Jaa...

Nyt olis perjantai. Tapasin tänään yhden exän, oli ihan leppoisa keskustelu =)

Mutta mitenkään mihinkään liittymättä, olen jotenkin vähän surullinen. Vaikka mulla on maailman parhaimmat lapset ja mahtavia ihmisiä ympärillä, sama alakulo vaan jatkuu, ei ollut ihan päivän juttu. En oikein osaa nimetä mistä se johtuu enkä osaa sitä edes ystäville purkaa...enkä mä jaksa valittaakaan...se tuntuisi hölmöltä kun muilla on aivan oikeita suruja.

Mulla vain nimeämätön tunne.