Mutta en ole päässyt. Paras keino tähän mennessä käsitellä asiaa on ollut kärsivällisyys ja mahdollisuus olla myös omassa rauhassa.

Ulkona näkyy kuu kirkkaana. Viikolla (tai ehkä oli viime viikonloppuna) näkyi täysikuu äidin ja iskän tykönä illalla ikkunasta, keltaisena. Ei hailakkana niinkuin nyt, vaan kertakaikkiaan keltaisena. Ja edelleen näkyy toi sama tähti-tahi-planeetta-tms. joka näkyi jo pari viikkoa sitten. Muita tähtiä ei näy, mutta tuo yksi näkyy.

Ja huomenna tulee isoveli kaverinsa kanssa illalla yökylään. Veljellä on silmälaaaaaserointia luvassa Tallinnassa, tiistaiaamuna lähtevät aikaisin. Äiti oli vähän kauhuissaan, mutta veli oli saanut ko. paikan palveluja käyttäneeltä kaveriltaan hyvää palautetta toiminnasta ja on nyt ilmeisen päättäväisesti menossa. Kuulemma leikkauksen jälkeisenä päivänä on heti tarkastus. Se veljen kaveri on ainakin 15 senttiä veljeä lyhyempi ja nauroi, että on lähdössä reissuun sokeainkepiksi :D

Kaupan valmiit pakasteminikevätkääryleet on edelleen hyviä. Tähän päätän päivän ulinat.

Viime kesänä haaveilin semmoisesta kotimaa-kiertueesta. Halusin käydä Kuopiossa ja kaikenlaisissa muissa paikoissa. Vaan eipä ollut rahaa. No tämän vuoden keväällä ihan oikiasti suunnittelin reissua, kattelin karttaa ja laskin kustannuksia ja vertailin. Ja totesin, että ei varmaankaan ole rahaa. Toissapäivänä lukioaikainen tuttu kirjoitti statukseensa fb:ssa, että on menossa juurikin niille seuduille, joille olisin tahtonut mennä. Blaah. Mutta onneksi jotkut pääsee reissuihin :)

Hirmuisen moni tuttu on käynyt parin vuoden sisään New Yorkissa. Tai jossain päin Italiaa. Tai ylipäätään reissannut. Ehkä minäkin sitten eläkkeellä. Säästän sukanvarteen niin saatanasti seuraavat vuosikymmenet. Paitsi että ne rahat menee opintolainan maksamiseen.

No, aina pääsee vähintään mökille :)

"Miten voi keskellä kesää saada kuumeen?" kysyi kaveri, kun pistin viestiä ja marisin, että toista päivää on lämpöä. Niinpä. Mahakin vissiin sekasin. Aika ihanaa.