Vaakakuppi

Tulennielijätyttö astui sisälle luolaan tapaamaan Todellisuus Kahden Suurta ja Viisasta lohikäärmettä. Mitä pidemmälle hän käveli, sen kapeammaksi ja pimeämmäksi käytävä kävi, kunnes tyttö saapui isoon saliin jossa oli paljon palavia soihtuja. Lohikäärme oli selin. Tyttö tiesi että hänen kävisi huonosti jos hänen sydän hakkaisi...lohikäärme oli vanha mutta häiriöherkkä, ei sietänyt pienintäkään takovaa ääntä.

-Suuri ja Viisas Lohikäärme, tulin sinua tapaamaan Kuningatarpuun
ehdotuksesta...olen Tiina Tulennielijätyttö ja tarvitsen neuvojasi.
Kuningatarpuu kehoitti kysymään Teiltä.

Lohikäärme käänsi ensin päänsä, katsoi tyttöä kuin arvioiden, murahti hyväksyvästi ja kääntyi kokonaan tyttöä päin.

-Kuningatarpuu...tiedän minä hänet...tunnen...sinä tärkeä hänelle, sinä tytön rääpäle? Sinulla ei kokoa ei näköä mutta rohkea sydän sinulla on kun ei luolani seinät pistä kaikua, ei pam pam, ei. Jos pistäisi, söisin sinut.

-Tiedän sen, Kuningatarpuu kertoi. Hän on opettanut minulle miten hallita pelkoaan, niin ettei se hallitse minua. Pelko liittyy siihen olettamukseen että käy huonosti, mutta jos olettamisen sijaan luottakin siihen että elämä kantaa, usein niin käykin.

-Puu on sinua hyvin opettanut, hyvin on. Mitä sinä haluat tietää, mihin tarvitset neuvoa...älä sinä kysymystäsi minulle esitä, en halua sitä tietää. Mieti sitä pääsi sisällä, mieti äänettä. Auttaa voin, mutta vastausta en sano, en.

Pienellä puisella pöydällä oli metallinen vaaka, jossa oli kaksi kuppia.

-Tyttö...katso vaakaa. Oikealla puolella siinä niin on rationaalinen kaava-ajattelu. Järki. Miekka...se katkaisee luuloilta siivet. Jos painuu alas, siinä yksi ratkaisu ja vastaus kysymykseesi. Sinä tietää sisällä sen.
Vasemmalla puolella toinen kuppi...siinä myötätunto, lämpö. Ymmärrys, anteeksianto. Malja...se vuotaa yli, joskus tyhjä, se riisuu suojat ja kilvet. Se riisuu itsesi. Mieti.

Tyttö katsoo vaakaa ja sulkee silmänsä...oikea kuppi alkaa painumaan alas, tyttö näkee ajatuskaaviot ja syyt ja seuraukset, pitkälle vuosien päähän.
Samantien oikeanpuoleinen kuppi alkaa hitaasti nousta ylös ja vasemmanpuoleinen alas...kunnes siihen jää, liike loppuu. Tyttö ei näe päässään mitään, tuntee vain lämpöä.

-Sinä ottaa riskin että sattua eikä tietää mistään mitään, ei tietää. Sinä et halua tietää, elää hetkessä, elää siinä niin ja luopua siitä että sinulla on ohjat käsissä.

-Alkoi vaan tuntumaan siltä että etten halua olla oman elämäni keskus ja hallita miekalla. Se olisi järkevää, mutta mieluummin olen osa kaikkea. Mieluummin opettelen ymmärtämään kuin hallitsemaan.

-Tiedätkö sinä, tiedätkö että jos tuohon kuppisi jää, alas noin, kohtaat suuren surun tai suuren ilon? Sinä ei voi vaikuttaa? Ymmärrys antaa enemmän tilaa muille, tilaa jota voivat käyttää väärin, jonka voivat viedä.

-Tiedän. Aina minun kupit ovat heiluneet, mutta loppupeleissä se vasen jää alas.