Onko täydellistä ihmistä olemassa? Entä jos ihmiselle on tärkeää tuntea itsensä täydelliseksi, voiko hän rakastaa täysipainoisesti...parisuhteessa kun joutuu kohtaamaan sitäkin että ei osaa kaikkea, on niitä heikkoja kohtia ja sokeita pisteitä. Miten paljon se johtaa eroihin ettei hyväksy omaa epätäydellisyyttään? Saattaa sortua kuvittelemaan ettei toinenkaan hyväksyisi. Mutta kun Meissä Kaikissa on puolemme ja puolemme, turha pitää kiinni täydellisyyden illuusta, se johtaa vaan turhiin ristiriitoihin.
Mä en ole täydellinen. Olen mässäilevä, teatraalinen, ailahteleva ja mulla on paljon työmaata mitä tulee itsetutkiskeluun ja särmien hiomiseen. Se jota mä rakastaisin sydänjuuriani myöten, ei tarvitsisi myöskään olla täydellinen...riittää että kun hän joutuu esim suhteessa kohtaamaan niitä omiakin heikkouksiaan, ei asetu sitä toista osapuolta vastaan.
Voihan sitä olla aina hetkittäin yhdessä heikkoja. Täytyy myöntää että ei helppoa itsellenikään...olen aika itsenäinen ja tottunut pärjäämään yksin. On ollut oikeastaan pakko.
Vaatii malttia pysyäkseen samalla puolella. Mäkin nostan aika herkästi ne suojaukset vastaan...siinä vasta onkin hommaa että osaisin luotsata selvemmille vesille pois sieltä karikoista...voihan laittaa veneessä tapin siihen reikään josta meri tulee sisään ja uhkaa upottaa koko jutun.
Että ihan vain näin yleistä pohdiskelua tiistai-illan kunniaksi...
7 kommenttia
Muusantuuska
22.4.2008 19:03
Juuri se yhteen hiileen puhaltaminen...parisuhteet ovat vähän itsetuntojuttuja samalla. Kun pystyy kohtaamaan itsensä, on helpompi kohdata se toinenkin...
Mä olen jotenkin aina kokenut suhteet, ne epäonnisimmatkin, jotenkin matkalla sisuksiin. Yksinään sitä on helppo sokeutua vaikka mille, mutta suhteessa sulla on se ihmislämpöinen peili siinä vastassa.
Vastaa kommenttiin
vonStackelbaum
23.4.2008 14:26
Tihveli puhuu asiaa: ....puhaltaa yhteen hiileen. Rakastaa ja päättää hyväksyä toinen sellaisenaan....
...monet eivät ymmärrä tätä. Etsitään jotain superprinsessaa, täydellistä hengetärtä, josta ei löydy vikoja. Luullaan, että sellainen on olemassa....
Jos ei aidosti hyväksy toista "viallisena" niin suhteella on huonompi perusta.
Toisaalta, tunnen "täydellisen" ihmisen. Hän todellakin on pyrkinyt täydellisyyteen ja ulkoisesti sen monessa asiassa saavuttanutkin.
Täydelllisen saattaa toisaalta olla vaikeaa löytää ystäviä. Tietääkseni hänellä ei niitä ole, surullista. Olisin toivonut hänelle edes pari sydänystävää, sellaista joille voi (uskaltaa) avautua. Ja äskeisen tiedän hänen lapsensa sanomana, olemme tunteneet jo vuosikymmeniä. Tämä täydellisyys on yksi niitä harvoja ihmisiä joista en oikein pidä, täydellisyys pelottaa.
Toisaalta kunnioitan häntä "täydellisesti" hoidetun uran, avioliiton yms. johdosta. Siis, ainakin ne oli viimeksi kuullesssani aviossa.
Kysymys kuuluukin, haluatko arvostusta, kunnioitusta ja vaikutusvaltaa?
Vai olisitko valmis vaihtamaan noista osan epätäydelliseen kumppaniin, sellaiseen jonka kainaloon USKALTAA purkaa huolensa ja jonka itse haluaa ottaa kainaloonsa kun hänellä on badhairday (täydellistähän ei tarvitse lohdutella).
