Joo

Olen muuten kaks puol viikkoa saikulla, keskivaikea masennus maustettuna somaattisella oireyhtymällä.

Aika jännä juttu muuten...toisaalta olen siviilielämässä onnellinen kun suhderintamalla pyyhkii hyvin. Toisaalta mun työnteko on ollut aika sairasta, piiskannut itseäni siitä kun työnjälki ei ole niin hyvää mitä pitäisi olla, olen tuntenut itseni äärimmäisen paskaksi työntekijäksi. Mutta se työ ei ole kuitenkaan se syy miksi olen ollut uupunut...veikkaan että tämä on jonkinlaista jälkitilaa reilun vuoden takaisesta elämän muutoksesta jolloin piti vaan jaksaa, kaikki oli niin vain mun varassa että piti vaan rämpiä eteenpäin.

Nyt mulla on asiat niin hyvin että uskaltanut nojata vähän taaksepäin ja valittaa...mulla on aivan loistavia ystäviä ympärilläni...vuosi sitten mulla ei ollut vaan sitä tilaa prosessoida Omia tuntemuksia.

Ja kun palaan takaisin työhön, mun täytyy oikeasti miettiä mikä on oikea tyyli...opittava tekemään hommia ryhmässä ilman että yritän olla yli-ihminen ja selviytyä kaikesta ja saada kaikki kuntoon. Onhan tuo mun duunipaikka sellainen uppoava laiva, mutta pidän niistä ihmisistä...olen oppinut valtavasti kaikenlaista ja monesta jutusta olen jopa kiitollinen.

Että sellaista. Tänään en ole tehnyt vielä mitään muuta kuin löhönnyt...ensiviikolla siivoan oman kodin joka työn takia jäänyt vähän heitteille. Uskon että se jo pelkästään piristää ja antaa voimaa kun saan raivattua romuja pois.