Tarvisin jonkun, joka sanoisi, mitä mun kuuluu ajatella, ja joka kertoisi, että mitä se yksi ajattelee.
Koska minä en tiiä. On mulla epäilykseni ja todennäköisesti olen ihan oikeassa. Mutta en nyt kirjota niitä tähän, jos vaikka eivät sen ansiosta pitäisikään paikkaansa.
Äh. Ärrrrsyttää.
Oli sitten eräänlaiset epätreffit. Noin kahden ja puolen vuoden tauon jälkeen ihan jees. Tämän jälkeen onkin sopivaa mennä kynttilämessuun soittamaan.
Meillä oli tänään konsertti Vanhalla ylioppilastalolla. Oli jopa yleisöäkin! Jaoin pukuhuoneen Maria Gasolinan kanssa (on kuvatodistekin asiasta). Tosin mä olin siellä vaan eri päivänä. Ko. pukkarin kylppärissä/vessassa haisi Kuolema.
Tein rapsakkaa omenajuttua uunissa. Kuorin ja siivutin neljä kotimaista omenaa, pistin kerroksittain vuokaan. Sokeria ja kanelia aina kerroksen päälle. Margariinia sulana, sokeria, kaurahiutaleita, ihan pikkusen jauhoja sotkuksi ja omenoiden päälle. Muhi uunissa sopivasti, niin että omenista tuli melkein hilloa. Päällys oli rrrrrapeaa. Vaniljajäätelön kanssa hy-vää.
Tosi fiksua vetää tähän aikaan illasta tommosta settiä, kun aamulla maha on pokspam & turvonnut, ja pitäs mahtua iltapukuun sitten illemmalla. Hohhoi.
Huomaan kyllä jokseenkin kaikesta, että on pinna kireellä itellä. Kaik-ki ärsyttää. Meinasin tähän avautua ja ulista, mut en jaksa. En Jak-sa.
Jos vaikka vahais sääret.
Kuuluuko johonkin murteeseen ihan tosissaan sanoa minästä että miä? Se kuulostaa mun korvaan tyhmältä. Mie on ihan kiva. Ja minä. Ja mä. Mutta että miä. Sitä murretta en kyllä aio opetella.
I'm special. Stop-eating-the-paste-special.
Joo, katoin gilmorea tänäänKin ja eilenKin. Ja aion kattoa huomennaKin.
***
Siitä mukava juttu olla nainen ja vieläpä juuri minä yksilöityneenä. Ei oo eka kerta, kun ennen marjanpoimintaa tulee flunssa. Kolmatta päivää nuha, yskä yrittää olla mutta ei kuitenkaan ole, kuumetta oli vajaan vuorokauden verran. Ja mukavasti viikonloppuun ajoittuu tämä tauteilu, jolloin ei tarvi lähteä yhtään mihinkään, esimerkiksi kaverin synttäreille. Ihan jo siitäkin syystä, ettei vaan ole potkua olemuksessa. Olin suunnitellut lauantaille muutakin, kirpparikierrosta nimittäin. (Ja oli kyllä muitaki suunnitelmia.) Valtterille en ainakaan lähde, siellä loppuu happi terveenäkin. Enkä varmaan mee muuallekaan. Möllötän kotona.
Tekemistä on kyllä. Tikku-ukot pitäisi saattaa vartalolliseen tilaan ja vaatettaa. Ja sen viime vuoden talviseppeleen vois liimailla lopultakin kasaan. Ja vois vaikka Neuloa. (Ärsyttää aina, kun kaveri hokee kutovansa ja kuinka hänen mummunsa tai joku on opettanut käsitöitä ja puhuu kutomisesta. Siinähän puhuu. Mulle on opetettu KOULUSSA, että neulominen on sitä puikoilla soheltamista langan kanssa ja että mattoja jne. kudotaan, esimerkiksi mattopuilla. Tai yleensä justiinsa niillä. Ja TIEDÄN, että on ihmisiä jotka puhuu erilailla ylipäätään kuin minä. Mutta vois se kaveri lopettaa hokemisen, kun minäkään en sille hoe. Täällä vaan avaudun.) (Ja mitä hokemiseen tulee, niin sen mielestä naisetkin käy parturissa. ARGH. Ei naisilla o partaa. Naiset käy kampaajalla. Piste.)