Ja sitten tietysti tuo ettei sitä täydellistä löydy vaikka itse olisikin täydellinen, mitäs sitten? Hyväksyykö täydellinen epätäydellisen? Ja jos hyväksyy niin mikä on motiivi, halu, hinku ja rakkaus. Vaiko julkisivu, täydellinen kun ei tee vääriä valintoja.
Suosittelen mukavaa, rakasta yksilöä jolta ei vaadita täydellisyyyttä. Ja sitten sitä oman itsensä hyväksyntää myös.
Mikä minäkin olen neuvomaan, ero päällä ja elämä pieninä palasina maailmalla ;{)
Vastaa kommenttiin
Muusantuuska
23.4.2008 22:57
Kiitos taas VonStackelbaum...hyvä kirjoitus. Ja parhaimipia neuvojia on yleensä ne joiden omassa elämässä hommat pissii...itsekin oppinut kanta pään kautta. Hehe...kun ei keskittymiskyky riitä lukemiseen, niin opiskellaan sitten elämän koulussa =)
Ja Kaarin...iso hali sulle. Vaikka takkiin joskus tulee, täysillä mennään eikä vain puoliksi, kaikille ei semitotuudet riitä.
<3
Vastaa kommenttiin
Muusantuuska
25.4.2008 17:40
Noin mäkin olen ajatellut etten luovuta helposti...mutta kun tuli muutaman kerran se tilanne että sietokyky ylittyi sen vuoksi että elämä alkaa pyöriä sen toisen ympärillä eikä mulla itselläni ole oikein sijaa...niin nykyään sitä luovuttaa lähes välittömästi.
Mutta se ei oikeastaan johdu siitä että en tykkäisi toisesta...vaan siitä etten usko sen toisen tykkäävän minusta. En välttämättä osaa edes tuoda tätä tunnetta ulos suhteessa, en takerru ja pyrin antamaan toiselle paljon tilaa ja omista epävarmuuksistani huolitamatta oikeasti yritän luottaa.
Mutta sitten kun suhde päättyy, sitä jotenkin syyttää itseään että tottakai se meni pieleen, kuka oikeasti vois musta tykätä. Sitten vaan päästää toisen pois ja kärvistelee pitkäänkin itsensä sisällä. Ehkä takertuminen olisi joskus ihan hyvästäkin...mä vaan olen sitten sellainen liukas saippua josta ei saa otetta.
Mutta eiköhän me kumpikin kuule ansaita sellaiset miehet jonka seurassa saa olla epävarmakin =) Sellainen joka dissaamisen sijaan antaa pusun nenän päähän ja sanoo että höpsö, mä tykkään susta.
Vastaa kommenttiin
Muusantuuska
28.4.2008 16:53
No, täällä saa vapaasti hakea niitä ilmaisumuotoja...haen niitä itsekin eikä kaikki ole aina ihan loppuun asti mietittyä. Mutta eihän voi päästä perille, ellei ensin kulje matkaa =)
Vastaa kommenttiin
Muusantuuska
24.7.2008 17:40
Niin se taisi olla se tekstiviesti jonka lähetit...en tiennyt mitä merkintöjä tarkoitit, mutta se olikin huhtikuuta...no, nyt ne on poistettu, vaikka en ymmärräkään mitä niissä nyt oli sellaista.
Niin ja vaikka oletkin saanut jostain numeroni ja väittänyt että olen sen itse sinulle antanut, olisi kuitenkin mukavampi jos et laittaisi siihen viestejä tai lähettäisi postitse jostain kirjasta kopioituja sivuja kun olet sitten enirolta kysynyt osoitetietoni.
Olet varmasti ihan kiva tyttö, mutta eniten tykkään kaksisuuntaisesta vuorovaikutuksesta ja siitä että vapaaehtoisesti annan numeroni ja osoitteeni ilman että ne ongitaan jostain.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 11:02
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin