Siwan kassa Marika

Ja huom...jos omaat paranoidisia taipumuksia ja ajattelet että mitäköhän piiloviestejä yritän lähettää itsestäni tässä seuraavassa improvisoidussa kaunokirjallisessa tuotoksessa, niin pyydän hengittämään syvään. Joskus ihmiset voivat vain kirjoittaa. Se on hauskaa. Saa rullata ajatus vapaana, liittymättä omaan elämään mitenkään.

(tämä teksti sen vuoksi että olen joskus vastaavaan törmännyt)

-------------------------------------------------------------------

Marika ei ollut onnistunut vaihtamaan sunnuntaivuoroa...Vihdintien Siwa oli ryöstetty edellisenä sunnuntaina koska työntekijöitä vaan yksi ja Aune oli saanut veitsen kurkulleen...Marikaa ei huvittanut tulla ryöstetyksi ja lisäksi hän olisi ollut mojovassa krapulassa, lauantaina tyttöjen ilta jota ei huvittaisi jättää puoleen väliin.

Turhaantunenna hän istahti tietokoneen ääreen ja alkoi totuttuun tapaan nakuttelemaan kirjainyhdistelmiä.

"Monen mielen nainen on naiseudessaan vapaa, mutta hän on vapaa myös toisista naisista. Hän on individualistinen omien polkujen kulkija joka ei kaipaa vahvistusta jokaiselle ilmaan heitetylle puoli-ajatuksille, vaan hän pystyy itsenäisesti muodostamaan mielipiteensä."

Marika lopettaa kirjoittamisen. Häntä ottaa päähän se että joutuu todennäköisesti perumaan tyttöjen illan ettei tule kiusausta juoda...selvinpäin vittuuntuneena olisi mukavampi tulla ryöstetyksi kuin muutaman tunnin unien jälkeen krapulassa jo valmiiksi täristen.

"Valintoja on tehtävä", Marika huokaisee.