Mun tyttöni paasasi minulle:" Mua ärsyttää sussa se, että sä olet aina oikeassa...sä keskeytät ja korjaat muiden sanomisia ja sä osaat puhua niin hyvin, ettei itse osaa enää sanoa mitään".
Hymyilin ja halasin sanomatta mitään. Mun rakas tyttäreni...ajatella, se sanoi tuon kaiken silti ärsyyntymisen keskellä hymyillen eikä vihaisena...siinä vaiheessa kun kuulen tuon, on toinen ollut jo jonkin aikaa hiljaa. Tuota mä just arvostan mun lapsissani...saa sanoa mitä ajattelee, en mä siitä pahastu, he ovat mitä ovat ja antavat mun olla mitä olen...vaikka joskus vähän ärsyttäisikin se että mun suu iskee pieniä reikiä huonetilaan kuin konekivääri. En mä pahalla kuitenkaan.
6 kommenttia
Pajautus
9.8.2009 01:58
Lasten suusta kuulee totuuden.:)
Vastaa kommenttiin
Muusantuuska
9.8.2009 02:16
Sitten niistä kasvaa mieleisteleviä paskiaisia jotka eivät enää sano mitä ajattelevat vaan mitä olettavat toisen haluavan kuulla. Toivottavasti noi mun lapset eivät muutu.
Vastaa kommenttiin
Pajautus
9.8.2009 02:23
Ei ne muutu ja jos heitä kunnioitaa ja kuuntelee, ja antaa tilaa kun ne sitä tarvii. Ja muistaa sanoa että rakastaa heitä juuri sellaisena kuin ovat. Neuvoja lapsettomalta ihmiseltä.
Vastaa kommenttiin
Muusantuuska
9.8.2009 16:10
Meidän perheessä on taas nimenomaan sitä läsnäoloa, mutta lähes kaikesta muusta joutuu joskus tinkimään...
Vastaa kommenttiin
Muusantuuska
11.8.2009 16:07
Molemmat lapset on, eivät onneksi ole tulleet äitiinsä =D *heruttaa ihmisiä kehumaan tosi fiksuksi*
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:46
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin