Nestearska ajattelee

Aleksis Kivi oli realisti ja Topelius romantikko. Nämä mulle jäi tänään mieleen xP

Päätin illalla eli yöllä, että nousen tänään kahdeksalta ja lähden liikenteeseen yhdeltätoista. Nooooh.... Uni tuli kolmelta ja heräsin kymmeneltä. Nyt sitten pitää kirjoittaa puhtaaksi eiliset työtunti- ja palkkalaskelmat. Ei niistä mitään kovin virallisen näköisiä tule, mutta kai niistä on jotain apua... Plaah.

Kisu onneksi antoi nukkua =) Ihan itsekseni heräsin vähän vaille kuusi ja kävin juomassa. Oli aika mmmmmmukavaa päästä vielä takaisin petiin. Ja kun olen illan, yön ja aamun mietiskellyt, niin mua lähinnä hävettää se eilinen kohtaus töissä. En vieläkään tiedä, miten olisin tilanteen voinut fiksummin selvittää, mutta kumminkin.

Vähän on jo päästy jyvälle facebookista. Siellä on ihmissusia, vampyyreja sekä zombeja =P Mua on purreet kaikki kolme. Merkkailin kartalle kaupunkeja, joissa olen käynyt. Lisäksi olen lähettänyt kuumia perunoita, liittynyt parin "aatteen" kannatusjoukkoihin, lähetellyt viinaa, antanut superlatiiveja... Kivaa =)

Niin. Minä arvostan siivoojia ja yleensä työpaikoilla tullut juteltuakin, kun nähty. Tänäänpä tutustuin yhteen, joka ei tod. antanut hyvää kuvaa itsestään.

Eilen kävin varmistamassa, että mulle on täksi päiväksi hoidettu uusi luokka. Tämä toimenpide siitä syystä, että viime tiistaina oli ongelmia asian kanssa. Luulin tehneeni varauksen, kun paikalle pölähtää viuluope, joka olikin jo kuukausi sitten tehnyt juuri minun luokkaani varauksen... Ja vakituinen kouluisäntä oli ollut tietenkin mun varausta tehdessäni sairaslomalla ja jajajaja. No. Mulle oli uusi luokka tiistaipäiviksi ja musavastaava-ope kävi ko. luokan opettajan kanssa vielä varmistamassa asian.

No niin. Minä menin tänään luokkaan ja ehdin kaksi oppilasta pitää rauhassa. Kolmas tunti oli aluillaan, kun ovelle ilmestyy valkyyria. Keski-ikäinen nainen, joka tiedusteli melko voimakkaalla ja hyvin töykeällä äänellään, että mikäs tyyppi minä olen ja mitä ko. luokassa teen ja miksei kukaan ole hänelle ilmoittanut. Minä sitten esittäydyin käsi ojossa (ei kätellyt eikä esittäytynyt takaisin), kerroin pitäväni siellä soittotunteja, ja kerroin senkin, etten Minä ollut luokkavarauksista vastaava henkilö. Kerroin myös, että tämä oli jo kolmas luokka johon minut siirretty. Senkin, että kaikki varsinaiset musaluokat ovat tiistaisin täynnä.

Seurasi lisää meuhkaamista. Oliko varauksesta ilmoitettu kenellekään? Tämä luokka jää nyt sitten siivoamatta (tämä lause toistettiin noin viisi kertaa). Pirjo ei sanonut tästä mitään (P. on luokan varsinainen opettaja) ja että hänen (siivoajan) työnantajalle pitää ilmoittaa näistä. Ja että alkaako mulla opetus heti klo 13.15 (olin tämänkin aiemmin jo kertonut) ja että eikö mulla ole taukoja (tämäkin mainittu). Niin, ja he eivät tee mitään yötöitä.

Koitin pysyä rauhallisena ja sanoin, että musavastaava osaisi varmasti vastata asiaan paremmin. Että minä en itse juuri sillä hetkellä voinut tehdä asialle mitään - hänelle ei sopinut siivota samalla kun soitimme oppilaan kanssa. Rouvan aivoihin ei mennyt perille tieto siitä, että mulla olisi vartin tauko puoli viideltä. En huutanut enkä puhunut epäystävällisesti. Sen sijaan alkoi itkettää, kun toinen möykkää mulle asiasta, joka ei ollut mun syy. Varsinkaan kun en tiedä koulun systeemejä siivousten suhteen.

Lopulta vaan sanoin joka möykkälauseeseen vastaukseksi, että otan yhteyttä kouluisäntään ja/tai musavastaavaan ja koitan saada asian jotenkin järjestettyä ensi viikoksi. Rouva ei ruvennut tekemään ovelta lähtöä. Kolmasluokkalainen oppilaani seurasi näytöstä huuli pyöreänä, samoin muutama oppilas käytävässä. Jotta en olisi ruvennut rouvan nähden vollottamaan oikein kunnolla, sain sanottua, että mun on pakko nyt päästä jatkamaan töitäni. Vedin oven kiinni ja oppilas joutui katsomaan, kun mä koitin koota itseäni.

