...syntyjä syviä, olen kuitenkin jollain tavalla aika onnellinen ihminen. Tänään linja-autossa yritin palauttaa mieleen ikäviä muistoja niiltä vuosilta kun en voinut kovin hyvin...enkä saanut. Masentua en enää voisi, niin että se olisi pysyvä tila. Mä nään onnistumista ja valoa...saan lisäksi paljon positiivista virtaa mun lapsista jotka ovat sellaisia aitoja ja lämpimiä.
Ei mua se haittaa ettei vieressä ole sitä Elämän Miestä...jotenkin sellainen tunne että hyvää on tulossa, mutta nyt tarvitsen aikaa itselleni ja lapsilleni.
Pienestä flunssasta huolimatta töitten jälkeen kävin kaupungilla...tapasin ohimennen sattumalta myös erään exän johon mulla oli vuonna 2002 myrskyisä suhde...tämä Ilkka käveli vastaan ilmeisesti tyttöystävänsä kanssa ja mietin sitä, miten silloin niin läheiseltä tuntuva tuntuu nyt hyvää päivää-tuttu. Rakkaus on katoavaista...se oli hyvä tse toteamus tavallaan lohdutti sillä vieläkin on hetkiä jolloin pienen ohikiitävän hetken ahdistaa se kun viimeksi olin niin sydänjuuriani myöten rakastunut ja huonosti kävi. Toinen ei tuntenutkaan samoin.
Mutta olinkin rakastunut siihen kuvaan minkä hän antoi...ehkä joskus löydän sellaisen joka on joka ei anna kuvaa, vaan on sitä mitä on. Ja sanoo mitä tuntee, eikä sitä mitä olettaa mun haluavan kuulla.
5 kommenttia
Muusantuuska
11.4.2008 21:02
Juu, niinhän se menee =)
Vastaa kommenttiin
vonStackelbaum
11.4.2008 22:54
Onnitteluni, tunnen liian monta jotka eivät tuohon pysty.
Muista kuitenkin että ei pelkästään Hän luo sinulle kuvaa itsestään. Olen hyvinkin konkreettisesti huomannut että myös Itse luo itselleen kuvaa toisesta, kuitenkin niin, että itse suodatta ja muokkaa sitä omien toiveidensa mukaiseksi. Ja sehän sitten altistaa pettymykselle.
Itse olen pyrkinyt (aina) olemaan mahdollisimman rehellinen, olen myös huomannut että niiden kanssa synkkaa parhaiten, jotka ovat samalla linjalla. Vaikka rehellisyys ei aina olekaan helppoa(tarkoitan nyt sellaista avointa keskustelua haluista, tavoitteista ja keinoista, siis en "konkreettista" rehellisyyttä, sehän on itsestäänselvyys).
Vastaan on kyllä sitten tullut myöskin
Vastaa kommenttiin
vonStackelbaum
11.4.2008 22:58
tapauksia jotka eivät kertakaikkiaan kuuntele/lue sitä mitä sanon. He haluavat jotain, siispä he muokkaavat todellisuutta (alitajuisesti) haluamakseen. Ja sitten pettyy kun herää todellisuuteen. Toivottavasti löydämme kaikki sellaiset "Hänet" joka on selkeä ja jota osaamme tukita ilman että omat halumme ja toiveemme värittäisivät sieltä tulevaa sanomaa.
Vastaa kommenttiin
Muusantuuska
12.4.2008 10:16
Kirjoitit muuten asiaa...musta tuntuu että mulla ja varmaan aika monella muullakin naisella on tuota todellisuuden muokkaamista....jos toinen vähänkin erehtyy pönkittämään näitä mm tulevaisuuden fantasioita, pidän niitä lupauksina. Tämän taipumukseni vuoksi käskenkin jo heti alussa toisen sanomaan miltä hänestä tuntuu ja mitä hän haluaa, koska muuten voi jäädä mun visioiden alle...jotka aika paljon liittyvät perheeseen.
Tai no, ei ne sanomiset auta...se suhde mikä päättyi reilu puoli vuotta sitten, särki aika saatanan pahasti juuri sen takia että kaikesta huolimatta toinen ei sanonut mitä sisällään tunsi vaan sitä mitä oletti mun haluavan kuulla. Vaikka mulla on aika vahvat halut, toiveet ja visiot ja ekstoverttina tuon ne julki, eivät ne ole mikään totuus mihin toinen ei voi vaikuttaa.
Mulle tärkeintä on totuus. Ja totuus on subjekti....enkä pidä omia toiveita sun muita totuutena. Nykyään jos tapaan hiljaisen kiltin miehen joka tuntuu myötäilevän hiljaa mutisten mun ajatuksia, nostan kytkintä välittömästä...mieluummin vaikka väittelisi ja pohtisi asioita laajemminkin.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 11:02
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin