Kaivo

Olen sieltä missä rakkaus ei asunut
vetoa nurkissa ja lattiannarinaa, isku
sylkeä kasvoihin
näytetään sisääniskettyjä hampaita
"tämän teki isäsi
jolla oli tippuri kun sinua odotin"
kun öisin ennen vuoteeni kastelua
suljin silmät
näin unta rakkaudesta
ja se oli oikeaa, universaalia energiaa
jota ei omistus koskenut

Vanhenin ja kasvoinkin vähän
pikkusisareni sanoi että jo lapsena
haaveilin yhteydestä muihin ihmisiin
ja uskoin erilaisuuteni
kiehtovan monia
mutta hetken
menivät pois kaikki
ohikulkijoita
ja jokaisesta heistä niin kiitollinen
niistä opetuksista
unohtaen sen miten tiet erkani
rakkauttani oli päästää irti
irrottaa ote ja antaa toisen mennä

Nyt minulla on vierellä ihminen
joka ei lähde pois
ja olen kyllä onnellinen
mutta
missä se rakkaus jota omistus ei koske?
Haluan niin paljon rakastaa
sinua, minua, meitä, lapsia, lasten ystäviä
ja poikaystäviä ja tyttöystäviä
tehdä ruokaa
kuunnella
puhua viisaita
niin että voi kuulla viulujen soivan
mutta haluan elämääni enemmän heitä
jotka näkevät lävitseni
heitä jotka hämmentävät minua
ja saavat minut ajattelemaan
mukavuusalueeni ulkopuolella
maa on kiva
mutta missä avaruus?

Omistusesine, maljakko
henkilö jolla on tehtävä
Entä jos haluaa enemmän?
Pitää kaiken ja saada enemmän?
Jos tarvitsee paljon?
Jos haluaa muidenkin saavan paljon enemmän?
Ei se ole minulta pois
ja voin vajeeni kanssa elää
mutta tämä rakkaus tässä ja nyt
ei riitä

Kirjoitettaessa soi My dying bride: The Whore, the Cook and the Mother