Ihme hermoromahdus sekin. Meni kyllä parissa minuutissa ohi. Kuivailin silmät ja nauroin, että mihinkäs me jäätiin. Soittotunti jatkui ja päivä sujui hyvin.

Puoli viideltä avasin luokan oven. Parin minuutin päästä tuli rouva siivooja. Jutteli niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Että hän ottaa nopeasti ne roskat. Ja onpas likainen lattia ja pulpetit, että hän ne siitä äkkiä pyyhkii. Että Pirjo varmaan huomauttaa oppilaille. Hän nyt tässä pikaisesti kävi tällälailla. Ja sitten alkoi mulle selvittää, miten läheiset ulko-ovet ovat milloinkin lukossa.

No. Hyvä kuitenkin, ettei möykkä enää jatkunut. Mä koitan jatkossa pysyä tyynenä ja tehdä työni. Toki ilmoitan musavastaavalle ja kouluisännälle tapahtuneesta. Mutta en mä voi oppilaita taas siirtää. Tai vaihtaa luokkaa neljättä kertaa. Ehkäpä asia jotenkin ratkeaa. Ainahan ne. Ratkeaa.

Huaaaaaaah.

Joo. Risellan valmista riisipuuroa ostin ja pistin ohjeiden mukaan mikroon. Sisältö ei ollut tulikuumaa, kuten ohjeessa varoitettiin. Puolen minuutin lisälämmitys hieman auttoi. No. Tottuneena äitini tekemään maailmanparhaaseenriisipuuroon jouluisin, petyin hieman. Eli en taida toiste hankkia x)

Ei tästä mitään syvällistä kyllä tule.

Puhtaat ja kuivat pyykit haettu narulta. Pitäisi vielä laittaa lakanat sänkyyn ja pyydystää yläkaapista varapeitto. Työkamat voisi katsoa valmiiksi, jos huvittaa. Veikkaan, ettei huvita, joten se jäänee aamupäivään.

Toiminimiehdotuksia mulla on vasta yksi. Ja olin suunnitellut aamulla vieväni sen lomakkeen... Mutta tuntien itseni, mikään mitä suunnittelen tekeväni ennen töitä maanantaiaamuna, ei onnistu. Eli tähtään keskiviikkoon. Kuten tein viikko sitten. Laiskuuttahan tää lähinnä nyt on, myönnetään.

Puolentoista viikon päästä on seuraava klassikkoluento. Siihen mennessä luettava Hirvenhiihtäjät, Vänrikki Stoolin tarinat, Nummisuutarit ja Seitsemän veljestä. Että siinä sitä urakkaa. Yksi noista on omana, kolme lainassa kirjastosta. Torstaityöpaikka sijaitsee samassa talossa kuin eräs kirjasto, mikä on oikein mukavaa. Siellä nimittäin on ollut aika hyvin nuita kirjoja.

Mut mut. Ny ne lakanat. Ja sit suihku. Sen jälkeen unille =)

Niin. Oli oma kone tai ei, pyykkäys on vihoviimeistä hommaa. Odottamista ja ripustamista ja taas odottamista. Perkeles.

Onneksi täällä kumminkin on pyykkitupa, joka ei maksakaan mitään. Ei olisi ollut rahaa eikä oikein haluakaan hankkia sitä möykkäpönttöä kylpyhuoneeseen tilaa viemään.

Kun kissakin sitten perjantaina meni ja pissi mun sänkyyn... Nyt saa kunnolla pestyä lakanat ja petauspatjan päällisen.

Silti: Mua Ei Huvita =)

Kuka perustaa mun kanssa liigan näillä? =D

rollaattorit jyrää

Tilaan heti ku rahaa.

Oijee... Olen ollut ahkera. Kävin läpi kaksi kolmen laatikon laatikostoa (fiksusti ilmaistu, eikö?), jotka sijaitsevat kylppärissä. Heitin aika paljon pois. Lähinnä sellaisia tuottehia, joita en ole käyttänyt tai jotka olivat vanhoja. Tämän jälkeen kävin läpi kolme pientä pahvilaatikkoa. Kahdessa niistä oli "kauneustuotteita", yhdessä mun apteekki. Ronskilla kädellä pois. Varsinkin pahvit pantysonien ja hydrocortisonien ympäriltä jne. Kylläpä sitten säästyi tilaa x)

