Kaivoin noi liput ja laput nyt esille. Saa nähdä venyikö liian pitkään niiden lähettäminen. Auts... Toivottavasti ei. Ainakaan pitänyt, kun 3 kuukautta oli raja ja nyt mennään toisessa kuukaudessa vasta.
Ulkona paistaa aurinko - harvinainen ilmiö. Jospa tänään ei sataisi vettä? Eilen tuli ikävä kumisaappaita, jotka sijaitsevat tällä hetkellä porukoiden luona.
Nyt tekemään sitä selvitystä ja muita hommia. Ehkä ehtii vähän treenatakin ennen lähtöä.
Joo. Olen jo kotona, vaikka piti olla ties mikä ilta. Kaverien synttäreil oli mukavata, olisin viihtynyt pidempään... Mut oli luvattu mennä sinne baariin, niin sitten mentiin. Siellä oli suht vähän kollegoista paikalla, mutta joitain kuitenkin. Kolme sidua join. Sitten yksi kavereista halusi ehtiä bussiin ja toinen kävellä kotiin. Minäkin lähdin. Kävelin itsekseni Rautatientorille ja päkiöihin sattui. Piikkikorot on joskus vähän sellaisia, vaikka kyllä tykkäänkin niistä kengistä.
Mjoo. En hakenut ruokaa, vaikka teki mieli. Jos kohta tekisi voileivän ja menisi petiin. Kaikenkaikkiaan keskeneräinen olo. Treenaamisen takia tuli alkuillasta kiire synttäripaikalle, hiukset jäi tyhmästi. Meikkaaminen jäi puolitiehen (suoritin sen loppuun paikanpäällä). Illanistuminen jäi kesken.
No joo. Tiistaina on karonkka keikan jälkeen. Joko Säveleen tai Merkkariin. Saa nähdä kumpaan.
Treenasin koesoittoa varten piccololla. Kissa tunki jalkoihin ja lopulta syliin, naukui ja kiehnäsi ja kehräsi ja kurisi. Puski soitinta ja mua. Lopulta kun istuin, tuli tönimään koko ajan. Testailin huvikseni, miten pitkään antaa soittaa, jos nostan katin lattialle. Voin kertoa, että ei pitkään. Piti tulla pureskelemaan mun olkapäitä ja käsiä, nuuhkimaan naamaa... Ei meinannut pokka kyllä pitää xD Hassu eläin.
Lisäyksenä kerrottakoon, että tavallisen huilun soitosta tuo ei välitä. Menee yleensä toiseen huoneeseen tai johonkin. Mikä lie tullut nyt sitten.
Voi kiesus, että meinas palaa aamulla käämit moneen kertaan. Olisin saanut nukkua rauhassa puoli kymmeneen, niin eikös katti alkanut touhuta seiskalta. Rauhottui ehkä vartiksi välillä ja taas jatkui... No. Nyt hereillä ja treeneihin lähdössä.
Nyt on kaverilta yksi soitin lainassa. Saa nähdä ehtiikö siihen tottua, että menee keikkakin hyvin tiistaina. Ja lupasi lainata sitä mulle koesoittoon asti. Nuotit tuli eilen, kauhunsekainen kunnioitus niitä kohtaan sisällä mun. Kaipa ne jotenkin oppii.
Jospa lähtisi, niin ehtii ajoissa. Illalla 2 kaverin yhteiset synttärit. Sinne käymään, sitten kollegoiden kanssa hieman baariin.
Kahdesti lyhyen ajan sisällä kirjoittamaani keskustelunosaa on kommentoitu anonyymisti. Lähinnä provosävyyn. Sikäli mielenkiintoista, että koen olevani suht hiljainen yhtiökumppani tässä hommassa. Olenko kuitenkin herättänyt huomiota? Vaikka vain hetkellistä? Nähtävästi.
My job here is done.
Niin. Tuossa reilu kk sitten tai koska olikaan, olin eräällä keikalla soittamassa. Kollega otti mun numeron ylös, jos vaikka tulisi kevääksi työtilaisuus. Ja nyt se soitti. 2 viikon päästä tiistaina olisi koesoitto, mun lisäksi 3 tyyppiä. Ilmeisesti siis ei avoin tilaisuus, vaan että siihen on pyydetty tyyppejä. Vähän Mozartia ja sitten lähettävät piccolostemmoja... Mulla vaan sattuu olemaan pitkä työpäivä silloin. Voihan ARGH. Saisinkohan mä sijaisen... Lupasin ilmoittaa kollegalle tän päivän aikana. Ja se sijaisuus olisi tosiaan kevään ajan eräässä sinfoniaorkesterissa...
Paljon pisteitä. Paljon ajatuksia.
***
No niin. Sijainen järjestyi ja ilmoitin meneväni koesoittoon. Voivoivoivoivoivoi.
Blöh. Taas niitä pääsi suusta. Väsytti ja oli keskittymiskyvyn puute parhaimmillaan illan treeneissä. Tauollakin useampi "treenasi" jotain paikkaa, kun olisi kaivattu hiljaisuutta hetkeksi. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄh.
Paikalla oli myös ensi viikon keikalle tuleva besserwisser. Orkesterilla on yksi kapellimestari, ja sitä tämä ihminen ei ole sisäistänyt. Lopulta mulla paloi käämit ja sanoin erään ajatukseni ääneen. En mitään henkilöön käyvää, sen vaan mitä jahkauksen aiheesta olin mieltä. Miksi pitää tuhlata treeniaikaa siihen, että inttää kapulle jotain? Ei jaksa sellaista. Lisäksi eräs toinen henkilö sanoi meidän sektiosta jotain. Möläytin sitten, että kyllä me kiitos vaan ollaan joka kerta soitettu hyvin.
*lyö itseään otsaan*
Onneksi nyt jo kotona.
Toki on tärkeä asia, että hoitajien lakko peruuntui. Mutta mulle tuli tärkeämpi tieto tänään. Työvoimapoliittinen lausunto, nimittäin.
"Hakijan yritystoiminta on sivutoimista, satunnaista tai kausiluontoista taikka hän on palkansaajaan rinnastettava yrittäjä."
"Aloittanut soitonopetuksen tmi:llä. ... Toiminta katsotaan työmäärän sekä osa-aikatyön perusteella sivutoimiseksi. Hakijan opinnot Avoin yo... katsotaan sivutoimisiksi opintojen vaatiman työn määrän ollessa alle 5 op/kk."
Oujee!
"Etuuden maksamiselle ei ole työvoimapoliittista estettä."
Tämän halusin tietää. Nyt sitten jatkohakemus postiin.
Mä ehkä voisin pukea sellaisen kartiomallisen hatun, jossa on aasinkorvat. Ja onhan niillä häntäkin. Naulaan sellaisen itselleni. Niillä varusteilla saisi rauhassa olla tyhmä, eikä kukaan ihmettelisi. *neronleimaussuorastaan*
Jatkan myöhemmin.
***
Miten taas menny päivä tekemättä mitään? Hyvä kysymys. Vastaankin siihen. Siten, että joka ilta kun valvoo sataan ja nukkuu myöhään, niin eipä tuota mitään enää ehdikään. Huomenna onneksi pääsee töihin, niin aktivoituu hieman.
Tunnin päästä tulee gilmoret. Sitä ennen ehtii imuroida sopivasti.
Torstaina töihin mennessä pihalla oli tiibetinspanieli, jonka silmät olivat samean harmaat (tai siniharmaat). Ekana tuli mieleen, että sillä maalarilla ja peterillä oli Heroes-jaksossa viimeksi samanlaiset. Nerokas mielleyhtymä jälleen kerran.
Joka tapauksessa arvailin, että tämä koira oli sokea. Onkohan näin? Kaihi ilmeisesti. Pikaisesti katselin nuita internet-sivuja.
Siitä ei sen sijaan ole epäilystä, etteikö kissa olisi kaivannut seuraa. Tulin pari tuntia sitten kotiin ja siitä saakka tuo on naukunut, kurkotellut tauluihin, juossut, loikkinut kylkimyyryä ja uhkaillut. Höpsö eläin. Otin syliin hetkeksi, malttoi pari minuuttia olla. Parempi unipaikka oli mun sängyllä.
Se eläimistä.
***
Tuorein jälki yhteiselostamme karvapalleron kanssa.
