Varmistus

Hän kysyy että mitäs sitten kun et jaksa mua katsella
vastasin että voinhan mä mennä leikkaamaan vaikka nurmikkoa
mutta siitä olen varma että hetken hurma ei ole mun juttu
tuntuisi hyvältä kun ylä- alamäessä rinnalla kulkisi jo muutenkin tuttu
jota mä en jättäisi siksi että joskus olisi ankeaa
tai arkirutiinit stressaisi ja välillä meno laimeaa
ei se vaihtamalla parane, sen mä olen jo oppinut
en ole tyhjä paperi, elämänkoulua kolunnut
että osaisin arvostaa jos olisi jotain mistä kiinni pitää
ei mun rinnassa syki kertakäyttösydän, kaikki tai ei mitään
ja jotenkin monesti on tuntunut että minut on tulkittu väärin
kun vaikutan niin villiltä ja vapaalta, kierin pyörin ja häärin
että olisin vain hetken hupia ja seuraa kun ei pysy paikoillaan
mutta todellisuudessa on mullakin vaikeaa ollut oppia luottamaan
että joku oikeasti haluaisi kanssani olla ja sitoutua
antaa omaa tilaa ja silti yhteen nivoutua
kun en ole kovin perinteinen nainen
myönnetään että ehkä hieman erilainen

Että kyllä mä jaksaisin vaikka loppuelämän katsella naamaa samaa
ei se ole ollut aina oma tahto kun on joutunut vaeltamaan
voisi muutenkin ihmiset oppia näkemään eri puolia
ja ymmärtämään että on kuitenkin joku joka voi omaksi huolia
eikä mikään voisi enää erottaa
kun yhdessä on kynnetty maa joka kasvaa
niin rikkaruohoja kuin kauniita ruusuja
ja nähtäis enemmän sitä kokonaisuutta
kuin mietittäisiin omaa tai toisen pikkuvikaisuutta
Lasi on puoliksi täynnä, niinhän sitä sanotaan
ei vaikeinakaan hetkinä toinen menetä arvoaan