Nestearska ajattelee

Treenaus sujuu <- ihan hyvä tässä vaiheessa, kun aikaa on reilu viikko.

Iltapuku ja kengät -> check.

Sade ei sit haittaa, mutta ei mielellään ukkosta just sillon kun mä soitan, okei?

Tulin porukoille vähän talovahdiksi ja muurahaisia murhaamaan (eilen keittiössä kymmeniä - ekat kymmenykset litistin käsin sekä jaloin, loput MINÄ MYRKYTIN!!!). Tänään olis illalla feeliks tsengeriä ja semmosta kaupungilla, mutta taidan pysyä täällä. Täytyy säästää pennoset tiistaille (yllathuuus, balettia ;)).

Heinäkuun loppupuolella on oma konsertti edessä. Ohjelmaa suunnitellessa mietin, että haluaisin siihen selkeän teeman tai ainakin jonkun selkärangan. Tällä hetkellä näyttäis siltä, että hommaan punotaan kaksikin lankaa. On vaan niin hiton vaikeeta karsia, kun on paljon hienoa soitettavaa olemassa. Vaan eiköhän siitä hyvä tuu :) Jos vaikka yleisöäkin eksyisi paikalle... Ja muitakin kun sukulaisia xD Niin ja ne langat on todennäköisesti ilma & ranskalaisuus. EHKÄ.

Oon nyt päivän ratoksi kattellu mtv:n Plain Jane -ohjelmaa. Samalla kaavallahan se aina menee, ne tyypit aina tykkää toisistaan jne. Siinä ei varmaan sit ees näytetä niitä, jotka menee mönkään... :P Mutta miks niille tytöille pistetään aina samanlaiset korot jalkaan? Eri värityksellä, mutta kuitenkin. Noilla on varmaan joku sponssidiili johonkin :D Jos Suomessa olis tämmönen ohjelma, mä voisin mennä siihen. Tosin ei oo nyt just semmosta ihastusta, jonka vois pyytää ulos tossa.

*** Oho! Nyt toi Eddie sanoi, että ei vielä kiitos :O ***

Vaan mitä vaatetukseen tulee, siihen mä saankin opastusta For Real! Kaverit antoi 3kymppislahjaksi Oma tyyli- & shoppailukonsultaatio-setin. Sovittiin kyseisen yrityksen kanssa elokuun alkuun sessio, vähän jännittää jo. Tyttöjen kanssa on välillä ollut puhetta noista, että olis kiva päästä joskus saamaan vinkkejä jne. Mutta tulihan siitä aluksi vähän semmoinen olo, että "ai ne ei tykkää mun vaatteista" :D :D

*** No nyt tossa on tuommoinen ei-niin-skinny tyttö, kerrankin :) ***

Siihen konsultaatioon kuuluu alkusetti, jossa jutellaan mun nykyisestä "tyylistä" ja että mistä yleensä hommaan vaatteet. Mun kohdalla vastaus on aika helppo, kun budjetti sanelee aika paljon :P Sitten on erikseen kauppailukierros, jossa onneksi ei oo tarkoitus, että nimenomaan ostan, vaan että kokeilen sen stylistin/konsultin ehdottamia rätei ja lumpui. Huhhuijakkaa. Jos joku antais mullekin sen tonnin shoppailurahaa, niin olishan se kiva hommata syksylle uudet työvermeet ja muutenkin. Ehkä mä voitan lotossa? :)

Tässä on vielä lopuksi mun nykyiset suosikkikengät ;)

Ihana HIKI! Ihana venyminen ja jalkojen viskely ja loikkiminen ja käsien ojentelu ja kropan suunnat... :)

Niin, mä pääsin tänään ekan kerran saikun jälkeen BALETTITUNNILLE!!!!

Harrastin penskana 10 vuotta kyseistä lajia, mutta lukion ekan jälkeen lopetin. Ei oikein ollut motivaatiota, toisin kuin yhden muun aikaa vievän harrastuksen kanssa. No nyt sitten viimeiset pari vuotta on tullut haikailtua takaisin tunneille, varsinkin Helsingissä asuessa valinnanvaraa olisi piisannut liikaakin. Täällä kylillä ei niinkään - mutta Sentään Jotain. Viime syksynä oli aika kohdata menneisyys ja AH! Talven aikana hurahdin koko ajan vaan entistä pahemmin ja nyt on jo kaikenlaisia tanssivia blogituttujakin ja vaikka mitä :) "Mää oon niin onnellinen!"

Mikä mieletön innostus ja sitä kautta motivaatio voikaan aikuisena syntyä tämmöiseen lajiin. Lapsena tunneilla käytiin, kun siihen oli totuttu. Kavereita riitti sielläkin, omasta koulusta alkuun yksi samassa ryhmässä, mutta myöhemmin kaikki olivat eri kouluista kun minä. Kasvoin yläasteella jo aika pitkäksi, enkä ollut mikään himovenyttelijäkään, joten tanssijan ura nyt ei koskaan tullut edes kysymykseen. Aikuisena taas tanssiminen tuo sen kuntoilun ilon, jota esimerkiksi kuntonyrkkeilyn parista en löytänyt. Baletti on jotain, mitä mä jo aika paljon osaan - liikkeet löytyvät jostain selkäytimen suojista, jopa sen 14 vuoden tauon jälkeen. Tänään tuntui yhtä mahtavalta kuin syksyn ekalla tunnilla, osaan ja haluan osata!

En ole ulkoisesti mikään natalieportman, joten moni voisi kummastella meikäläisen sopivuutta sinne tunneille. Mutta onneksi ei ole mitään mittavaatimuksia harrastamista varten. Syksyllä sain ihan hirveät kiksit, kun päästiin ostamaan uusia tossuja ja mietittiin treenivaatteita. Tammi-helmikuussa kävin ostamassa uudet kärkitossutkin, viikko ennen hiihtolomaa olin ekan kerran niiden kanssa tantereella. Nyt menee taas kesä ilman kovistelua, mutta syksyllä jatkuu :) Kerran viikossa kesällä päästään muiden AikuisHarrastajaTanssijoiden kanssa tuskastelemaan tangon ääreen ja keskilattialle - nimittäin tuskailemaan sitä, että hitsi kun on IHANAA <3

Nilkasta kun operoitiin ne metallit pois, niin en uskaltanut tänään tehdä ihan kaikkia hyppyjä. Aika paljon kuitenkin. Tuntuu koko kropassa, että 90 minuuttia käytettiin tehokkaasti ja ensi viikolla Pakko saada Lisää!

Piti tulla tännekin kuikuilemaan, kun ei kiinnostanut nukkuminen vielä. Yleensä muistan salasanat varsin helposti, mutta nyt oli unohtunut. Mikä tarkoittaa sitä, että edellisestä visiitistä on jo kohtalaisen pitkästi.

Edellinen merkintäkin täyttää tänään vuoden. Nykyinen asuinpaikka on ollut kotina kohta vuoden. Oonko viihtynyt? Joo ja en. Ehkä enemmän joo. Tää on tuttu kaupunki, tuskin tulisi eksyttyä, vaikka lähtisin vaikka Hätilään seikkailemaan. Kaikki tarvittava on kotoa kävelymatkan päässä. Tai fillaroiden saavutettavissa. Mihin liittyen: alakoulun viidennellä saatu pyörä niinsanotusti kaivettiin naftaliinista taas tuossa reilu kuukausi sitten. Viime kesänä ajelin sillä pari kertaa, mutta nyt on tullut veivattua jo monta matkaa. Ei mitään pituusreissuja, vaan esimerkiksi rautatieasemalle, tanssisaleille, kauppaan jne. Ennen viime kesää pyörä oli ollut porukoiden varastossa lukion jälkeisestä välivuodesta saakka. Kai sitä joku välillä lainaili, mutta harvemmin. Ja silti Nopsa Picnic kulkee :D

Lisää viihtyvyyden lisääjiä: perhe on lähellä.

Niitä ei-tekijöitä sitten taas on kaverien vähäisyys lähialueella. Monet opiskelee edelleen tai on pariutuneet ja perheytyneet pk-seudulle. Ja sitten taas näihin ominaisuuksiin liittyen, mulla itselläni ei ole edes sitä miestä (mut hei mulla on toi loistavan ärsyttävä kissa :)). Kiikarissa on eräs jamppa, mutta siinä matkassa on niin monta mutkaa, etten todennäköisesti viitsi tehdä asialle mitään. Jos satutaan näkemään joskus jossain, niin kiva (katsella ;)), mutta en mee tyrkyttämään itseäni. Varsinkin kun minäkuva ei tällä hetkellä ole kovin positiivinen.

Plussaa: alotin syksyllä PITKÄSTÄ aikaa balettitunnit. Syksy meni kerran viikossa käydessä, kevätlukukausi alkoi 2xvko-systeemillä ja maaliskuussa otin kolmannenkin tunnin ohjelmaan. Kyborginilkka oikuttelee säännöllisesti ja ruuvit aiheuttavat vaivaa, joten pomppujumpat ja tsumpat ei onnistu (enkä pystyisi pitämään tarpeeksi tukevia tossuja, kun ne painaa justiinsa siitä ruuvien kohdalta). Baletti on kerrassaan sopivaa, kaikin puolin. Hiki virtaa joka tunnilla ja voi hitsiläinen, että nautin siitä!!!!!!

Besides, piruetit alkaa jopa jo vähän sujua :)

Paino on vuodessa pudonnut pikkusen, mutta pysyvänlaisesti. Sama linja jatkuu. Nyt vaan viimeiset kaksi työviikkoa ennen lomaa on niin stressaavat, että ei paljon kiinnosta tarkkailla syötävänsä laatua. Helposti ja nopeasti pitää pystyä ruokkimaan itsensä = valitettavan usein epäterveellisesti (mikrosapuskat ftw). Viikon päästä toi nilkka operoidaan ja ne ruuvit poistetaan. Täytyisi pitää 2-3 viikon saikku, mutta se eka viikko on pakko tehdä töitä & olla koulutuksessa (vika viikonloppusetti ennen heinäkuun tutkintoa). Eli kunhan kesäloma alkaa, niin alkaa se saikkukin sitten varsinaisesti. Silloin on aikaa näpertää ruoan kanssa. Toisin sanoen, tehdä sitä Itse. Operoiva dottore sanoi, ettei tuu edes keppejä, eli kai sitä heti saa sitten kävelläkin? Tuntuu vaan aika hassulta ajatuksena, että siellä luissa on reikiä (luulis ainakin, kun ruuvit kerran otetaan pois) ja sen pitäisi heti kestää :P Täytyy kysellä viikon päästä sitten tarkemmin. (Sen oon kyllä jo varmistanut, että saan ne ruuvit nähtäväksi :D)

Nyt vois olla se uniaika. Tai ainakin vaakatasoon-suoriutumis-aika. PeeÄssänä lisään tähän sen, että mitä miehiin tulee... Niin. No. Jo mainitun tyypin lisäksi on toinenkin Kiinnostava, jonka jopa tunnen aika hyvin. Siinä on vaan sellainen juttu, että se on varattu ja tiukasti. Niin että se siitä. Kaihertaa vaan edelleen aika pahasti. Onneksi ei saman kylän poikia, niin ei tarvitse nähdä missään yllättäen.

Hyvää yötä mulle. Ja ehkä sullekin.

Vaihdan kaupunkia tämän kuun aikana. Viikon päästä viedään suurin kuorma romua. Ympyrä sulkeutuu, eli synnyinkaupunki kutsuu. Harmittaa ja ei harmita. Läheisimmäksi ajattelemani kaveri ei ole juuri asiaa kommentoinut ja se tuntuu aika ikävältä. Ymmärrän kyllä, että ko. ihmisellä on ollut suhteellisen rankka kevät, sairaalahommaa ja isoa tutkintoa. Mutta olisin toivonut jonkinlaista vastavuoroisuutta, kun olen itse kuunnellut hänen huoliaan. Nyt on sitten sellainen fiilis, että ihan sama. Ollaan kyllä vielä tässä tekemisissä, huomenna treenit ja kesäkuun 2. päivä mennään katsomaan kinkkuelämän jatkon jatko. Enempää ei juuri kiinnosta ruveta järjestämään. Ei läksiäisiä eikä tupareita eikä mitään. Väyväy. *leikkii marttyyria*

On niitä kavereita muitakin, mutta tuo nyt harmittaa eniten.

Mitä puhelimeen tulee, hommasin uuden. En sitä ällökallista, mutta siitä seuraavan ehdokkaan. Meni siihenkin ihan tarpeeksi rahaa... Mutta on kyllä ihan hieno kapistus :)

No. Mitä itse muuttoon tulee... Jännittää aika paljon, millaiseksi elämä sitten muotoutuu, kun ei ole siellä kavereita, joiden kanssa tulisi ex tempore lähdettyä leffaan tai piknikille tms. Veljet ja vanhukset asuu siellä, mutta ei niiden kanssa ole sama asia touhuta. Perustelin itselleni kyllä asiaa (muuton kannalta positiivisesti siis) niin, että tuleehan mun joka tapauksessa töiden takia käytyä Helsingissä vähintään kolmesti viikossa. Vähän veikkaan, että sosiaalinen elämä silti kuihtuu jonkin verran. Ehkä mä kehityn liikunta-addiktiksi, kun ei ole muuta tekemistä vapaalla. Ei tekis pahaa näille läskeille.