Lisäksi purin ne kaksi keskikokoista pahvilaatikkoa eteisestä. Löytyi kissan naksutin, pieni joulukuusi (tehty metallilangasta ja miniminivaloista), kaksi takkia, kaksi huivia, kolmet pihdit, vasara, ruuvimeisseleitä, teippiä. Noin muutamia mainitakseni. Leikkasin yhdestä pikkupahvilaatikosta kannet ja tein siitä mun työkalulaatikon. Nyt siinä on pakkausteippiä, puuöljyä, asetonia, maalarinteippiä, jeesusteippiä, ne kolmet pihdit, laatikko pikkuruuvimeisseleitä, yksi isompi ruuvimeisseli ja sen vaihdettavat päät, vasara, hiekkapaperia, nauloja (sellaisia aika pieniä), muovisia taulukoukkuja kahdella ja kolmella piikillä, epämääräisiä sokeripalahässäköitä (niitä mitä tarvitaan kattolamppujen kanssa), huopatarroja huonekaluihin jne, sekä muita pieniä esineitä joita en nyt muista. Olen ylpeä itsestäni =P

Viikon päästä on keikka. Eilen kuulin, että soitankin 2. stemmaa enkä 3. Ihan kiva... Lisää treeniä siis. Tämän lisäksi eräällä toisella poppoolla, jonka riveihin teen paluun, on humppakeikka lokakuun puolivälissä. Lisäaktiviteetteja =D

Lisäys: Ikkunat on raollaan ja jostain tulee blondausaineen haju. Tai värinpoistoaineen, kumpi vaan. Mitä se nyt onkaan. Haju kuitenkin. Pitääköhän huolestua.

Kansallisteatterin suurella näyttämöllä esitetty T.Janssonin kertomus oli oikein viihdyttävä. Isot ja pienet muumit toimivat yhdessä erillisten ns. äänien kanssa. En edes yritä sen kummempaa analyysia tai kritiikkiä, kun en osaa x) Se oli kuitenkin kiva kokemus, varsinkin kun kyseisellä näyttämöllä en ole aiemmin mitään nähnyt. Paikat oli ekalla parvella, melkein keskellä. Eli hyvät :)

La Famiglia vaihtui Omenapuuhun. Ja mä olen edelleen ÄHKY, vaikka lähdettiin sieltä jo ennen seitsemää. Otin pippurikanaa, eli kanaa pippurikonjakkikermakastikkeessa. Tai jossain sen tapaisessa... Maalaisranskikset ja kasviksia. NAAAAMMMMMMMMM. Alkupalaksi oli valkosipulijuustoleipiä. Uuuh... My day was complete.

Syöminkien jälkeen setä, täti ja toinen serkku lähtivätten hakemaan autoa Ruuneperinkadulta. Minä ja eka serkku lähdettiin metrolla-ratikalla mun luo. Muut tulivatten sinne autolla ja keitin niille kahvit.

Mistä tuli mieleen, että olenkin kaivannut vieraita. Siis kahvitusvieraita. Kun kiva laittaa tarjottavaa. Ja valmistautua :) No, onneksi kaveri tulee Saksasta suht pian, tulee ehkä aktivoiduttua itsekin hieman. Ja jos miettisi tupareita =D

Ensi viikonloppuna on kylläkin jo reippaasti hommaa. La treenit Hämeessä, sit Helsinkiin. Su takas Hämeeseen - treenit ja konsertti uudessa konserttisalissa :) Mutta ongelmana on, mahdunko mä viel nätisti esiintymispukuun... Se on ihana, musta, hihaton, levenevähelmainen. Ja snadisti pieni. Äiti kylläkin sanoi, että kokeile sitä maanantaina ja jos ei mahdu, mene etsimään uusi. Ehkäpä ne iskän kanssa sitten osallistuu kustannuksiin. Ja onhan se mulla ollutkin jo 5-6 vuotta.

Juups. Niin. Tämänpäiväiset vieraat toi mulle onnea-uuteen-kotiin-lahjan. Tai parikin... Keltaisia krysanteemeja, pienen maljakon, hapankorppuja (nam), muffinsseja (nam), Marilyn Monroe-servettejä :)

Kansallisteatteriin katsomaan Muumipappa ja meri. Sen jälkeen syömään La Famigliaan. Tässä siis nykyinen toimintasuunnitelma =) Ja kivointa on se, että täti tarjoaa huvit... Olin viimeksi teatterissa kesällä (kesäteatterissa jopa), mutta sitä ennen välissä oli varmaan parikin vuotta. Ja Helsingissä on tullut nähtyä peräti huimat kaksi näytelmää. Ekana opiskeluvuonna Willensaunassa yksi ja nyt syksyn alussa Kellariteatterin esitys Karhusta.

Oma budjetti ei vaan kestä käydä. Kun enää ole opiskelijakaan. Ja olisi kaikkia konsertteja ja oopperat ja baletit. Ja mihinkään ei raaski. Paitsi että Gisellen mä tahtoisin kyllä nähdä. Ainakin.

*huokaus*