Olen kupla

ja puhun paljon sellaista paskaa jossa ei ole oikeastaan mitään sisältöä. Jos mä voisin palata ajassa taaksepäin, se ajankohta olisi joulukuu 2006. En olisi koskaan tutustunut erääseen ihmiseen, jonka myötä mulla meni luottamus kahden ihmisen väliseen aitoon ja rehelliseen kommunikaatioon ja omaan kykyyni muodostaa toimivia ihmissuhteita. Mä en vielä tänäkään päivänä ymmärrä miksi otin sen niin raskaasti, vaikka en varsinaisesti sille ihmiselle ole katkera...hän vain toimi omien kykyjensä mukaan enkä hänelle ole siitä vihainen. Mutta siitä huolimatta mussa meni jotain rikki...ehkä se on Usko. Mä en vaan usko enää. Mutta toisaalta ehkä yleinen vaiva...eipä mulle ole pahemmin kukaan mitään vakuutellutkaan, ehkä moni muukaan ei enää usko.

Vaikka muuten voin ihan kivasti ja tolleen. Välillä vaan tuntuu siltä että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Enkä minä olis minä jos esittäisin varmaa...en mä ole. Voin joidenkin asioiden suhteen olla ihan tarkkanäköinen, jopa teräväkin, mutta itseni suhteen olen mysteeri. Mä en jotenkaan saa mitään kosketuspintaa siihen osaan joka itsessäni on rikki...toisaalta olen niin huoleton eikä mulla siis nyt mitenkään paha olla ole.

Miettis joskus jotain edes selkeästi...mysteeriminuus. Kätketty virta.