Kun...

Kun minä kävelin Tarmosta kotiin
syksyiset tuulet tanssittivat lehtiä
ja katsoin ylös mutta en tummasta taivaasta
löytänyt kuin muutaman hassun tähden
mutta se riitti vaikka ei kuvioita voinut etsiä
sillä mietin miten onnelliseksi minut saa
ajatus siitä että joku toinen on ajatuksissani
niin että kasvot piirtyy taivaalle
ja hymy kiipeää korviini kun mietin
miten haluan antautua hänelle kaikin tavoin
ruumiillisesti ja emotionaalisella tasolla
-vaikka en hahmotakkaan vielä koko kuviota
vaan nautin muutamista tähdistä
aika tuo mukanaan selkeämmän taivaan

Ja samalla mietin että
pitäisi kävellä vähän hitaammin ja tasaisemmin
sillä tölkillinen Karhua
muuten kuohuaa avatessa liikaa