Mukava lauantai

Eilen menin ystäväni luokse...saunoimme, pelasimme sitä Miehenmetsästys-peliä, joka oli aivan loistava, ja löhösimme yöpaidoissa ja kylpytakeissa pitkälle iltaan...

Emme sitten menneet Vantaan hotellille vaan kävimme Koivukylässä kääntymässä...tuli vähän tanssittuakin ja ystäväni huomautti jälkeenpäin että tiskillä kaikki kääntyivät katsomaan mua kun tanssin niin eroottisesti...nauroin että oho, en tarkoituksella, mä vaan tunnen sen musiikin.

Innostuessa hämärtyy muu maailma ympäriltä...itseasiassa musta tuntuu että aivokemiallisesti se tila muistuttaa rakastumista. Koreografioita mun on vaikea oppia, mutta silloin kun voi olla yhtä musiikin kanssa, tulee ihmeellinen euforian tunne...minkä mä sille voin, jos se näyttää eroottiselta =D

Olen myös mietiskellyt suhdettani vastakkaiseen sukupuoleen...no, sitähän mä nyt mietin muutenkin koko ajan, aivan kuin se miettiminen jotain auttaisi *virn*. Itseasiassa hyvin moni ihminen exä ja paras ystävä mukaanlukien ovat sanoneet että juuri se miettiminen ja analysoiminen haittaavat eniten...muutenhan mun kanssa tulee helposti toimeen ja olen aika giltti, mutta kääntelen ja vääntelen asioita ja yritän etsiä ratkausuja ja välttää tekemästä samoja virheitä.

On mulle sanottu myös että parhaiten mulle sopisi psykoanalyytikon tai psykoterapeutin ammatti...mutta sitten vasta olisinkin ihan kukkuluuruu kun yhtä vahvalla intensiteetillä yrittäisin ratkaista muidenkin solmuja....tosin olen miettinyt sitäkin että jos jaksaisin panostaa siihen koulutusputkeen, se millä sotken oman elämäni, valjastaisinkin sen "taidon" muitten auttamiseen...

Mulla tavallaan on hyvin, ellei liiankin vahva kontrolli päällä...haluan varmistua siitä etten hyppää mukaan sellaiseen suhteeseen joka ei johda mihinkään ja sitten löytäisin itseni onnettomasta vankilasta jossa rakkaudellisen ilmapiirin sijasta vallitseekin kauhun tasapaino joka vaikuttaisi mun lapsiini. Se on mun suurin pelkoni...ja koska joskus olen palanut loppuun ja siihen vaikutti epäonninen repivä rakkaus, yritän pohtia asioita hyvinkin laajasti ettei nyt kävisi samaa. En halua mun lasten kärsivän mun myötä.

Eli analysoin itseni miehettömäksi. Olen hyvin tarkka siitä että toinen tarkoittaa sitä mitä sanoo ja ristiriitaisuuksien kohdalla avaan kyllä sen suuni ja ilmoitan havainnoistani. Vaikka olisinkin oikeassa, ihmiset eivät ole yleensä että jee, kiitti kun kerroit, nyt mä voinkin alkaa prosessoimaan tätä asiaa...mä taas voisinkin niin sanoa =D

Jos itse olen sellainen että kestän kritiikin ja siedän sen etten aina voi tietää ja osata kaikkea, olen huomannut että yleisesti se ei ole niin. Jos sitä lähtee syväluotaamaan ja vaikka olisikin oikeassa, tulos on suuttumisia ja syyllistämisiä, vastuunsiirtoa ja projisoimista...ehkä oma kontrollin menettämisen pelkoni saa analysoimaan ihmissuhteita niin syvästi että tavallaan käytän sitä pinnan alle näkemisen taitoa väärin...ei toisia saisi ruveta terapisoimaan ilman lupaa ja omaa tahtoa, tottakai siinä tulee defenssejä sun muita vahvoja reagoimisia.

Ehkä mun kannattaisi lähteä opiskelemaan, tekisin siitä työn mitä nyt käytän ehkä pikkasen väärin...puolustuksekseni pitää sanoa että se on varsin inhimillistä...eihän kaikkea voi heti osata tehdä oikein ja oppimaanhan tänne on tultu.