Nestearska ajattelee

Minäpä olin tiistaina illalla epätreffeillä. Ne on sellaiset melkein treffit, mutta kuitenkin sitten tavallaan ihan tavallisen kaltainen tapaaminen. Ilmassa on kiinnostusta, joka on jossain vaiheessa todettu molemminpuoliseksi, mutta johtuen välimatkoista ja ehkä vähän muustakin, mitään ei ole. Ja tuskin edes tulee.

Nämä nyt oli kolmannet vuoden sisällä. Ja saman tyypin kera istuttiin. Ehdin treenien jälkeen käydä kotona ja puoli yhdentoista kieppeillä nähtiin. Kahdelta olin kotona, eli yöllä hyvinkin. Herrasmies saattoi kotirapun ovelle saakka. No hugs or anything, koska ei sellaiset kuulu epätreffeihin.

Oli ki-vaa. Juttua riitti, eikä tarvinut ihan kaikkea juomista & syömistä maksaa itse :P (Vaikka itse olinkin vongannut, että nähdään.) Vuorokausi epätreffeistä (tai niiden alkamisesta oikeastaan) vaihdettiin pari viestiä, kiitin seurasta jne. Positiivista palautetta tuli.

***

Suomalaisen ale alkaa tänään. Pakko siellä on mennä käymään, vaikka ei saisi.

Obelix lauloi joskus hispanialaisten tms. kanssa, etttä ayayayyyy, äitini miksi minut teit. Vähän tekis ny mieli kysyä samaa. Siis just nyt kun ottaa päähän. Ei mikään tietty asia, vaan ihan oikeestaan kaikki. Tulin junalla töistä, bussilla tohon lähelle ja kävellen pysäkiltä kotiin. Yheksältä illalla on jo Pimeetä ja siinä vaiheessa itekseen möhköillessä alkaa tosi helposti ärsyttää. (Ja kisu on viikonlopun hoidossa muualla, kun on itellä menoa. Tää yö pitää kuitenki nukkua itekseen. Outoa.)

Yhdellä veljellä on virityksiä millon kenenkin mimmin kanssa, rokkimiehiä nääs. Toinen veli seurustelee tiiviisti. Kolmannella on omat säätönsä. Mulla ei o mitään. Viuviu. Bussissa istuessa oli niin rumaläskipaska olo, että ei huvittas lähteä kotoa enää ollenkaan pois. En nyt ihan yhtä lihava ole kuin se muumin näköinen mies tänään ratikassa, mutta tarpeeksi vastenmielinen omasta mielestäni.

Jos vielä snadisti säälisi itseään, sitten voi lopettaa hetkeksi. Talous on vähän paremmassa jamassa nyt, mutta ahistaa tää asumisjuttu silti. Ensi toukokuun jälkeen pitäisi tästä kämpästä lähteä. Ei todellakaan kiinnosta etsiä kämppistä. En jaksa kattella vierasta ihmistä sotkemassa mun keittiötä ja eteistä ja kylppäriä, sotken ne mielummin ite. On tullut selailtua netissä asuntoja sieltä sun täältä, vaikka ei tää syksyn alku ole kovin fiksu aika siihen (opiskelijat liikkeellä vielä jne.). Jo-ka ta-pa-uk-ses-sa, Helsingissä mulla ei ole varaa varmaan muuttaa yksin edes koirankoppiin Tapanilaan. Tai mihinkään. Ei siellä toisessakaan kaupungissa ollut paljon edullisempaa. No joo. Kevääseen on vielä aikaa.

Bussissa joku haisi vanhalta viinalta. Hyi saatana.

Huomenna työt, sen jälkeen kiireellä asemalle ja junalla Tampereelle. Sieltä kaverin mökille su asti. Lauantaina on soittokeikka jossain 6-kymppisillä, Järnefelt meets Paula Koivuniemi (eksoottista). Siitä saa rahaa onneksi. Kiva päästä mökkimaisemiinkin, vaikka ei sukupaikka olekaan. Saa nähdä osaako siellä olla rennosti.

Ajattelin, että voisi poistaa itsensä täältä, kun ei jaksa enää keskusteluihin "osallistua" (niinkun mulla nyt olis ollu koskaan siellä sanottavaa). Tai lähteä mihinkään miitteihin tms. Ensin ei ollut rahaa ja nyt ei ees huvita viuna... Tyhmää. Puuttuu varmaan joku rellestysgeeni. Jään mielummin kotiin neulomaan. Hohhoh. Kissa on jo, keinutuoli puuttuu.

Morjens.

Vedä vittuun se sun autos saatana! En varmana tu sun autos kyytiin! Nää on kaikki niitä huorra-ambulansseja, saatanan henkilöautot. Sillä on saatu ne huorrat ja sillä ne pysyy. En varmaan tule sun auton kyytiin vaikka maksaisit perkele! Se ois sama ku mä tekisin itsemurhan.

Jos sulla paskakasalla o muuta tarjottavaa ku autokyytiä nii painu helvettiin, saatanan tuhkamuna. Voit viedä sen viiden sentin kikkelinjatkees muualle. Ei sulta tuu ees siemensyöksyä, et pysty edes lapsia tekeen, saatanan tuhkamuna. Saatanan paskakasa. Perkeleen maisteri!

***

Asialla oli vanhempi miekkonen mahoineen. Ei kovin epäsiististi pukeutunut edes, mitä nyt tämmöisellä kelillä oli vielä paljaissa jaloissa sandaalit. Eikä se tainnut edes kovasti haista, tosin pysyin reilun välimatkan päässä. Oli vissiin jotain syvempää noita henkilöautoja kohtaan papalla... Ja juttuahan riitti siis sen vajaat kymmenen minuuttia tauotta, jonka vietimme samalla pysäkillä Oulunkylässä tänään. Onneksi se meni eri bussin kyytiin.