Ei mulla ny muuta.
Tuttava on jäämässä keväällä äitiyslomalle ja tarvitsee sijaista taholle X. Taho ei ole ihan lähellä ja siellä olisi 2 päivää viikossa, eli pitäisi olla yötä sitten paikanpäällä. Vai paikan päällä? ......Kuuuuuuuitenkin. Sanoin, että loppukeväästä en pysty sitä hommaa tekemään, kun on nykyiset työt ja haluan ehtiä ne. No mites syksy? Periaatteessa joo. Mutta Kun. En halua jättää kissaa kahdeksi päiväksi viikossa tänne yksin. Enkä oikein innostu siitäkään, että joudun kinuamaan jonkun kaverin säännöllisesti kissaa ruokkimaan ja sen kanssa olemaan.
Tänään olis ehkä pikkupakko vastata ko. tuttavan postiin. Sekin vielä vaikeuttaa ratkaisun tekemistä, että jos lupaan ottaa syksyksi sen kahden päivän jutun, niin en voi oikein ottaa sitten mitään useamman päivän duunia vastaan, Mikäli sellaisen sattuisin saamaan. (Todennäköisyys sellaisen työn löytymiseen Ja saamiseen on aika pieni, mutta aina voi toivoa.)
Että olis vähän niinku pulma ja tilanne, eli tilmapulanne.
Pää jumittaa. Tai siis ajatukset. Ja niska ja hartiat toki, mutta ne eivät ole pää. Ne vaan avustavat sitä liikkumisessa.
Jouluun on nyt vajaat 2 kuukautta ja mulla alkaa hommat kasaantua. Pitää tän viikon aikana hoitaa mainokset yhdelle taholle, tai ainakin ne kirjelmät. Pari konserttia pitää suunnitella ja yksi infotilaisuus. Tänä viikonloppuna pitää (tai saa) leikkiä sukulais(t)en seuralaista ja sunnuntaina mennä messuille (no tää on kyllä oikeastikin kiva juttu) ja Alleilla (tämäKin). Muita hommia sitten myöhemmin. Ja turha noita nyt on listata, kun ei ne sillä muutu. Ja aina on ihmisiä, joilla on paljon enemmänkin tekemistä, eikä ne edes valita siitä.
Huomenna puoli yhdeksältä meen ite tunnille, pitkästä aikaa. Se on jokseenkin jännittävää. Täytyy tänään vielä treenata Urakalla. Viikon päästä on sitten koitos. Alkaa kämmenet hiota sitä ajatellessa.
Vaan nytpä lähden veljen kanssa isänpäivälahjusta pohtimaan tuonne kaupoille. Se on mukava homma :)
Kirjoittaako täällä kohta kukaan muu näitä julkisia "päiväkirjojaan", kuin eräät poliitikot tahi nuo toiset, hattupäiset...?
Vaikka ei sillä mulle ole kyllä väliä. Koska TÄNÄÄN minä ostin uuden latausjohdokkeen Pentti-Oskaria varten (mun läppäri siis). Aim in lööv. Tää lataa, oli johdon asento mikä vaan!
...mikä valitettavasti tarkoittaa sitä, että on pakko pusata huomiseksi ne pari kirjallista tehtävää. Osan kyllä pohjustin junassa käsinkirjoittamalla. Eli homma on half done. Pitäs enää lopullisesti ryhtyä.
Ryhryh.
Huomasin toissapäivänä, että meidän rapun narkkikämppä on tyhjennetty. Ne on siis lopultakin saatu häädettyä.Toivottavasti seuraavat asukkaat on edes vähän siedettävämpiä. Remonttijampat laittavat tällä hetkelläkin koko huushollia uuteen uskoon.
