Tampereen reissu

Lähdimme eilen Tampereelle lasten kanssa, minä, lapset ja heila. Grillausmiitissä tapasimme muita cityläisiä lapsinen ja tunnelma oli mahtava...joskin pikkusen puudutti kasvisvartaiden kaksituntinen vääntäminen =)

Jäimme grillauspaikkaan yöksi...aamuherätys oli aika aikaisin virkeiden nuorten miesten johdosta, mutta muuten oli mahtavaaa.

Mutta jotain kuitenkaan ei ollut hyvin. Tilanne purkautui junassa jolloin heilasta tuli ex...alku oli mahtavaa huumaa ja mä uskoin siihen mitä toinen sanoi, mutta sitten sen jälkeen kun viikko sitten hän oli meillä tyttönsä kanssa eikä hänen lapsensa äiti siitä pitänyt, mies otti etäisyyttä...aivan kuin olisi lakannut uskomasta meihin. Se näkyi kaikessa syrjäänvetäytymistä myöten, aivan kuin mut olisi yhtäkkiä suljettu pois.

Uusperhekuviot ovat vaikeita. Mutta sen sijaan kuin hän olisi puolustanut uutta suhdettaan, tuntui lapsen äidillä olevan vahva manipulatiivinen ote joka sai hänet kyseenalaistamaan sen mitä hän ensin tunsi. Ja työntämään minut pois.

Mä olin tosissani ja uskoin siihen mitä toinen alussa sanoi, jo viikon jälkeen puhui rakastamisesta. Mutta ehkä häntä vaan hetken imarteli se että toinen tykkäsi hänestä...ei kuitenkaan ollut sen verran vahva että olisi pystynyt ristiriitoja kohdatessa tukeutumaan muhun...sen sijaan kyseenalaisti eikä juurikaan enää edes koskenut.

Lapset olivat huomanneet tämän vetäytymisen myös...eräänä iltana mun tyttö sanoi että hän on vähän epävarma...tuntuu siltä että sä tykkäät tosta, mutta se ei niin paljon sinusta.

Mä ansaitsen sellaisen miehen joka tykkää minusta yhtä paljon kuin minä hänestä...eikä vain jauha paskaa. Mä kun taas siinä olen erilainen...tarkoitan mitä sanon.

Nyt vaan tällä kertaa en jaksanut jäädä odottelemaan ja toivomaan parasta...tällaisissa asetelmissa mut on hylätty juuri silloin kun olen korkeimmalla..nyt vaan ehdin ensin ja tuskin se toista edes kovinkaan harmittaa. Hän on niitä jotka ovat satasella vain hetken...mutta ei ole sen vertaa vahva että kestäisi ristiriitoja, vaan sisäisistä sellaisista tulee ulkoisia.

Mä olen kyllä huomannut sen että mä en enää itse kestä ristiriitoja...mutta vain silloin kun toinen ei tahdo niitä selvittää. Kulissit ei ole vaan mua varten, toisen pitää tykätä oikeasti eikä vain sanoa niin alussa ja roikkua haamuna perässä loput ajasta.