En tiiä. Ehkä mun muuttunutta suhtautumista yllä mainittuun tuttavaan kuvastaa se, että käytin automaattisesti sanaa kaveri - ystävän sijaan. Tuntuu vaan niin tyhmältä, ettei ole muita yhtä läheisiä. On kyllä ihmisiä, joille voi puhua mistä vaan, mutta tuon kanssa on ollut silti vähän eri meininki.

Plääh. Pohtimista riittää. Ja pakattavaa. Kai me omalla porukalla muutto hoidetaan. Vituttaa, kun oma jalka ei kestä urheilua kovin paljon. Joutuu pojat koviin hommiin :/

Ironinen nainen olen.

No hehheh.

Väsyttää aivan saatanasti. Töissä oli kuitenkin mukavaa. Enkä edes huijaa.

Täs on kuva siitä mun jalasta.

Puoltoista viikkoa sitten kaveri läks ambulanssilla sairaalaan yöllä, viime perjantaina meikäläinen. Tosin itsehän kaaduin reippaasti klo 11.30 aamupäivällä siinä suojatiellä, vihreiden valojen palaessa. Kävelin aivan rauhassa ja kas, olinkin seuraavaksi tuskissani pitkin maita ja mantuja :D Erittäin ystävälliset naisihmiset tulivat kyllä heti auttamaan mut sivumpaan ja soittivat hätänummeroiseen. Yksikään mies ei tullut paikalle, vaikka niitäkin siinä pysäkillä oli.

No mut joo. Ambulanssin pojat olivat erittäin hyviä tyyppejä ja vetivät nilkan oikeaan asentoon. Tuntui aika vinkeältä, varsinkin siinä pikkujoulutumussa, jonka suoneen annettu lääke aiheutti. Nilkkaa kuvattiin ja käärittiin Töölössä, kolmen kohdan murtumat leikattiin ja levyitse & ruuvitse pakoilleen aseteltiin lauantaina iltapäivällä. Maanantaina pääsin pois.

Kipsi on aikas hieno, violetti! Ja mustat tarrat, joilla sen saa suljettua/joista sen saa avattua. Pitää pari kertaa päivässä ottaa pois ja jumppailla. Ja kipsin kanssa pitää jumppailla. Ja vaikka mitä. 6 viikkoa sen kanssa pitää sitten heilua. Saikkua olisi saanut varmaan sen verran tai 8kin viikkoa, mutta ei ollu meikäläisen töiden kannalta possible. Olon kannalta olis varmaan ollu kyllä fiksumpaa.

Niin että vähän erilaista meininkiä tässä nyt sitten. Sunnuntaina kävi vieraita osastolla, piristi kovasti :) <3

Pakko ulista! Ottaa vaan niin muhkeasti päähän. Murr.

Tai siis ehkä ajatukset solmussa. Ikäiseni kaveri on sairastanut rintasyövän muistaakseni pari vuotta sitten, tai siis suurinpiirtein silloin. Ennen joulua oli kuvattu jotain möttiä ja tänään sitten selvisi, että 2 etäpesäkettä luissa. Kroonistunut syöpä. Sytostaatteja pystyy ottamaan nykyään pillerimuodossakin, kuulemma pitäisi olla lievemmät sivuvaikutukset kuin suoneen laitettaessa.

Ei ole ihmisellä aina helppoa - tämänkin tapauksen pappa kuoli joulun alla, raskasta aikaa piisannut siis. Vastasin äsken tulleeseen viestiin jotain tylsää, vaikka olisin halunnut olla yksilöllisempi ja pystyä tsemppaamaan paremmin. Voisin koittaa ehkä tänä vuonna olla ulisematta itse niin paljon.

Perjantaina illalla tuli kutsu itään ja sinne lauantaina sitten lähdin. Kyyti tuli ihan tohon ovelle, tai siis siitä haettiin.

Oli mukavata ja eilen tulin illalla takas. Tietenkin oon vähän pihalla, mut ei ny jaksa miettiä sillai. Kun ei sekään mieti, veikkaisin.

Joulupukki muuten toi aika kivoja lahjoja, pyjamahousut ja lapaset ja pari kirjaa ja kalenterin jajaja... Joo :) Mun neulomista huiveista tykättiin ja iskä tykkäs lapasista.

Huomenna mennään illalla sohiin kepillä erivärisiä palloja (tai ehkä eri värisiä, en oikein tiiä). Aattona on ton nuorimman veljeksen synttäri, se täyttää 19. Mä täytän ens vuonna 30, voi viddu...

Meen kattoon ny ton veljen kans lisää Aku-piirrettyjä ja neuloon itelleni ihanaa huivia.