Vähän kyllä huvitti.

Laitetaan nyt tännekin muistiin. Alunperin ohjeenani oli tämä: http://www.hellapoliisi.fi/jauheliharuoat/tulinen-jauheliha-papumuhennos.php
mutta kuten yleensä, tuli muunneltua omien ainesten mukaan...

400 g jauhelihaa
1 sipuli silppuna
1 paprika kuutioina
1-2 isoa valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 pyöreä (arvioisin että pienehkö) kesäkurpitsa kuutioina
* mustapippuria
* yrttisuolaa
* chilijauhetta
* cayennepippuria (no jauhettuna tääkin)
* paprikajauhetta
n.2 kourallista keitettyjä härkäpapuja
1 keskikokoinen porkkana raastettuna
0,5-1 tetrallinen tomaattimurskaa
1 dl ruokakermaa (ei kyl ihan pakko oo)
juustoraastetta
öljyä paistamiseen

- Öljyä semmoiselle korkealaitaiselle pannulle (iso kasari, ehkä?) ja jauheliha paistukoot. Sen seuraksi pieneksi silputtu sipuli, paprika ja puristetut/hienonnetut valkosipulinkynnet. Saavat ihan hetkisen hautuilla.

- Kesäkurpitsa kokee yksinäisyyttä ja löytää tiensä pannulle myös. Sekoittele ja anna taas levätä mukavassa lämmössä hetki. (Mulla oli levy melkein koko ajan 3-4 asteikolla 1-6.)

- Seuraavaksi maustetaan. Eli kaikki tähdellä merkityt lisätään pannulle ja sekoitetaan taas. Kaikkia paitsi paprikajauhetta laitoin ehkä teelusikallisen, tuskin ainakaan enempää. Paprikajauhetta aika reilusti. Mausteiseen olotilaan päätynyt sötkötys saa hetken hengähdyksen...

- ...kunnes haluamme lisätä ennakkoon keitetyt härkäpavut sekaan. Myös porkkanaraasteen voi käännellä joukkoon, lopuksi tomaattimurskankin. Anna hautua (levy 1-2) sen aikaa, että keität sötkötyksen kaveriksi makaronia. Puolivälissä roonien keittymistä voit lorauttaa ruokakerman soosimuhennoksen sekaan, pehmentää mukavasti makuja.

Tarjoilu- ja muita huomioita (tässä kerrotaan se juustoraasteen käyttö, toim.huom.):

- En halunnut laittaa juustoa venymään ja vanumaan sötkötyksen sekaan, joten laitoin syvälle lautaselle ensin makaroneja, sitten kerroksen juustoraastetta ja lopuksi kauhoin soosia siihen. Suli mukavasti ja maistui hyvältä.

- Sötkötystä voisi varmaan syödä semmoisenaankin, makaroni (tai peruna tms.) ei ole pakollinen lisäke. Sen verran täyttävää tuo on. Ja ajattelin tehdä kokonaan kasvisversionkin tässä joku päivä, laittaa jauhelihan sijasta kukkakaalia ja parsakaalia. Noin niinkön esimerkiksi.

p.s.
Tuli hauskasti värikästä ruokaa :)

Superfiksua kaahata ensin kortti kerrasta pois ja sitten autoilla vähän lisää. Ihmisillä on todistettavasti uhmaikä aina. Onneks ei tartte pelätä jäävänsä alle, kun ei asuta samassa kaupungissa.

Piggeldy und Frederik - Das Schaf

http://www.youtube.com/watch?v=ba_XFJmsxzg&feature=rec-HM-fresh+div

Hillitöntä :D

Löin käsivarren ovenkahvan päähän ja nyt siinä on sormenpään kokonen alue turvonnut. Valivali. Kyl se ohi menee.

Melkein olin jo tossa hyvällä tuulella muutaman tunnin. Vaan tulipas äsken viesti, että kaveri päätti lähteä huomenna porukoilleen ja tulee sunnuntaina takas. Että äitinsä kanssa joka päivä lenkille ja vadelmaan jne. Kun yksinäisyys kuulemma ärsyttää liikaa. En tiiä johtuko toi nyt sitte siitä osittain, kun en halunnu tänään lähtee sateessa kävelylle. No joka tapauksessa, tuo oli luvannut lähteä mun kanssa lauantaina jumppaamaan. Kisahallilla on friskissvettiksen syksyn starttipäivä ja monta tuntia ilmasia jumbbia. Kai mä menen nyt sit itekseni. Ottaa vaan päähän, kun just eilen tosta puhuttiin ja sekin oli ihan innoissaan lähdössä. Tai sitte feikkas hyvin.

I-han sa-ma.

Viuväy.

Aina vaan paranee. Mut kyl tää tästä.

Maistelut oli oikein jees, se on pakko mainita aluksi, ettei tuu väärinkäsityksiä :P

Mutta tuota joo. Vissiin menossa superulinapäivät mulla, kun pitää kaikesta kitistä. Tai itsesäälimisviikot.

Raivostuttaa.

On alkanu aika moni juttu kyllästyttää. Ja moni tavara on alkanut hajota (mm. parempi puhelin, dvd-kone, parit kaukosäätimet, tietokone tökkii ja hidastelee...). Muiden ihmisten onni ärsyttää, koska olen niille kateellinen.

Tämän lukuvuoden teema on kärsivällisyys.